Kuinka nopeasti perheenne lyhentää 100 000€

Parissa vuodessa ollaan maksettu asuntolainaa reilu 25000e, eli sadan tonnin lyhentämiseen (olettaen että korot ei heilu paljoa) menisi 8 vuotta. 

Vierailija kirjoitti:

Kukaan täällä ei ole vielä kertonut sitä, että miten voi tavallinen palkansaajaperhe ostaa pääkaupunkiseudulta asunnon - muuten paitsi asuntojen jatkuvan arvonnousun tai perinnön kautta.

Joku ilmeisesti on jonkun asunnon jollain rahalla ostanut, mutta tuloista tai asunnon hinnasta ei aavistusta.

No me ostettiin kerrostalokolmio kehä I:en varrelta 160 000 €:lla, lainanottajina duunari vakitöissä ja raskaana oleva määräaikainen työsuhteensa loppusuoralla. Pankki luotti koulutuksen tuovan töitä, eikä 700 €:n kuukausierällä oltu pulassa yhdenkään tuloilla.

Minä ostin asunnon 25 vuotiaana, mies 24 vuotiaana. Kun oltiin 30 v ja 28 v, me tavattiin.

Viime vuonna asunto, jossa on identtinen pohja, mutta kerrosta alempana, myytiin 990 000.

Meillä vuosi sitten meni laina alle 100 000 euron.

Mies on ollut 3 v työttömänä, muutama kk sai töitä, ainakin kesään asti, äitiysloman sijaisuus.

Meidän netto on reilu 3000 e kk, yhtiövastike on 250 e. Minulla ja miehelläni on lounasetu. Käytämme lounassetelikorttiamme lähikauppaan, ostamme ruuat sieltä ja kk saldo, reilu 300 e riittää lähes meidän 3 ruokaan.

Yritämme lyhentää 2500 e kk. Minulla työn jatkuu varmaan vielä 2 v.

Siinä vaiheessa, jos jäämme kummatkin työttömiksi, yritämme vaihtaa pienempään. Halukkaita taloyhtiössä on.

Meidän lapsi on 17 v. Muutaman vuoden päästä hän ehkä haluaa muuttaa pois kotona. Siihen asti yritämme pitää kotimme.

Vierailija kirjoitti:

Kukaan täällä ei ole vielä kertonut sitä, että miten voi tavallinen palkansaajaperhe ostaa pääkaupunkiseudulta asunnon - muuten paitsi asuntojen jatkuvan arvonnousun tai perinnön kautta.

Joku ilmeisesti on jonkun asunnon jollain rahalla ostanut, mutta tuloista tai asunnon hinnasta ei aavistusta.

Ihan normaalisti palkasta säästämällä ja palkkarahoilla asuntolainaa maksamalla. Asuntojen arvonnousua monesti liioitellaan. Minä ostin mieheni kanssa rivitalokolmion espoolaisesta lähiöstä 1990. Maksoimme siitä 840 000 markkaa eli suoraan laskettuna noin 140 000 euroa. Nykyisin vastaavan asunnon arvo olisi noin 300 000 - 330 000 euroa.

Ensimmäinen ajatus on varmaan se, että olemme hyötyneet paljon asunnon arvonnoususta. Mutta jos verrataan hintaa palkkoihin, tilanne näyttää toiselta: Vuonna 1990 olin vastavalmistunut DI. Palkkani oli 8300 eur / kk. Asunto maksoi siis noin 100 kuukauden bruttopalkkani verran. Nykyisin aloitteleva DI saa ainakin pääkaupunkiseudulla palkkaa yli 3000 eur / kk. Eli asunnon arvo on edelleen noin 100 kertaa vastavalmistuneen DI:n bruttopalkka.

Vierailija kirjoitti:

Minä ostin asunnon 25 vuotiaana, mies 24 vuotiaana. Kun oltiin 30 v ja 28 v, me tavattiin.

Viime vuonna asunto, jossa on identtinen pohja, mutta kerrosta alempana, myytiin 990 000.

Meillä vuosi sitten meni laina alle 100 000 euron.

Mies on ollut 3 v työttömänä, muutama kk sai töitä, ainakin kesään asti, äitiysloman sijaisuus.

Meidän netto on reilu 3000 e kk, yhtiövastike on 250 e. Minulla ja miehelläni on lounasetu. Käytämme lounassetelikorttiamme lähikauppaan, ostamme ruuat sieltä ja kk saldo, reilu 300 e riittää lähes meidän 3 ruokaan.

