Annatko lapsen kaverillekin ruokaa

Lapsi tarjoaa välipalaa samalla kun tekee itselleenkin. On myös oppinut ettei niitä omia herkkuja kannata kaveripäivinä kaivaa esiin vaan syödä ne sitten toiste :) Kavereita ei siis ravaa joka päivä.

Ruoka tehdään kun vanhemmat kotiutuu, joko kaverit lähtevät kotiinsa tai oma lapsi syö myöhemmin. Eli en ruoki: käyn kerran viikossa kaupassa eli ruokaa ei monestikaan ole ylimääräistä. Sekä jonkin kerran viikossa voi olla eilisen jämiä tms mitä en vieraalle välttis halua tarjota.

Jos tiedän vieraista etukäteen (esim lapsen serkku), olen myös varautunut ylimääräisellä kauppareissulla.

Kysyn mitä kaverin vanhemmat äänestävät, jos äänestävät kokoomusta tai keskustaa niin en anna. Köyhät ruokin ihan mieleellään.

Vierailija kirjoitti:

Ettekö te urpot ajattele lainkaan sitä toista äitiä, joka on laittanut lapselleen ruokaa ja odottelee nyt häntä kattilat höyryten kotiin syömään? Lapsethan ei tunnetusti muista kertoa menoistaan..

Lähes aina vieras tietenkin soittaa ja kysyy, saako syödä. Ja btw, eikö isiä tarvitse ajatella; aika monissa kodeissa myös isät tekee ruokaa, kuten meillä.

Vielä ei ole ajankohtaista. Mutta todennäköisesti tulevaisuudessa annan, jos tulee koulukavereita käymään. Toki ensin haluan keskustella vanhempien kanssa. Muutenkin haluan tutustua lapseni kavereiden vanhempiin. Vanhemmat kun kertoo lapsesta yllättävän paljon. Mutta en näe asiassa mitään pahaa, jos joku ruokkii omani ja minä välillä muiden.

Vierailija kirjoitti:

Ettekö te urpot ajattele lainkaan sitä toista äitiä, joka on laittanut lapselleen ruokaa ja odottelee nyt häntä kattilat höyryten kotiin syömään? Lapsethan ei tunnetusti muista kertoa menoistaan..

Minä ajattelin juuri samaa. Voisin ajatella jotain pientä välipalaa antavani satunnaisesti, mutta kyllä se oikea ruoka on syötävä kotona. Minusta on karhunpalvelus syöttää lämmin ruoka lapselle, jota odotetaan kotiin syömään. Ja jos ei odoteta, sillä lapsella on kotonaan sellaisia ongelmia, ettei niitä ratkota sillä, että joku muu antaa ruoan. Jotenkin tulee vähän sellainen sädekehän kiillotus mieleen joissain tapauksissa, "minä teen niin hyvää ruokaa, että naapurin lapsetkin tulevat". Omassa lapsuudessani 80-luvulla ei ikinä syöty toisten ruokapöydissä; kaverit odottivat lapsen huoneessa, jos ei oma ruoka-aika kotona sattunut olemaan samaan aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Jos tulee suoraan koulusta kotiisi?

Totta munassa.

Omat lapset osaavat itse ottaa välipalaa ja on tietenkin ohjeistettu että tarjoavat kavereille kanssa.

Kunhan tulen töistä kotiin, niin laitan sen verran ruokaa että riittää. Yleensä on vain oma porukka, mutta kyllä vähintään yhtenä päivänä viikossa on lasten kavereita mukuna meidän päivällisellä.

Vierailija kirjoitti:

Tähän vaikuttaa kyllä myös lapsen ikä ja tuttuus. Jos olisi hyvin pienistä lapsista kyse, varmistaisin hänen vanhemmiltaan että saako tarjota ja onko allergioita ym. varsinkin jos en tunne lasta ja perhettä hyvin.

Tuollaiset yli kymmenvuotiaat kohdellaan meillä oman lauman jatkeina: koko porukka syömään kun on ruoka-aika ja kaikkia myös komennetaan samoin säännöin.

Ei meillä ainakaan käy spontaanisti niin pieniä lapsia, jotka eivät omista mahdollisista allergioistaan ihan itse pitää huolta.

Käsitin aloituksen, niin, että tulee sopimatta lapsia. Näinhän usein käy, jos kiva koti. Lapset meillä saavat kutsua vieraita ihan kysymättä. Yökyläilyt toki sovitaan. Ja ihan sama naapureilla, avoimet ovet lapsille ja aikuisillekin. Kunhan soittavat ovikelloa tullessaan:)

Kyllä meillä vieraat ruokitaan, tuossa kuviossa isompi ongelma olisi se että lapsella on sama kaveri pyrkimässä kylään lähes joka päivä. Meidän muksuilla on myös muita kavereita kuin ne koulukaverit joiden kanssa myös haluavat viettää aikaa, enkä minäkään aina halua vieraita lapsia tänne kyläilemään.

