Lue keskustelun säännöt.
Jos vanhemmalla naisella on nuori mies, se on ihailtavaa ja sitä tulee kannustaa, upea puuma ilmaisee seksuaalisuuttaan rohkeasti
15.11.2018 |
Sen sijaan jos vanhemmalla miehellä on nuori nainen, se on miehelle vain noloa ja takaa yleiseksi naurunaiheeksi joutumisen. Mies on ällö sika.
Näin se nyt vain.
Kommentit (16)
Monesti, vaikkei aina, suuri ikäero suhteessa kertoo jonkinlaisesta epätasapainosta. Miksei omanikäiset huoli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monesti, vaikkei aina, suuri ikäero suhteessa kertoo jonkinlaisesta epätasapainosta. Miksei omanikäiset huoli?
Mulla ja mun miesystävällä on 13 vuoden ikäero, hän on se nuorempi. Jos olen rehellinen, ennen hänen tapaamistaan yritin tapailla omanikäisiäni (päälle nelikymppisiä). Joka treffit vaan olivat niin...kuolettavan tylsiä. Puheenaiheet olivat tylsiä. Mielipiteet olivat tylsiä ja kaavoihin kangistuneita. Miehet eivät viehättäneet minua ulkonäöllisesti eivät sitten yhtään.
Ja ihan oikeasti yritin.
No, sitten suostuin tapaamaan tämän 13 vuotta nuoremman. Meidän ajatusmaailma oli heti ihan yksi yhteen. Arvomaailma samoin. Kiinnostuksen kohteet, musiikkimaku, poliittiset ja uskonnolliset mielipiteet... Mindblown.
Olen itse ajatellut, että olenkohan vapaaehtoisesti lapsettomana jotenkin "vähemmän aikuisempi", kuin mitä ikäiseni tai jopa minua nuoremmatkin äidit ovat? Kyllähän kai lapsen saaminen jotenkin "pakottaa" aikuisempaan rooliin.
En tarkoita, että olisin jotenkin epänormaalin epäkypsä, mutta kyllä mun prioriteetit jo näin yli nelikymppisenäkin ovat edelleen ihan jotain muuta kuin perhe-elämä ja lapset.
Eli omalla kohdallani ei niinkään niin, etteivätkö he huolisi. Minä en huoli heistä.
onhan se naurettavaa kummin päin tahansa, jos joku tykkää vain paljon nuoremmista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monesti, vaikkei aina, suuri ikäero suhteessa kertoo jonkinlaisesta epätasapainosta. Miksei omanikäiset huoli?
Mulla ja mun miesystävällä on 13 vuoden ikäero, hän on se nuorempi. Jos olen rehellinen, ennen hänen tapaamistaan yritin tapailla omanikäisiäni (päälle nelikymppisiä). Joka treffit vaan olivat niin...kuolettavan tylsiä. Puheenaiheet olivat tylsiä. Mielipiteet olivat tylsiä ja kaavoihin kangistuneita. Miehet eivät viehättäneet minua ulkonäöllisesti eivät sitten yhtään.
Ja ihan oikeasti yritin.
No, sitten suostuin tapaamaan tämän 13 vuotta nuoremman. Meidän ajatusmaailma oli heti ihan yksi yhteen. Arvomaailma samoin. Kiinnostuksen kohteet, musiikkimaku, poliittiset ja uskonnolliset mielipiteet... Mindblown.
Olen itse ajatellut, että olenkohan vapaaehtoisesti lapsettomana jotenkin "vähemmän aikuisempi", kuin mitä ikäiseni tai jopa minua nuoremmatkin äidit ovat? Kyllähän kai lapsen saaminen jotenkin "pakottaa" aikuisempaan rooliin.
En tarkoita, että olisin jotenkin epänormaalin epäkypsä, mutta kyllä mun prioriteetit jo näin yli nelikymppisenäkin ovat edelleen ihan jotain muuta kuin perhe-elämä ja lapset.
Eli omalla kohdallani ei niinkään niin, etteivätkö he huolisi. Minä en huoli heistä.
Ei se johdu äitiydestä, minä olen samanlainen ja tykkään nuoremmista miehistä. En koe että olen epäkypsä, mutta olen kiinnostunut aina siitä, mikä on uutta ja mitä maailmassa on meneillään - en todellakaan ole jämähtänyt samaan musiikkimakuun ja ajatusmaailmaan, mikä mulla oli 10 vuotta sitten. Äitiyden myötä musta ei tullut tupperware-kutsuilla viihtyvää, sisustuksesta hössöttävää mammaa, vaan lapsen myötä pystyy vielä monipuolisemmin elämään muuttuvassa maailmassa. En kyllä epäile, ettenkö voisi löytää sopivaa miestä mistä ikäryhmästä vaan, ikuinen uteliaisuus on ratkaiseva piirre. Mutta nykypäivän nuoret ovat liberaalimpia ajatusmaailmaltaan yleisesti ottaen, koska he ovat kasvaneet siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää on ongelmallinen asia siksi että aikojen alusta naisen seksuaalisuus ja halut on ollut tabu. Nyt kun ne vihdoin saa näyttää, niin kaikki niihin liittyvä glorioidaan.