Yritämme lyhentää 2500 e kk. Minulla työn jatkuu varmaan vielä 2 v.

Siinä vaiheessa, jos jäämme kummatkin työttömiksi, yritämme vaihtaa pienempään. Halukkaita taloyhtiössä on.

Meidän lapsi on 17 v. Muutaman vuoden päästä hän ehkä haluaa muuttaa pois kotona. Siihen asti yritämme pitää kotimme.

Minulla lainaa 75 000 ja lyhennän n. 400/kk. Ihan passeli mulle 😊

Vierailija kirjoitti:

Kukaan täällä ei ole vielä kertonut sitä, että miten voi tavallinen palkansaajaperhe ostaa pääkaupunkiseudulta asunnon - muuten paitsi asuntojen jatkuvan arvonnousun tai perinnön kautta.

Joku ilmeisesti on jonkun asunnon jollain rahalla ostanut, mutta tuloista tai asunnon hinnasta ei aavistusta.

No ainakin me ostimme kun siedettävä löytyi. Hinta 400 000, josta maksettiin 20 % oston yhteydessä, loput lainaa.

Vierailija kirjoitti:

Asuntolainaa?

Ja miten ihmeessä ihmisillä on varaa ostaa 400-500 000€ maksavia asuntoja?

Me lyhennämme lainaa tonnin kuukaudessa. Otimme 350 000€ asuntolainaa vuonna 2007 ja nyt laina on n. 250 tonnia. Meillä on muitakin asumis- ja elämiskuluja kuin vain laina, mutta emme koe että voisimme tuon enempää lyhentää lainaa.

Miten muut sen tekevät?

Mihin ne  teidän rahanne sitten menevät? Me lyhennämme enemmän kuin te ja silti meillä jää rahaa sijoitettavaksikin  niin ettei  kaikki raha mene näihin seiniin.

Olette maksaneet todella paljon korkoja eli täysin hukkaan heitettyä rahaa.Ilmeisesti ettei ole kilpailuttaneet lainaanne kertaakaan? Me teemme sen kerran vuodessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asuntolainaa?

Ja miten ihmeessä ihmisillä on varaa ostaa 400-500 000€ maksavia asuntoja?

Me lyhennämme lainaa tonnin kuukaudessa. Otimme 350 000€ asuntolainaa vuonna 2007 ja nyt laina on n. 250 tonnia. Meillä on muitakin asumis- ja elämiskuluja kuin vain laina, mutta emme koe että voisimme tuon enempää lyhentää lainaa.

Miten muut sen tekevät?

Mihin ne  teidän rahanne sitten menevät? Me lyhennämme enemmän kuin te ja silti meillä jää rahaa sijoitettavaksikin  niin ettei  kaikki raha mene näihin seiniin.

Olette maksaneet todella paljon korkoja eli täysin hukkaan heitettyä rahaa.Ilmeisesti ettei ole kilpailuttaneet lainaanne kertaakaan? Me teemme sen kerran vuodessa.

Lisään että  laskeskelin 100 000 häipyvän lainastamme alle 7 vuoden ja sen lisäksi muu varallisuus lisääntyy samassa ajassa 6-10 th euron vuosivauhtia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan täällä ei ole vielä kertonut sitä, että miten voi tavallinen palkansaajaperhe ostaa pääkaupunkiseudulta asunnon - muuten paitsi asuntojen jatkuvan arvonnousun tai perinnön kautta.

Joku ilmeisesti on jonkun asunnon jollain rahalla ostanut, mutta tuloista tai asunnon hinnasta ei aavistusta.

Ihan normaalisti palkasta säästämällä ja palkkarahoilla asuntolainaa maksamalla. Asuntojen arvonnousua monesti liioitellaan. Minä ostin mieheni kanssa rivitalokolmion espoolaisesta lähiöstä 1990. Maksoimme siitä 840 000 markkaa eli suoraan laskettuna noin 140 000 euroa. Nykyisin vastaavan asunnon arvo olisi noin 300 000 - 330 000 euroa.

Ensimmäinen ajatus on varmaan se, että olemme hyötyneet paljon asunnon arvonnoususta. Mutta jos verrataan hintaa palkkoihin, tilanne näyttää toiselta: Vuonna 1990 olin vastavalmistunut DI. Palkkani oli 8300 eur / kk. Asunto maksoi siis noin 100 kuukauden bruttopalkkani verran. Nykyisin aloitteleva DI saa ainakin pääkaupunkiseudulla palkkaa yli 3000 eur / kk. Eli asunnon arvo on edelleen noin 100 kertaa vastavalmistuneen DI:n bruttopalkka.

