Nonniin, nyt muutti viimeinenkin lapsi pois kotoa, joten en ole enää yh-äiti.

Yleensä ihmiset tekee pitkän tähtäimen suunnitelmia tällaisten asioiden varaan. Mitäs sä oot tehnyt ongelman ratkaisemiseksi?

Onnittelut. Mä oon nyt nauttinut kuukauden tästä autuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä ihmiset tekee pitkän tähtäimen suunnitelmia tällaisten asioiden varaan. Mitäs sä oot tehnyt ongelman ratkaisemiseksi?

Nyt kyllä vitsin heitit. Suurin osa ihmisistä elää elämäänsä ihan ilman suurempia ja monivuotisia suunnitelmia, sopeutuen kun tilanteet tulevat kohdalle. Eihän tuo nyt ole ongelma vaan lähinnä ääneen sanottu kysymys itselle.

Toi on sellainen hetki että mä ainakin koin valtavaa helpotusta. Vuosia yksinhuoltajana ja vastuussa kaikesta/kaikista. Ihanaa kun ei enää tarvitse huolehtia kuin itsestään.

Vierailija kirjoitti:

Toi on sellainen hetki että mä ainakin koin valtavaa helpotusta. Vuosia yksinhuoltajana ja vastuussa kaikesta/kaikista. Ihanaa kun ei enää tarvitse huolehtia kuin itsestään.

Potkasit lapset pihalle ja totesit ettei tartte tulla enää ja jos ongelmia tulee ni hoitakaa ite?

En mä nyt oikein ymmärrä tuota, sulla joku parikymppinen aikuinen ihminen muutti pois kotoa ja nyt sä sit et joudu siitä enää huolehtimaan? Kai se nuorimmainenkin on ollut täysin omatoiminen jo vuosia? Miten se lähes aikuinen/aikuinen lapsi on sua estänyt panostamasta itseesi?

OI mä niin ootan tota. Yksi kolmesta on jo omillaan. Ei se silti tarkoita sitä, etteikö tarvitsisi auttaa ja opastaa, mutta onhan se nyt hitokseen paljon helpompaa näin, että ei tarvitse täyttä vastuuta enää ottaa. Vapauttaa kummasti ajatuskapasiteettia muihin asioihin.

Mikä teitä ihmisiä oikein riivaa?! Miten ette voi vastata aloittajalle ihan asialliseksi, miksi pitää vittuill? Ihan ihme meininkiä. Keksikään joku muu tapa purkaa pahaa oloa kuin viattoman sivullisen kiusaaminen.

Vierailija kirjoitti:

Miten sitä nyt oppisi elämään yksin ja panostamaan omaan itseensä vihdoinkin. Mistä aloittaa? :)

Täyttikö lapsesi samalla 18v?

Mikäli ei ole vielä täysi-ikäinen niin olet edelleen hänen huoltajansa, eli yksinhuoltaja, huoltajuus ei vaadi saman katon alla asumista.

Vierailija kirjoitti:

Mikä teitä ihmisiä oikein riivaa?! Miten ette voi vastata aloittajalle ihan asialliseksi, miksi pitää vittuill? Ihan ihme meininkiä. Keksikään joku muu tapa purkaa pahaa oloa kuin viattoman sivullisen kiusaaminen.

Kai se on joku, jonka aikuinen lapsi ei tajua muuttaa kotoa omilleen. Ei ihme, että mamman pipoo kiristää.

Onneksi olkoon, yksi urakka hoidettuna!

Tuo on hyvä kysymys, että mitähän sitä nyt ryhtyisi tekemään. Mulla on vielä teinit kotona, enkä ole tehnyt mitään pitkän linjan suunnitelmaa tyyliin "SITKU...." vaan aattelin pitää pienen sopeutumisvaiheen ja sitten kun kaaos on mennyt tarpeeksi pahaksi teen jonkun suunnitelman, ilmottaudun kolmena iltana työväenopiston kursseille ja käyn uimassa viisi kilometriä lauantaisin.

Tai jotain :)

Mä elän just sopeutumisvaihetta. Ainokainen lähti ja nyt elellään kissan kanssa kaksin. Kyllähän se helpottaa. Siihen sekoittuu silti myös vähän apeutta. Alussa oli hetken aika tyhjä olo. Vaati tottumista.

Olen onnellinen että lapsi tuntuu pärjäävän ja siivet kantavat. Nyt pitää löytää askelmerkit itselle loppuelämään. On toisaalta hyvin jännittävää tässä uuden elämän partaalla, tuntuu että kaikki ovet ovat avoinna. Mulla on jo vaikka mitä suunnitelmia ja nyt jää rahaakin vähän enemmän käyttöön.

Kumppania en elämääni kaipaa ja on hyvin vapauttavaa ettei tarvitse sellaista etsiskellä. Nyt on tavallaan samassa tilanteessa kuin nuorena oli sinkkuaikoina. Minä itse on taas elämässä ykkönen ja vapautta riittää. Silti omalle lapselle on kotiovi aina avoin ja olen varautunut auttamaan jos tarvis.

Onnea :) Minä ehdin nauttia tuosta 2 viikkoa, kun yksi lapsista ilmoitti olevansa raskaana. Lapsenlapsi oli alle vuoden kun hänen vanhemmat erosi ja nyt on lapsi ja lapsenlapsi pesiytynyt meille.

Alat varastelemaan, käyttämään huumeita ja harrastat kaikkien kanssa seksiä! Juoksukaljat ja rintsikat täyteen sisäfilettä. Laitat elämän ihan ranttaliksi!

Mä siis joskus haaveilen tommosesta täydellisestä välinpitämättömyydestä. Sit laitan musat korville ja alotan treenaamisen salilla.