Lue keskustelun säännöt.
En jaksa erityislapset ja kahden teinin yksinhuoltajan perhearkea ja käydä töissä. :(
14.11.2018 |
Mieheni kuoli kahdeksan vuotta sitten äkillisesti. Jäin yksin kahden koululaisen ja vauvan kanssa. Nuorimmaisella on autismikirjon diagnoosi ja add ja hän tarvitsee reilusti tukea arjessa. Keskimmäinen, diabeetikko, oireilee teini-ikäänsä eikä välitä sairaudestaan ja vanhimmalla, 16v on syömishäiriö sekä masennus. Itse olen reumaatikko ja usein kivut ja huolet valvottavat aamutunneille asti.
Kävin vielä reilu vuosi sitten töissä, mutta kun kuopus aloitti koulun, oli minun pakko jäädä kotiin. Haluaisin kyllä takaisin töihin, mutta arki on vain liian haastavaa, että jaksaisin pidemmän päälle oman alani vastuullista työtä. Olen leikkaussalin hoitaja ja työ on vuorotyötä.
Onko kukaan samassa jamassa? Vinkkejä arkeen?
Kommentit (37)
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan ole kanssasi samassa tilanteessa, aikamoiseen suohon olet itsesi saanut! Miten olisi elämänhallinta?! Kuka käski kolme lasta tekemään, yhteiskunnan elätettäviksi?
En tiedä kumpaa olet enemmän - sairas päästäsi vai vain ilkeä ruma ihminen..?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saatko kotiapua? Luulisi että tuossa tilanteessa saisi jo jotain apua jaksamiseen. Entä oma masennuksesi, käytkö jossain juttelemassa?
Vierailija kirjoitti:
Etsi uusi mies.
Heh, miehet varmaan innosta tutisten huolisivat tämmöisen ongelmatapauksen!
I feel you... Minulla on 18 v masentunut lapsi, joka ei pysty tekemään mitään, ja 16 v, jolla sairaus aiheuttaa poissaoloja koulusta, mistä taas seuraa lisämurheita. Mietin jo, että se olen minä, joka seuraavaksi muuttaa pois kotoa...
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan ole kanssasi samassa tilanteessa, aikamoiseen suohon olet itsesi saanut! Miten olisi elämänhallinta?! Kuka käski kolme lasta tekemään, yhteiskunnan elätettäviksi?
Miten olisi myötätunto? Kyllä varmasti moni ihminen ponnistelee yhtä isojen haasteiden kanssa kuin ap. Toivottavasti saakin kaiken mahdollisen tuen, tuossa on ihan liikaa yhdelle ihmiselle. Ei apn elämänhallinnassa tarvi olla mitään vikaa. 3 lasta ja sit mies kuolee. Sehän on kauhea tragedia, ei mikään elämänhallinnan puute. Ihan hirveää et joku suhtautuu toisen hätään noin julmasti. Saatko ap kaiken tuen mitä voisit saada? Myös itselles.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saatko kotiapua? Luulisi että tuossa tilanteessa saisi jo jotain apua jaksamiseen. Entä oma masennuksesi, käytkö jossain juttelemassa?
Saan toki kahdesta lapsesta vammaistukea, se auttaa taloudellisesti hiukan, muttaraskainta tässä on se että lasten haasteet ovat pysyviä, pitkäaikaisia siis. Jaksan kotihommat hyvin kun kotona olen. Töissä jos olisin, olisi koti varmasti kuin pommin jäljiltä.
En käy missään purkamassa sydäntäni, enkä ole masentunut. Kuormittunut kylläkin!
Onko diabeetikolla uusimmat laiteet käytössä, niin ettei tarvitse koko aikaa olla piikittämässä itseään? Hyvä hoito on helpompaa kuin ennen, mutta vaati tietenkin laitteet ja sitoutumista. Teini on saatava ymmärtämään tämä. Olen nähnyt miten huonosti hoidetun diabeteksen vaikutukset näkökykyyn yms jo nuorella! Yhteys lastensuojeluun, jos et saa lasta ymmärtämään omaa etuaan?
Masentuneelle lapselle on saatava keskusteluapua tms?
Sinulle mielenkiintoista osa-aikaista työtä tukemaan jaksamistasi kotona? Ottaisivatko sinut tekemään tunteja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etsi uusi mies.
Heh, miehet varmaan innosta tutisten huolisivat tämmöisen ongelmatapauksen!
Kyllä kuule huolii, joku ei ihan niin tasokas tapaus.. eri asia on sitten taas se, että kelpaako neitille ne sellaiset miehet?
Iso sika kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etsi uusi mies.
Heh, miehet varmaan innosta tutisten huolisivat tämmöisen ongelmatapauksen!
Kyllä kuule huolii, joku ei ihan niin tasokas tapaus.. eri asia on sitten taas se, että kelpaako neitille ne sellaiset miehet?