Olisi kannattanu pysyä tuossa ekassa duunissa.

Vierailija kirjoitti:

Kukaan täällä ei ole vielä kertonut sitä, että miten voi tavallinen palkansaajaperhe ostaa pääkaupunkiseudulta asunnon - muuten paitsi asuntojen jatkuvan arvonnousun tai perinnön kautta.

Joku ilmeisesti on jonkun asunnon jollain rahalla ostanut, mutta tuloista tai asunnon hinnasta ei aavistusta.

Ihan silleen kuule sujui että ostettiin uusi asunto, maksettiin se vaadittu omarahoitusosuus säästöillä ja loput oli  asuntolainaa pankista ja yhtiölainaa. Ihan tavallinen palkansaajaperhe täällä hei. Kotoilemme ja sijoitamme ylijäävät varat osakkeisiin. Yöelämässä hetkuminen ei kiinnosta kuten ei myöskään shoppailu. Harrastukset helpoja tai ilmaisia  koska kumpikin oppinut säästeliääksi jo lapsuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan täällä ei ole vielä kertonut sitä, että miten voi tavallinen palkansaajaperhe ostaa pääkaupunkiseudulta asunnon - muuten paitsi asuntojen jatkuvan arvonnousun tai perinnön kautta.

Joku ilmeisesti on jonkun asunnon jollain rahalla ostanut, mutta tuloista tai asunnon hinnasta ei aavistusta.

Ihan normaalisti palkasta säästämällä ja palkkarahoilla asuntolainaa maksamalla. Asuntojen arvonnousua monesti liioitellaan. Minä ostin mieheni kanssa rivitalokolmion espoolaisesta lähiöstä 1990. Maksoimme siitä 840 000 markkaa eli suoraan laskettuna noin 140 000 euroa. Nykyisin vastaavan asunnon arvo olisi noin 300 000 - 330 000 euroa.

Ensimmäinen ajatus on varmaan se, että olemme hyötyneet paljon asunnon arvonnoususta. Mutta jos verrataan hintaa palkkoihin, tilanne näyttää toiselta: Vuonna 1990 olin vastavalmistunut DI. Palkkani oli 8300 eur / kk. Asunto maksoi siis noin 100 kuukauden bruttopalkkani verran. Nykyisin aloitteleva DI saa ainakin pääkaupunkiseudulla palkkaa yli 3000 eur / kk. Eli asunnon arvo on edelleen noin 100 kertaa vastavalmistuneen DI:n bruttopalkka.

Olisi kannattanu pysyä tuossa ekassa duunissa.

Hups, piti tietysti olla 8300 mk / kk.

Me ollaan nyt kahdeksassa vuodessa lyhennetty puolet 200k€ lainasta. Tässä mukana minun kotona oloa, kun lapset ovat olleet pieniä. Nyt kun molemmat taas tienataan koko ajan, on tavoitteena maksaa loput paljon lyhyemmässä ajassa. Miehen tulot ovat nousseet niin paljon, että voisimme vaihtaa hienompaakin asuntoon, mutta olemme tyytyväisiä nykyiseen ja tilaa on riittävästi nelihenkisen perheen tarpeisiin niin emme viitsi. Käytetään rahat mieluummin matkusteluun.

Vierailija kirjoitti:

Piensijoittaja kirjoitti:

Ensin oma yksiö, sitten lähiöstä rivarikolmio ja lopulta vaimon kanssa yhdessä keskustakolmio. Tämän arvo on sitten noussut 270.000€:sta lähes puoleen miljoonaan. Eli askel askeleelta 25 vuotta lainaa maksaen.

Aikoinaan teki tiukkaa maksaa 500€:n lainaa yksin. Nyt voisimme maksaa yhdessä 2000€/kk, mutta laina loppuu ensi vuonna muutenkin. Nykynuoret kuvittelevat, että voivat hypätä suoraan kolmannelle askeleelle.

Tuossahan pelastaa lähinnä arvonnousu, ei mikään muu. Jos tulee takkiin, niin ei ole kasvanutta pesämunaa. Kaikilla ei ole nuorinakaan varaa kuin asoon ja siinä ei omaisuus kovin paljon kartu.

"Pelastaa lähinnä arvonnousu, ei mikään muu." Miten niin pelastaa? Valitettavasti en ymmärtänyt kirjoituksesi pointtia. Haluaisitko vähän avata sitä?