Olen milleniaali enkä jaksa enää maailma

Ei tarvitse olla nero, että ymmärtää, että on järjetöntä tavoittaa jatkuvaa kasvua.

Miten sillä on väliä, milloin sinä olet syntynyt, kun enemmänkin näkisin, että sun ongelma on siinä, että et kestä epävarmuutta.

Maailmassa hirveät määrät ihmisiä elävät jatkuvassa epävarmuudessa, suurin osa niistä ei ikinä lue uutisia. Eikä ne ole milleniaaleja.

Ei tarvitse olla milleniaali, että on joutunut tekemään pätkätöitä. Ikuiset työpaikat hävisivät 80-luvun lopulla.

Onneksi synnyin 60-luvun lopulla ja olen ollut yli pari vuosikymmentä jo vuotta samalla työnantajalla. Olkoonkin, että nuoren aikuisen vuodet olikin 90-luvun syvintä lamaa.

Olen kohta viisikymppinen, ja "tiedän" että elinaikanani maailmassa tapahtuu jotain, minkä rinnalla joulun 2004 tsunami ei ole mitään ja toinen maailmansota on pikkujuttu. Mutta eihän sitä kukaan halua uskoa, että jotain oikeasti isoa tulee tapahtumaan, jonka seurauksena maailmanmeno muuttuu ratkaisevasti. EI se ole maailmanloppu, mutta iso mullistus ja muutos.

Samanlaista se oli/on meillä 60-luvulla syntyneillä. 80-luvun lopussa alkanut taantuma heitti valtavan määrän kouluttautuneita työttömäksi suoraan koulusta, vuosi toisensa jälkeen. Piti muuntokouluttautua tai opiskella toinen tai kolmas tutkinto että oli mitään mahdollisuuksia päästä töihin käsiksi. Ilman suhteita siis.

Itselläni kesti kymmenen vuotta päästä käsiksi 'kunnon' työpaikkaan, moni ei päässyt koskaan. Ja siinä porukassa oli todella fiksuja ihmisiä. Nyt olemme keskituloisia tavallisia tallaajia ja hyvä niin. Moni on kärsinyt, itseni mukaanlukien, useita työttömyyspätkiä ja ihan oikeaa köyhyyttä kun tilillä on jatkuvasti maksimissaan muutama kymppi elämiseen.

Viestini on: älä anna periksi. Vika ei ole sinussa vaan yhteiskuntamme on kasvanut kieroon 90-luvulta asti, ehkä jo kauempaakin. Kapitalismi ja ahneus on huipussaan. Tee niitä töitä mitä saat ja usko parempaan huomiseen. Se voi kestää mutta sieltä se pikkuhiljaa tulee. Epävarmuutta kokee tällä hetkellä (taas) lähes kaikki kun markkinat pikku hiljaa viilenee. Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

https://www.kauppalehti.fi/uutiset/maailmalta-tuli-signaali-jonka-pitai…

Tajusin äsken että koko elämäni on mennyt näiden uutisten mukaan. Jatkuvaa pätkätöitä ja epävarmuutta.

Alan vain todenteolla väsyttää, haluan vain elää rauhallisen ja vaatimattoman elämän. En uskalla pysähtyä kun kokoajan ahdistus ja pelko huomisesta. Alkaa kohta ahdistushäiriö kun jatkuva olo ettei riitä tai aina jotain kehitettävää.

Otsasuoni kohta katkeaa.

Mitä fiiliksiä teillä?

No, minulla on määrittämätön ahdistuneisuushäiriö. Siksi yritän välttää yletöntä murehtimista, koska moniin asioihin on hankala vaikuttaa. Yritän elää niin, että löytäisin joka päivästä jotain hyvää. Se auttaa jaksamaan eteenpäin vaikeasta olosta huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

Olen kohta viisikymppinen, ja "tiedän" että elinaikanani maailmassa tapahtuu jotain, minkä rinnalla joulun 2004 tsunami ei ole mitään ja toinen maailmansota on pikkujuttu. Mutta eihän sitä kukaan halua uskoa, että jotain oikeasti isoa tulee tapahtumaan, jonka seurauksena maailmanmeno muuttuu ratkaisevasti. EI se ole maailmanloppu, mutta iso mullistus ja muutos.

Se tuli jo ja sitä kutsutaan internetiksi.

Internet mullisti maailmaa enemmän kuin teollinen vallankumous.

Olen ap. Työelämäkin menetti kiinnostuksensa, kaikki on vaa sellaista kieroilua, pinnallisuutta ja merkittömyyttä.

Kapitalismin on pakko loppua! Onneksi en ole lapsia tekemässä, pääsen paljon vähemmällä.

Kiitos 60v, 80 luvulla taisi tulla alkaa alamäki.

Surullista että nykyään ihmiset vain syyttelevät toisinsa vaikka systeemihän kusee.

Vierailija kirjoitti:

Olen ap. Työelämäkin menetti kiinnostuksensa, kaikki on vaa sellaista kieroilua, pinnallisuutta ja merkittömyyttä.

Kapitalismin on pakko loppua! Onneksi en ole lapsia tekemässä, pääsen paljon vähemmällä.

Kiitos 60v, 80 luvulla taisi tulla alkaa alamäki.

Surullista että nykyään ihmiset vain syyttelevät toisinsa vaikka systeemihän kusee.

Meillä ei vain ole nyt  tätä parempaa systeemiä, joten kannattaa satsata omat paukut siihen, että löytäisi jotain keinoja sopeutua. -6

Meinaa varmaan nykynuorten pää olla pökkyrällä.

Yhteiskunta on niin kaksijakoinen.

Toisaalla toitotetaan kasvua. Lehdet ja tv ja media saa haluamaan materiaa.

Toisaalta sitten kokoajan puhutaan kulutuksen aiheuttamista kasvavista ympäristöongelmista ja kasvun rajoista. Ihmisten työt katoavat pikkuhiljaa. Uraputkeen haluavilta vaaditaan yhä enemmän.

Ap, suosittelen hakemaan apua. Voisit hyötyä siitä, jos pääsisit puhumaan ahdistuksestasi ammattilaisen kanssa.