Lue keskustelun säännöt.
Deittailin puoli vuotta ihanan miehen kanssa, nyt jätän hänet hänen äitinsä takia!
16.11.2018 |
Tähän nyt vaan sitten tultiin. Mies ja äiti ovat niin kiinni toisissaan, että eiköhän tämä ala olemaan tässä. Mies viettää viikonloppunsa mieluummin äitiään autellessa, ja hänen äitinsä ei minua suvaitse, joten annetaan olla. Kyse on lisääntymisestä ja minä en pysty tekemään lapsenlapsia, joten en kelpaa.
Äiti soittaa joka päivä. Oli sitten aiheena vedenkeittimen reistaus, rännien putsaus tai naapurin Pirkon uusi tukka. Puhelut kestävät aina melkein puoli tuntia. Mä haluan miehen, joka on jo itsenäistynyt vanhemmistaan.
Olemme keskustelleet miehen kanssa useasti aiheesta. Mies haluaa jatkaa näin. Hänestä on hienoa, että hänellä on läheiset välit perheeseensä. Minä en halua enää jatkaa.
Nytkin mies lähtee viikonlopuksi äitinsä luo laittelemaan taloa ja pihaa talvikuntoon. Menkööt. Minä en jää odottelemaan. Aion bilettää ja tehdä kaikkea muuta kuin odotella.
Kommentit (7)
Niin. Yhteisöllisyys on myös voimavara, mutta se ei kaikille sovi...
Sitten joku toinen valittaa, kun mies ei liikahda sohvasta ja piha on rytö ja kaikki lahoaa. Tässä ap:n pian lempattavassa olisi sentään potentiaalia pitämään huolta myös oman kodin asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kuulosta kovin ihanalta mieheltä.
Vierailija kirjoitti:
Niin. Yhteisöllisyys on myös voimavara, mutta se ei kaikille sovi...
Sitten joku toinen valittaa, kun mies ei liikahda sohvasta ja piha on rytö ja kaikki lahoaa. Tässä ap:n pian lempattavassa olisi sentään potentiaalia pitämään huolta myös oman kodin asioista.
Eikä olisi. Oma koti saisi repsahtaa täysin, kun äitiä pitäisi autella. Eikä se siitä äidin vanhetessa ainakaan helpommaksi muutu tai vähene, päin vastoin! Harmi homma, mutta ei tuollaisesta miehestä parisuhteeseen ole.
Vierailija kirjoitti:
Niin. Yhteisöllisyys on myös voimavara, mutta se ei kaikille sovi...
Sitten joku toinen valittaa, kun mies ei liikahda sohvasta ja piha on rytö ja kaikki lahoaa. Tässä ap:n pian lempattavassa olisi sentään potentiaalia pitämään huolta myös oman kodin asioista.
Se ei muuten ole "yhteisöllisyyttä", että äitimuori ajaa tärkeysjärjestyksessä aina puolison ohi.
Millä tavalla tämä mies sitten oli ihana? Tuosta kuvauksestasi en kyllä minkäänlaista ihanuutta löytänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä ikäinen anoppi on? Tuo miehesi ravaaminen äidillään ei ole mielestäni niin paha ongelma, kai siihen pystytään kaikkien niin halutessa laittamaan rajat. Jotain sääntöjä. Vain kerran kuussa kuussa viikonloppu äityilillä tms. Pahempi ongelma on tuo jos ette tule toimeen. Oman anopin kanssa tuli kärhämää ja on ihan hemmetin rasittavaa kun hänestä ei pääse eroon ennen kuin kuolo korjaa. On pakko olla vähän väliä vapaa-ajallaan tekemisissä hänen kanssaan ja kuunnella hänen ihmeellisiä ajatuksiaan meidän lastenkasvatuksesta. Ottaa siis jonkun asian josta lähtee kehittelemään päättömiä kuvitelmia ja niitä sitten hautoo, ja avautuu kun näemme jos yhtään olemme kahden kesken, niin että aina saa olla paha mieli niistä ihmeellisistä jutuista. Esim. se että en tahallani ruokkisi luontaisesti hoikkaa lasta riittävästi (!!!!!!) kun totuus ei voisi olla kauempana tuosta.
Oliko tämä se viikonloppuna-äitin-mökille-auttelemaan -mies?