Lue keskustelun säännöt.
Huolissani: Ystäväni terveys vaakalaudalla joutuessaan olemaan vanhan äitinsä hoitajana koko ajan
12.11.2018 |
Ystäväni (sanotaan nyt vaikka Marjaksi) on useamman vuoden ajan pitänyt huolta äidistään, joka asuu yksin. Olen olen alkanut olemaan huolissani Marjasta seuratessani tätä toimintaa sivusta. Ilmeisesti muut Marjan äidin perheenjäsenet asuvat kauempana, joten eivät käy kuin ehkä kerran kuussa, joten hän joutuu päivystämään melkein 24/7.
Tämä hoidettava Marjan äiti on n. yhdeksänkymppinen ja aika dementoitunut. Tekee mm. tätä:
- Unohtaa aina syödä ruuat jotka yksityinen hoitopalvelu tuo hänelle päivittäin
- Valehtelee melkein poikkeuksetta puhelimessa ystävälleni että on jo syönyt, vaikka ei ole. Ystäväni joutuu sitten 1-2 kertaa päivässä ajamaan 20km matkan varmistelemaan että on syönyt ja ottanut lääkkeet oikein
- Ei pysty käymään suihkussa yksin rappujen takia, ystäväni täytyy viedä suihkuunkin
- Aina lääkärissä tai hoitajalla käydessä kohtelee Marjaa kuin "palvelijaa" ja vitsailee siitä
- Myöskin jotenkin "skarppiutuu" hoitajalla käydessä yhtäkkiä ja sitten kaikki kommentoivat että "onpas fiksu mummo!" vaikka asia on aivan päinvastoin.
Olen ollut vierailemassa tällä mummolla ystäväni kanssa, ja hän kysyi minulta saman kysymyksen n. 3 kertaa 15 minuutin aikana. Lähimuisti siis aivan mennyt.
Vessassa osaa käydä itse, ja laittaa aamulla vaatteet päälle. Tästä syystä Marja on sanonut minulle, että äitiä ei otettaisi minnekään julkiseen hoitokotiin! Joten ei auta kuin hänen hoitaa.
Halusin kysyä että onko asia todellakin noin? Ystäväni on tehnyt tätä jo varmaan viitisen vuotta nyt, ja olen alkanut olemaan todella huolissani hänen mielenterveydestään. Joka kerta kun häntä näen, vaikuttaa tuskastuneelta eikä puhu mistään muusta kuin äitinsä toilailuista.
Ymmärrän toki että äidistään on pidettävä huolta, mutta tuo tilanne tuntuu erittäin epäreilulta että koko taakka on langennut ystäväni harteille.
Kommentit (7)
Voi, huonommassakin kunnossa olevat ovat vielä kotona, Kotihoitoa ei ole järjestetty? Katsoisi edes nuo lääkkeet ja suihkuttelut ja tuon ruokailunkin perään. Muistisairaalta häviää näläntunne, siksi eivät syö, eivät kiusallaan jätä syömättä, siksi heidän syömään saamisensa on todella vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos äiti pärjää kotona niin parempi olla siellä. Se, ettei syö ystäväsi mielestä tarpeeksi ei ole syy laittaa laitokseen. Hänen äitinsä varmaan syö ja ystäväsi käy siellä määräämässä, että pitäisi syödä enemmän. Ei vanhukset hirveästi syö.
Kiitoksia vastauksista.
Ystäväni on siis itse maksanut yksityisen palvelun jossa tuovat lämmintä ruokaa päivittäin. Jos ystäväni ei päivystä monta kertaa päivässä, tuo äiti ei söisi mitään muuta kuin ruisleipää. Monesti on nuo lämpimät ruuat menneet täysin hukkaan kun on valehdellut ystävälleni että söi, ja jääneet pilaantumaan. Mummeli myös kohtelee ystävääni kuin lasta, vaikka on itse täysin apua tarvitsevassa asemassa, eli ei näytä minkäänlaista kiitollisuutta sitä mitä ystäväni tekee. Ikävä tilanne.
AP
Yhteys kunnan/kaupungin vanhustenhuoltoon. Sieltä saa kotiapua. Sekin maksaa, mutta jos jo maksaa yksityiselle... ja koska muistisairaus oireilee selvästi, se ON tutkittava. Vielä pärjää kotona avun kanssa, mutta omaista ei voi velvoittaa omaishoitajaksi 24/7 ja varsinkin, kun toinen käy vielä töissä. Jos vanhus alkaa tosiaan oireilla vakavasti, hän tulee saamaan hoitopaikan, vaikka kuinka käy itse vessassa.
Kaupungin kotihoito suihkuttaa, valvoo lääkkeiden oton, hankkii lääkkeet ja jos hyvin käy niin valvoo myös vähän ruokailuakin. Apua siis saa kyllä, kun vaan kertoo ettei omainen pärjää enää ilman palveluja. On hoitavilla tahoilla myös yleisesti tiedossa, että moni vanhus esittää vähemmän höperöä kuin oikeasti on.
Moni omainen rääkkää (yksin) turhaan itsensä loppuun asioilla, jotka julkinen puoli voi hoitaa. Omaisen kannattaa antaa kaikki mahdollinen hoitotyö kotihoidon huoleksi, ja itse keskittyä olemaan vanhuksen kahviseurana, ulkoiluapuna jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole asiantuntija, mutta minulla on kokemusta noista asioista oman äitini kohdalta.
Ystäväsi äiti ei varmaankaan pääse vielä mihinkään julkisen puolen hoitopaikkaan, mutta kyllä kaikissa kunnissa pitäisi olla hoitoapua saatavissa. Pitkällisen suostuttelun, muutaman kaatumisen ja sairaalajakson jälkeen 90-vuotias äitini suostui hankkimaan rollaattorin ja turvarannekkeen ja siihen, että hänen luonaan alkaa käydä kunnan kotihoito 1-2 kertaa päivässä tilanteesta riippuen. Kotihoito antaa lääkkeet, vie suihkuun ja huolehtii syömisestä, jos niin sovitaan. Tämä kaikki tietysti maksaa, mutta helpottaa omaisten huolta suuresti.
Ystäväsi on otettava yhteyttä kunnan vanhustenpalveluihin (sosiaali- ja terveyspalvelut) avun saamiseksi. Netistä löytyy tietoa. Paljon on apua saatavissa, jos vain äitinsä suostuu sitä vastaanottamaan. Omani kohdalla ongelmana on ollut se, ettei ole halunnut vieraita kotiinsa, mutta on nyt jotenkin siihenkin tottunut.
Ystäväsi on oikeassa. Hänen äitinsä on vielä liian hyväkuntoinen saadakseen julkiselta sektorilta laitospaikkaa.