Mies on koko ajan kiukkuinen

Meillä oli vuosia sama tilanne, minä sanoin miehelle jo vuosia sitten, että hän on masentunut, mutta hän oli sitä mieltä, että kun inhoaa niin syvästi työtään, on terveyteen liittyviä ongelmia yhä enemmän ja taloudellinen tilanne huono vuodesta toiseen, hänen mielialansa on ihan perusteltua, tosin kyllä mullakin oli ne samat yhteiset ja omat ongelmat, ja huoli miehestä, mutta en minä silti muuttunut ärtyneeksi ja negatiiviseksi, eli ihan erilaiseksi luonteeksi kuin silloin 20 vuotta sitten kun alettiin seurustelemaan.

Tilanne paheni pikkuhiljaa vuosien aikana, eli ei tullut mitenkään yks kaks, mutta seksi ja läheisyys väheni ja väheni myös koko ajan, lopulta en enää uskaltanut itsekään juuri mieheen koskea, kun tuntui että hän torjuu minut, vaikka sitten kun otin sen puheeksi muutaman kk välein, sanoi että ei missään nimessä torju minua, ja että kyse ei ole minusta vaan hänen omista murheistaan jne.

Kun asiat eteni lääkärien kanssa kaikkien sairauksien kanssa ja lääkäri teetti masennustestin hänellä, ja siinä hän sitten itse huomasi, että miten huonosti hän henkisesti voi, että ihan itku meinas tulla kun hän niin järkyttyi. Siitä se sitten pikkuhiljaa lähti purkautumaan, hänelle määrättiin psykologille aikoja, välillä hän kävi siellä jopa kerran viikossa. Nyt siitä on joku ehkä puolitoista vuotta, ja hän alkoi tänä keväänä vasta syömään mielialalääkkeitä, mutta sen vaikutukset alkoi näkyä aika nopeasti, huomasin ettei hän ole enää niin ärtynyt ja kireä, on alkanut tuntumaan enemmän siltä mieheltä johon aikoinaan rakastuin, eikä munkaan tarvitse enää miettiä avioeroa.

Minä olen nyt toiveikas, että vaikka miehellä on tulossa taas uuden fyysisen sairauden diagnoosi, hän ehkä palautuu henkisesti, ja pääsee lähivuosina työstään pois eläkkeelle. Se työ, jossa hän on ollut 26 vuotta, on vienyt hänen terveytensä sekä fyysisen että psyykkisen, ja myös psykologi on ollut sitä mieltä, että siitä henkisesti raskaasta työstä johtuu mielenterveyden ongelmat ihan pääosin. Se miksi olen nyt toiveikas on, että nyt viime viikkojen aikana mies on alkanut puhumaan mulle asioista paljon enemmän, ennen se oli sitä, että minä pidin yksinpuhelua, ja hän ei vastannut mihinkään mitään, ja kun tivasin että eikö nyt voi sanoa edes jotain johonkin, hän vaan sanoi ettei tiedä mitä pitäisi sanoa. Luulen, että se psykologilla käyminen on auttanut häntä jäsentämään omassa päässään ihan vuosikymmenten aikana kertyneitä asioita, joita hän on toki jonkin verran minulle puhunut vuosien varrella, mutta joiden käsittely on jäänyt puolitiehen aikoinaan, ja tietysti kun töissä kasaantuu kaikenlaista josta ei edes saa muille puhua niin se on myrkkyä mielenterveydelle kun ei pääse palautumaan koskaan kunnolla. Mies itse sanoi, että viimekuukausien aikana on tapahtunut muutos jonka hän itse on huomannut.