Ei se ole sen ihailtavampaa kuitenkaan (verrattuna miehen toimintaan), jotkut vain niin luulevat, kuten sinä nyt.
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monesti, vaikkei aina, suuri ikäero suhteessa kertoo jonkinlaisesta epätasapainosta. Miksei omanikäiset huoli?
Mulla ja mun miesystävällä on 13 vuoden ikäero, hän on se nuorempi. Jos olen rehellinen, ennen hänen tapaamistaan yritin tapailla omanikäisiäni (päälle nelikymppisiä). Joka treffit vaan olivat niin...kuolettavan tylsiä. Puheenaiheet olivat tylsiä. Mielipiteet olivat tylsiä ja kaavoihin kangistuneita. Miehet eivät viehättäneet minua ulkonäöllisesti eivät sitten yhtään.
Ja ihan oikeasti yritin.
No, sitten suostuin tapaamaan tämän 13 vuotta nuoremman. Meidän ajatusmaailma oli heti ihan yksi yhteen. Arvomaailma samoin. Kiinnostuksen kohteet, musiikkimaku, poliittiset ja uskonnolliset mielipiteet... Mindblown.
Olen itse ajatellut, että olenkohan vapaaehtoisesti lapsettomana jotenkin "vähemmän aikuisempi", kuin mitä ikäiseni tai jopa minua nuoremmatkin äidit ovat? Kyllähän kai lapsen saaminen jotenkin "pakottaa" aikuisempaan rooliin.
En tarkoita, että olisin jotenkin epänormaalin epäkypsä, mutta kyllä mun prioriteetit jo näin yli nelikymppisenäkin ovat edelleen ihan jotain muuta kuin perhe-elämä ja lapset.
Eli omalla kohdallani ei niinkään niin, etteivätkö he huolisi. Minä en huoli heistä.
Ei se johdu äitiydestä, minä olen samanlainen ja tykkään nuoremmista miehistä. En koe että olen epäkypsä, mutta olen kiinnostunut aina siitä, mikä on uutta ja mitä maailmassa on meneillään - en todellakaan ole jämähtänyt samaan musiikkimakuun ja ajatusmaailmaan, mikä mulla oli 10 vuotta sitten. Äitiyden myötä musta ei tullut tupperware-kutsuilla viihtyvää, sisustuksesta hössöttävää mammaa, vaan lapsen myötä pystyy vielä monipuolisemmin elämään muuttuvassa maailmassa. En kyllä epäile, ettenkö voisi löytää sopivaa miestä mistä ikäryhmästä vaan, ikuinen uteliaisuus on ratkaiseva piirre. Mutta nykypäivän nuoret ovat liberaalimpia ajatusmaailmaltaan yleisesti ottaen, koska he ovat kasvaneet siihen.
Oletteko ottaneet huomioon että vanhempi mies voi ajatella samoin nuoresta naisesta? Ei rakkaus katso ikää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tykkään selvästi itseäni nuoremmista naisista ja olen ylpeä kun sellaisen saan iskettyä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monesti, vaikkei aina, suuri ikäero suhteessa kertoo jonkinlaisesta epätasapainosta. Miksei omanikäiset huoli?
Mulla ja mun miesystävällä on 13 vuoden ikäero, hän on se nuorempi. Jos olen rehellinen, ennen hänen tapaamistaan yritin tapailla omanikäisiäni (päälle nelikymppisiä). Joka treffit vaan olivat niin...kuolettavan tylsiä. Puheenaiheet olivat tylsiä. Mielipiteet olivat tylsiä ja kaavoihin kangistuneita. Miehet eivät viehättäneet minua ulkonäöllisesti eivät sitten yhtään.
Ja ihan oikeasti yritin.
No, sitten suostuin tapaamaan tämän 13 vuotta nuoremman. Meidän ajatusmaailma oli heti ihan yksi yhteen. Arvomaailma samoin. Kiinnostuksen kohteet, musiikkimaku, poliittiset ja uskonnolliset mielipiteet... Mindblown.
Olen itse ajatellut, että olenkohan vapaaehtoisesti lapsettomana jotenkin "vähemmän aikuisempi", kuin mitä ikäiseni tai jopa minua nuoremmatkin äidit ovat? Kyllähän kai lapsen saaminen jotenkin "pakottaa" aikuisempaan rooliin.
