Lue keskustelun säännöt.
Olen niin väsynyt Jumalaan
16.11.2018 |
Olen 2 vuotta yrittänyt tulla uskoon eli ottaa Jeesuksen vastaan mutta ei sitä uskoontulemista vain tapahdu...Olen lukenut Raamattua, rukoilen päivittäin ja useaan kertaan, olen käynyt herätyskokouksessa ja juttelemassa papille jne. MIKSI en vaan tule uskoon??? Miksi Jumala ei voi armahtaa...Pelkään kuolemaa ja hel.vettiä päivittäin. Mielestäni olen ollut vilpitön uskoontuloyrityksissä. Kohta en jaksa enää ajatella koko Jumalaa. En vaan tajua miksi moni tulee uskoon kertarukoilemisella mutta minua piinataan päivästä toiseen jatkuvalla pelolla että joudunko kadotukseen. Onko täällä muita joilla uskoontulo epäonnistuu kerta kerran jälkeen? Alan olemaan aivan loppu tähän kaikkeen
Kommentit (478)
Vierailija kirjoitti:
Itsellä se tuli asteittain ja omalla painollaan, ei pakottamisen tai painostuksen seurauksena. Herääminen alkoi 2013, ja sillä tiellä ollaan edelleen. Ymmärsin, että Raamattu on totta ja että tämä maailma on paha paikka. Valtiota kontrolloi kabbalistit ja okkultistit, jotka yrittävät rakentaa Satanistista uutta maailmanjärjestystä. Kaikki Raamatussa mainitut lopunajan merkit ovat tulleet täyteen, juuri siinä kronologisessa järjestyksessä, joissa ne on siellä mainittu.
Oletko varma, että se kertoo juuri Jumalan olemassaolosta? Raamattu on ihmisten kirjoittama teos, joten se kuvaa ihmisten toimintaa ja yhteiskuntajärjestystä. Sen vuoksi siihen on voinut eksyä joitakin hyviä huomioita ihmismielen pimeydestä ja ahneudesta, ilman että asialla olisi mitään tekemistä ns. yliluonnollisen kanssa. Kannattaa säilyttää aina skeptismi ja avoin mieli, vaikka kuinka tekisi mieli uskoa johonkin ja saada sitä kautta turvallisuuden tunnetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei sun tarvitse pelätä helvettiä ja kadotusta, jos uskot Jumalaan.
Ja jos et usko Jumalaan, miksi uskoisit kadotukseenkaan?
————Joidenkin kommentoijien objektiivisuutta on kyllä pakko kyseenalaistaa. Jos ette pidä uskoontulotodistuksia minkään arvoisina, niin mikä päinvastaisen todistuksen arvo voisi olla?
Tai jos pitää jonkun henkilökohtaista todistusta jonkin arvoisena olipa se mikä vaan, niin eivät ne toisiaan varmaan sillä logiikalla sitten kumoakaan. Eli turhaa irvimistä, teinä pidättäytyisin siinä, ettette tiedä asiasta yhtään mitään.
Kyse on todistustaakasta.
Kumpi on se perusoletus, että on olemassa Raamatun lehdillä seikkaileva Jumala, joka:
Luo ihmiset, hukuttaa heidät kiukuissaan vedenpaisumukseen, KATUU, lupaa, ettei sitä enää tee ja antaa sateenkaaren merkiksi...
Antaa yksityiskohtaisia määräyksiä eläinuhreista ja viitan tupsuista....
Uhraa poikansa(joka on samalla itse) itselleen, että tämän kuvion uskovat saisivat rikkomuksensa anteeksi.
Ja myös perisynnin, joka seuraa ensimmäisEn ihmisparin rikkomuksesta KOKO IHMISKUNTAA.
Tuomitsee tämän uskon mukaan ihmisiä kadotukseen tai taivaaseen.
Vai onko perusoletus se, että em. Jumala on mielikuvitushahmo.
Pienempi kumma on se, joka on se perusolettamus ja muun väittäjällä on todistustaakka.
Room. 10:9
Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut;
Vierailija kirjoitti:
Room. 10:9
Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut;
Perustuslaki 11 §
Jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus.
Uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen.
KUKAAN ei tiedä mitä kuoleman jälkeen tapahtuu, muuta kuin että sinun ainoa elämäsi täällä päättyy.
Laske huviksesi paljonko käytät aikaa päivästäsi asiaan, mistä kenelläkään ei ole minkäänlaista varmuutta.
Minä keskityn elämästä nauttimiseen sen sijaan että pelkäisin kuolemaa tai mitä sen jälkeen tulee, jos tulee.[/quote]
No eikös se yksi tyyppi herätellyt ihmisiä kuolleista? Noiden herätettyjen luulisi asiasta jotain tietävän. Eikö ketään kiinnostanut kysyä asiasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sun tarvitse pelätä helvettiä ja kadotusta, jos uskot Jumalaan.
Ja jos et usko Jumalaan, miksi uskoisit kadotukseenkaan?
————Joidenkin kommentoijien objektiivisuutta on kyllä pakko kyseenalaistaa. Jos ette pidä uskoontulotodistuksia minkään arvoisina, niin mikä päinvastaisen todistuksen arvo voisi olla?
Tai jos pitää jonkun henkilökohtaista todistusta jonkin arvoisena olipa se mikä vaan, niin eivät ne toisiaan varmaan sillä logiikalla sitten kumoakaan. Eli turhaa irvimistä, teinä pidättäytyisin siinä, ettette tiedä asiasta yhtään mitään.Kyse on todistustaakasta.