En todellakaan anna. Ensinnäkin niitä kavereita käy sen verran usein, että kyllä tuo olisi jo aikamoinen vaivannäkö + rahallinen meno, jos alkaisi niitäkin ruokkimaan. Toisekseen oon oppinu mitottaan ruuat niin, et niistä riittää meidän perheelle + mulle töihin evääks seuraavalle päivälle. Sit jos rupeis tarjoo kaverille/kavereille vähintään minä jäisin ilman evästä ja tulis kalliiks käyä sit aina työpaikan ruokalassa syömässä.

Yökyläilyt sit on eriasia tai jos on joku yksittäinen kerta et on eriksee sovittu.

Tietysti ruokin- nyt ovat jo aikuisia kaikki neljä mutta koskaan, ikinä ei tullut mieleenkään jättää joku paikallaoleva ilman!

Neljän pojan äitinä annoksia oppi tekemään reilusti-ja ei, yksikään ei ollut eikä ole lihava...

Onneksi oppivat siirtämään tämän perinteen omiin koteihinsa, nykyajan nihilismi on uskomatonta!

Aina saa meillä syödä välipalan ja ruuankin jos on paikalla siihen aikaan. 

Omassa lapsuudessa oli tavallista että kaverin luona oli välipalaa tarjolla mutta päivällinen syötiin oman perheen kanssa.

Totta kai tarjoan myös lapsen kavereille ruokaa, vaikka joskus olisi vähän jämptistikin tehtynä, otan sit itse vähemmän sillä kertaa. Muutenkin meillä ottaa aikuiset viimeisenä ruokaa, mut on kasvatettu niin ja mä kasvatan myös lapseni niin.

Ja jos en ole kotona, jos vaikka tulevat suoraan koulusta meille, niin olen sanonut että saa tarjota välipalaa. Se ei tarkoita että lapset saavat käydä kuin heinäsirkkalauma kaiken kaapista läpi, vaan käytännössä tarkoittaa leipää tms. mitä lapsi itsekin ottaa.

Mulle olisi kamala ajatus että mun luona olisi joku lapsi nälissään. 

Tottakai annetaan. Minusta tuntuisi epäkohteliaalta olla tarjoamatta vieraalle mitään.

Meillä arkiruokana yleensä helppoja keittoja/vuokia yms. mistä kyllä riittää kaverillekkin jos haluaa.

Meillä saa ruokaa aina kaikki, jos ovat ruoka-aikaan paikalla. 

Jotain välipalaa voin tarjota.

Totta kait annetaan, mutta meille ei saa tulla kuin korkeintaan pari kaveria

Meinattiin joskus tehdä konkurssi, kun lapsilla oli koulun jälkeen toistakymmentä kaveria ja kaikki kasvavia poikia. Jääkaappi oli tyhjä, vaikka edellisenä iltana oli ostetta montaa leipää, litra tolkulla maitoa, leikkeleitä jne. Jopa jauhelihat oli syöty, vaikka ne oli varattu päivällisen valmistukseen.

Ja wessa oli oma lukunsa ja sai tarttua siivoushommiin heti töistä tultuaan. Siitä oppineena, kavereiden määrää rajoitettiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tähän vaikuttaa kyllä myös lapsen ikä ja tuttuus. Jos olisi hyvin pienistä lapsista kyse, varmistaisin hänen vanhemmiltaan että saako tarjota ja onko allergioita ym. varsinkin jos en tunne lasta ja perhettä hyvin.

Tuollaiset yli kymmenvuotiaat kohdellaan meillä oman lauman jatkeina: koko porukka syömään kun on ruoka-aika ja kaikkia myös komennetaan samoin säännöin.

Ei meillä ainakaan käy spontaanisti niin pieniä lapsia, jotka eivät omista mahdollisista allergioistaan ihan itse pitää huolta.

Käsitin aloituksen, niin, että tulee sopimatta lapsia. Näinhän usein käy, jos kiva koti. Lapset meillä saavat kutsua vieraita ihan kysymättä. Yökyläilyt toki sovitaan. Ja ihan sama naapureilla, avoimet ovet lapsille ja aikuisillekin. Kunhan soittavat ovikelloa tullessaan:)

Ei meilläkään, mutta jos mulla olisi vielä vaikka ekaluokkalainen, joka toisi uuden kaverin koulusta kotiin, pyytäisin soittamaan vanhemmille ja vaihtaisin pari sanaa. Ihan varmuuden vuoksi.

Lapset ei oo vielä niin isoja, että kavereita omillaan kävisi. Mutta kyllä meillä ruoka-aikaan oleville tarjotaan aina ruoka! Enhän mä aikuisia kyläilijöitäkään jätä iltapäiväkahvilla ilman tarjottavaa, ja syö niitä vain itse. :'D

Mun lapsuudessa syötiin vuoron vieraissa, jos satuttiin kaverilla oleen kylässä. Se oli aivan tavallinen tapa 90-luvulla, vaikka elettiin pahinta lamaa.