Lue keskustelun säännöt.
Mistä tietää, onko huolestuttavalla tavalla stressaantunut?
13.11.2018 |
Meinasin tänään jotenkin romahtaa henkisesti. Tuntui kuin koko maailma olisi toiminut jotenkin hidastetusti ja että muut ihmiset olisivat jotenkin vihamielisiä ja uhkaavia. Uskon, että ainoa syy on se, että voisin treffata ihastukseni muutaman päivän päästä. Tunnen itseni niin voimattomaksi, riittämättömäksi ja ahdistuneeksi.
Olen yrittänyt räpeltää ruokailutottumuksia paremmiksi, laihduttaa, ostin vaatteita, kävin kampaamossa ja kosmetologilla sekä luovuin siitä, että nukun meikit kasvoilla ja piilolinssit päässä. Laitoin kasvonaamion, valkaisin hampaat. Olen vähän timmimpi ja jotkut miehet ovat alkaneet vaikuttaa kiinnostuneemmilta kuin ennen, mutta en ole kyllä muista kuin ihastuksestani kiinnostunut. Siltikin olen sama ruma, nolo, vajavainen itseni ja pelkään, ettei hän pidä minusta. Pelkään sitä, kun saan tavata hänet. Tekisi mieli perua se juttu jonkun tekosyyn varjolla, kun ei pää meinaa kestää. Mikä tähän auttaisi enää?
Kommentit (4)
Miksi kukaan ei voi kommentoida mitään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kasaat aivan liikaa painoarvoa yksille treffeille, se on se ongelma.
Niiden treffien pitäis olla sulle yhtä rutiinia kuin kaupassa käyminen.
Ei tuohon auta muu kuin treffata usein ja treffata monia eri ihmisiä, ettet tee yksistä treffeistä kuukävelyn suuruista tapahtumaa.
Vierailija kirjoitti:
Kasaat aivan liikaa painoarvoa yksille treffeille, se on se ongelma.
Niiden treffien pitäis olla sulle yhtä rutiinia kuin kaupassa käyminen.
Ei tuohon auta muu kuin treffata usein ja treffata monia eri ihmisiä, ettet tee yksistä treffeistä kuukävelyn suuruista tapahtumaa.
En ole käynyt treffeillä kuin ihan muutaman kerran elämäni aikana.
T. Ap
Eilen olin oudon väsynyt ja söin kaikkia mahdollisia lisäravinteita ja vitamiineja. Nyt on jotenkin niin ylivirittynyt tila, että on levoton olo. Se aivan järkyttävä väaymys ja poissaoleva tunne muuttuivat sellaiseksi "sekaisin oleva sähköjänis" -oloksi.
On kamalaa, kun ei voi vain muuttua kuitenkaan kovin paljoa, vaikka mitä tekisi. Voi olla vain paras versio itsestään tms., mutta ei voi muuttua toisen ihmisen kaltaiseksi. Ja mulla on muutenkin niin paljon kirittävää, että minustakin voitaisiin välittää. Se matka on niin uuvuttavan pitkä, enkä siltikään voi kuin yrittää parhaani, sillä en tiedä, millainen hänen unelmakumppaninsa olisi.