Kumpi on se perusoletus, että on olemassa Raamatun lehdillä seikkaileva Jumala, joka:
Luo ihmiset, hukuttaa heidät kiukuissaan vedenpaisumukseen, KATUU, lupaa, ettei sitä enää tee ja antaa sateenkaaren merkiksi...Antaa yksityiskohtaisia määräyksiä eläinuhreista ja viitan tupsuista....
Uhraa poikansa(joka on samalla itse) itselleen, että tämän kuvion uskovat saisivat rikkomuksensa anteeksi.
Ja myös perisynnin, joka seuraa ensimmäisEn ihmisparin rikkomuksesta KOKO IHMISKUNTAA.Tuomitsee tämän uskon mukaan ihmisiä kadotukseen tai taivaaseen.
Vai onko perusoletus se, että em. Jumala on mielikuvitushahmo.
Pienempi kumma on se, joka on se perusolettamus ja muun väittäjällä on todistustaakka.
Et siis pidä kahta samanlaista todistusta samanarvoisina?. Toki saat pitää perusolettamuksesi, ei sun tarvitse ketään kuunnella.
Itse kavahdan kaikkea puolueellisuutta. Ehkä se johtuu sitä, että pidän totuutta hyvin suuressa arvossa. Mutta joo, on mullakin perusolettamus. Uskovaisilla yleensä on.
Onhan se tietenkin pakko, jos ei elämässä ole muuta hankalaa, hankkia se hankaluus vaikka lyömällä päätä mäntyyn.
En tiedä, yritä suunnata energiasi johonkin järkevään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oot siis kaksi vuotta kiukutellut kun asiat eivät mene niin kuin sinä haluat?
Valitettavasti maanpäällä ihmisillä on vapaa tahto eikä Jumala siksi voi puuttua joka ikiseen asiaan mitä kukin tahtoo, eihän muuten olisi mitään vapaata tahtoa. Elä elämääsi ja lakkaa murehtimasta kuoleman jälkeisistä asioista.
Vierailija kirjoitti:
Room. 10:9
Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut;
Mutta tätä vastaan on karismaattisten liikkeiden vaatimus että uskoon tulee pamahtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Room. 10:9
Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut;
Mutta tätä vastaan on karismaattisten liikkeiden vaatimus että uskoon tulee pamahtaa.
Se on ihmisten vaatimus. Tuo taas Jumalan Sana. Usko ei ole tunne eikä kokemus, vaikka voi toisilla herättää sellaisia, toisilla ei, mutta uskovat silti. Kuulun itse luterilaiseen seurakuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Room. 10:9
Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut;
Perustuslaki 11 §
Jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus.
Uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen.
Miten tämä liittyy tuohon Raamatun jakeeseen jonka lainasin viestiin?
Siinä juuri lainaamaasi lainkohtaa toteutin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä lähes sama tilanne...Jumala on mielestäni pelottava hahmo eikä Jeesuskaan vastaa rukouksiin. Tekisi mieli antaa periksi ja alkaa ateistiksi mutta sekään ei onnistu :D
Ei tarvitse alkaa ateistiksi. Agnostikko on itselleen rehellinen. Kuoleman jälkeen voi olla jotain, tai sitten ei. Kukaan ei tiedä.
Ja jos jotain asiaa ei voi millään tietää varmasti, miksi käyttää siihen paljon aikaa?
Jokainen hukkaan heitetty hetki on pois rajatusta elämästäsi, minkä olisit voinut käyttää johonkin parempaan.
No jos ei teistinä olo luonnistu niin ei ole muuta vaihtoehtoa kuin alkaa ateistiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Room. 10:9
Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut;
Mutta tätä vastaan on karismaattisten liikkeiden vaatimus että uskoon tulee pamahtaa.
Se on ihmisten vaatimus. Tuo taas Jumalan Sana.
Toistaiseksi jokainen raamattu on kylläkin ollut ihan ihmisten painama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsellä lähes sama tilanne...Jumala on mielestäni pelottava hahmo eikä Jeesuskaan vastaa rukouksiin. Tekisi mieli antaa periksi ja alkaa ateistiksi mutta sekään ei onnistu :D
Usko on Jumalan työtä.
Ap. Varaa sielunhoitoaika papilta. Asia selviää siellä.
Vierailija kirjoitti:
No eikös se yksi tyyppi herätellyt ihmisiä kuolleista?
Ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Room. 10:9
Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut;
Mutta tätä vastaan on karismaattisten liikkeiden vaatimus että uskoon tulee pamahtaa.
Muakin tuo vaatimus aina ahdisti. Samoin ihmisten painostus. Mutta tulin uskoon myöhemmin, ihan rauhallisesti, tunsin vapautta ja iloa.
Ap, ehkä odotat liikaa että uskoontulemisen pitäisi tuntua joltakin. Ei se aina tunnu heti miltään. Jos olet Jeesuksen ottanut vastaan, olet uskossa.
Sun ei tarvitse tulla uskoon koska Jumalaa ei ole olemassa. Helvettiin et ole joutumassa.
Ei uskovaisen tarvitsekaan käyttää yhtään mitään aikaa kadotuksen pelkäämiseen. Jotkut voi tietenkin murehtia ja huolehtia asioita enemmän ihan luonteensakin puolesta, mutta esimerkiksi minä en ole koskaan pelännyt varmaan sekuntiakaan kadotusta. Silti olen onnistunut tulemaan uskoon ja kokenut tarvitsevani Jumalaa.
Nyt nautin Jumalasta, ihmisistä ja elämästä, ihan keskittyneesti. Ennen tunsin tyhjyyttä.