En tarkoita, että olisin jotenkin epänormaalin epäkypsä, mutta kyllä mun prioriteetit jo näin yli nelikymppisenäkin ovat edelleen ihan jotain muuta kuin perhe-elämä ja lapset.
Eli omalla kohdallani ei niinkään niin, etteivätkö he huolisi. Minä en huoli heistä.
Sama. En vaan koe mitään yhteistä ikäisteni "jos popeda oli paras vuonna 1998, on se paras 2018" tyyppejä, jotka vielä usein asuvat samalla paikkakunnalla, tekevät samoja hommia, ja tuntevat vain samat ihmiset ja asiat kuin 1998.
Ja kyllä, pahoittelen, mutta suurin osa ikäisistäni miehistä on ulkonäöllisesti ihan eri luokkaa kanssani. Pukeutuvat kuin joko silloin 1998, tai ovat ihan setämiehiä lököfarkuissa. En vaan pysty,vaikken kovin pinnallinen ihminen olekaan.
” ” ” Jos vanhemmalla naisella on nuori mies, se on ihailtavaa ja sitä tulee kannustaa, upea puuma ilmaisee seksuaalisuuttaan rohkeasti. ” ” ”
Ei, vaan se on niin, että vanha täti on löytänyt perversin pojan jolla on mummokuume.
Mutta harvassahan näitä - ettei siinä mitään kummempaa.
Mutta miehillä taas näitä nuorikkoja näkee varsinkin keskieuroopassa, latinalaisessa amerikassa sekä tietenkin myös usassa - ja tämäkös herättää uskomatonta kateutta ja tuomitsemista vanhoissa ãmmien taholta.
Sellaista se elämä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monesti, vaikkei aina, suuri ikäero suhteessa kertoo jonkinlaisesta epätasapainosta. Miksei omanikäiset huoli?
Mulla ja mun miesystävällä on 13 vuoden ikäero, hän on se nuorempi. Jos olen rehellinen, ennen hänen tapaamistaan yritin tapailla omanikäisiäni (päälle nelikymppisiä). Joka treffit vaan olivat niin...kuolettavan tylsiä. Puheenaiheet olivat tylsiä. Mielipiteet olivat tylsiä ja kaavoihin kangistuneita. Miehet eivät viehättäneet minua ulkonäöllisesti eivät sitten yhtään.
Ja ihan oikeasti yritin.
No, sitten suostuin tapaamaan tämän 13 vuotta nuoremman. Meidän ajatusmaailma oli heti ihan yksi yhteen. Arvomaailma samoin. Kiinnostuksen kohteet, musiikkimaku, poliittiset ja uskonnolliset mielipiteet... Mindblown.
Olen itse ajatellut, että olenkohan vapaaehtoisesti lapsettomana jotenkin "vähemmän aikuisempi", kuin mitä ikäiseni tai jopa minua nuoremmatkin äidit ovat? Kyllähän kai lapsen saaminen jotenkin "pakottaa" aikuisempaan rooliin.
En tarkoita, että olisin jotenkin epänormaalin epäkypsä, mutta kyllä mun prioriteetit jo näin yli nelikymppisenäkin ovat edelleen ihan jotain muuta kuin perhe-elämä ja lapset.
Eli omalla kohdallani ei niinkään niin, etteivätkö he huolisi. Minä en huoli heistä.
Sama. En vaan koe mitään yhteistä ikäisteni "jos popeda oli paras vuonna 1998, on se paras 2018" tyyppejä, jotka vielä usein asuvat samalla paikkakunnalla, tekevät samoja hommia, ja tuntevat vain samat ihmiset ja asiat kuin 1998.
Ja kyllä, pahoittelen, mutta suurin osa ikäisistäni miehistä on ulkonäöllisesti ihan eri luokkaa kanssani. Pukeutuvat kuin joko silloin 1998, tai ovat ihan setämiehiä lököfarkuissa. En vaan pysty,vaikken kovin pinnallinen ihminen olekaan.
Mitäs mieltä olisit jos ikäisesi mies puhuisi samalla tavalla ikäisistään naisista?
nuorena poikana tuli toisinaan kolmekymppisiä naisia pantua. kun itselle alkoi ikää tulemaan niin en alkanut vanhempia naisia etsimään vaan jossain vaiheesa aloin olemaan partnereita vanhempi.
No enpä tiedä. Tuntemani vanhempi nainen - nuorempi mies -pariskunta on aika surkuhupaisa: nainen passaa ja paapoo loputtomiin teini-iälle jämähtänyttä pleikkariurostaan.