Lakkaa se marina ap ei neljättä vauvaa tarvitse
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietyllä tavalla samaistun. Mulla on 2 lasta, kumpikin sairaita. Kuopus sai syntyessään hapen puutteesta aivovamman, esikoinen oireilee nuoremman sairauksia, kun ne vievät aikaa. Kuopus oikeasti on ihan täysin autettava vaikka on jo 6 ja pilaa esikoisen näkökulmasta kaiken. Tottahan se on, en mä voi viedä esikoista esimerkiksi viettämään aikaa mun kanssa. Kuopus on pakko ottaa mukaan joka paikkaan ja hän vie suurimman osan mun huomiosta. Hän viiltelee, uhkailee itsemurhalla ja huutaa ja raivoaa. Ero jo tuli, kun mies ei jaksanut. Mies kieltäytyy ottamasta lapsia luokseen ja maksaa elatusmaksua enemmän kuin on määrätty, että voi vedota siihen eikä tarvi nähdä lapsiaan, kun tekee jo yli oman osuutensa.
Vierailija kirjoitti:
Onko diabeetikolla uusimmat laiteet käytössä, niin ettei tarvitse koko aikaa olla piikittämässä itseään? Hyvä hoito on helpompaa kuin ennen, mutta vaati tietenkin laitteet ja sitoutumista. Teini on saatava ymmärtämään tämä. Olen nähnyt miten huonosti hoidetun diabeteksen vaikutukset näkökykyyn yms jo nuorella! Yhteys lastensuojeluun, jos et saa lasta ymmärtämään omaa etuaan?
Masentuneelle lapselle on saatava keskusteluapua tms?
Sinulle mielenkiintoista osa-aikaista työtä tukemaan jaksamistasi kotona? Ottaisivatko sinut tekemään tunteja?
Diabeetikkopojalla on Insuliinikynien lisäksi verensokerimittari sekä sensori kiinnitettynä käsivarteen. Valitettavasti on tyypillistä, että diabeetikon omaan vointiin liittyvät tuntemukset heikentyvät, mitä kauemmin on sairastanut, eikä poika oikein huomaa verensokerin heittelyä. Myös murrosiän kasvuhormonit vaikuttavat verensokeriin voimakkaasti, vaikka pitkäaikainen verensokeri olisikin melko hyvä.
Masentununut tyttö oli anoreksian vuoksi osastohoidossa viime keväänä, nyt yrittää selviytyä lukio-opinnoista. Tekee neljässä vuodessa onneksi lukion, että ei vetäisi itseään taas piippuun. Hän on avohoidon piirissä.
En uskalla vielä ajatella työelämää.. ehkä siinä vaiheessa kun nuorin on selvästi isompi. Onneksi on ystäviä, eikä tarvitse kaikkea murhetta yksin kantaa. Ystävät ovat olleet apuna joskus arjessa, kuljettaneet lapsia ja piristäneet milloin milläkin jutulla. Ilman ystäviäni en varmaan olisi enää järjissäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Iso sika kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etsi uusi mies.
Heh, miehet varmaan innosta tutisten huolisivat tämmöisen ongelmatapauksen!
Kyllä kuule huolii, joku ei ihan niin tasokas tapaus.. eri asia on sitten taas se, että kelpaako neitille ne sellaiset miehet?
Miksi ap ottaisi tuohon vielä jonkun yksinkertaisen äijän vastuksikseen, en ymmärrä.
Nämä yh äitit kitisevät täällä kun ensin on tehty lapsia eikä sitten jaksetakkaan niitä hoitaa, että sääliä pitäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi ap, myötätuntoa täältä. En osaa mitään rakentavaa vinkkiä antaa, mutta toivon että osaat olla armollinen itsellesi. Minulla on ollut pitkä ja raskas elämänvaihe, joka on nyt pikkuhiljaa helpottamassa. Minua auttoi jossain vaiheessa ajatus siitä, että tämäkin on vain vaihe. Että vaikka se kestäisi vaikka kymmenen vuotta, niin tilanne muuttaa jossain vaiheessa muotoaan. Lapset kasvavat, perhedynamiikka muuttuu... Kaikkea ei tarvitse tehdä nyt. Jos työt ovat nyt liikaa, anna olla. Ehdit vielä elämässäsi tehdä töitä. Joskus minimi tason saavuttaminen on jo todella hyvin. Onko sinulla mahdollisuus ainakin yhteen hetkeen viikossa, jolloin saat tehdä jotain nautinollista? Jotain, missä voit hetkeksi unohtaa kaiken ahdistavan. Voima.
Vierailija kirjoitti:
Iso sika kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etsi uusi mies.
Heh, miehet varmaan innosta tutisten huolisivat tämmöisen ongelmatapauksen!
Kyllä kuule huolii, joku ei ihan niin tasokas tapaus.. eri asia on sitten taas se, että kelpaako neitille ne sellaiset miehet?
Miksi ap ottaisi tuohon vielä jonkun yksinkertaisen äijän vastuksikseen, en ymmärrä.
Juu herranen aika, ei mitään miehiä tuohon tilanteeseen. Paremmin pärjää ilman! Toki silloin tällöin voi käydä "rentoutumassa" jonkun kollin käsittelyssä, niin jaksaa paremmin.
Tsemppiä aloittajalle!
Olikos se iltapäiväkerhosta poispotkittu ekaluokkalainen ap:n kersa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etsi uusi mies.
Heh, miehet varmaan innosta tutisten huolisivat tämmöisen ongelmatapauksen!
Täälläkin saa joka päivä lukea kilttien miesten valitusta naisettomuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Olikos se iltapäiväkerhosta poispotkittu ekaluokkalainen ap:n kersa?
Eihän sitä vahvistettu että poispotkittu olisi ollut erityislapsi.
Etsi uusi mies.