Mitä tapahtuisi, jos nyt vaan jäisit istumaan/makaamaan siihen missä nyt olet?
Et enää hievahtaisi etkä sanoisi mitään. Olisit elossa kyllä.
Kuinka kauan menisi että joku tulisi ravistelemaan/ kantamaan sairaalaan? Vai mitä tapahtuisi?
Kommentit (20)
Kyl toi mies tossa varmaan jossain kohtaa alkaisi huhuilemaan täältä sohvalta mua sänkyyn.
Ehkä minut löydettäisiin puoliksi muumioituneena tästä työtuolista koneen edestä, tämä keskusteluketju avoinna. Aikaa voisi mennä helposti vuosikin.
Lapset tulisi aamulla herättämään ja soittaisi apua. Töissäkin ihmettelisivät heti huomenna. Varmaan seuraavana päivänä tulisi esimies etsimään, toivottavasti.
Viimeistään huomenna aamulla mies kysyisi, että joko otat kahvia. Siinä kuuden maissa.
Hmm, töissä varmaan ihmeteltäisiin asiaa, sitten parin päivän päästä yksi työkaveri laittaisi viestiä faceen tai puhelimeen. Hän tietää masennuksestani ja voisi huolestua sen verran että ryhtyisi ottamaan selvää olenko hengissä vai en.
Olen koeajalla uudessa työpaikassa. Eiköhän tulisi irtisanominen...
Mies ja lapset kyllä ihmettelisi aamulla, kun vaan makaisin sängyssä, mutta luulen, että ne lähtis töihin ja kouluun ja antais mun olla ainakin huomisiltaan.
Olen sohvalla ja jos tähän jäisin niin olisin varmaan jo tänään illalla sairaalassa. Mies vielä hereillä ja jos tuijottaisin vain eteeni enkä puhuisi niin huolestuisi kyllä.
Joku noista lentoemännistä varmaan parin tunnin sisällä kehottaisi nostamaan selkänojan.
Kyllä nämä alimittaiset alkaisivat aamulla ihmetellä, miksi ei pöytään ilmesty pöperöä.
Mies istuu tuossa vieressä ja kiikuttaisi päivystykseen jos vaan istuisin tässä enkä reagoisi mihinkään. Parin tunnin sisään varmaan.
Vaimo varmaan vessassa käydessään kävisi hoputtamassa sänkyyn nukkumaan tämän tuolin sijaan. Joskus niin on viikonloppuna käynytkin.
Luulisin että huomenna iltapäivästä. Olen maannut tässä kirjaimellisesti nyt puolisen vuotta sekä fyysisesti sairaana että vaikeasti masentuneena, joten ei mitään uutta, mutta se, etten puhuisi vielä iltapäivästäkään herättäisi huolen. Ehkä.
Minuutin sisällä olisi/on joku jotain vailla, että ei tässä kauaa ehdi muumioitua.
Oon nyt vanhemmallani yökylässä. Kyllä tuo keskellä yötä vessaan herätessään varmaan toteaisi että miksen ole jo nukkumassa kun telkkari ja valot on päällä.
Aamulla siinä kuuden jälkeen alkaisi tökkimään, varmaan aika pian siitä sairaalassa.
Töistä ehkä soiteltais siinä 9-10 aikaan perään.
Poikaystävä nakuttais viestiä koko päivän ja illalla pistää äkäisen viestin kun en vastaa. Ehkä parin päivän päästä soittelisi.
Huomenna aamupäivällä johonkin aikaan mies kysyisi, että eikö sinun pitänyt mennä kahdeksaksi sinnejasinne.
Ekaluokkalainen tyttäreni ottaisi aamulla tämän puhelimen ja soittaisi häkeen. Luultavasti päättelisi, että on jotain aivoihin liittyvää ja vakavaa. Lapsen tuntien paniikki iskisi vasta, kun tilanne on saatu omista käsistä eteenpäin.
Oishan se traumaattista. Mutta oon sairastanut läpi vaikean sairauden, jolloin oli ihan realistista, että ois voinut löytää mut tajuttomana, ja opeteltiin, miten toimia. Lapsi on lisäksi ollut paikalla, kun sukulainen sai aivoinfarktin.
Ja kyllä, on käsitelty.
Kissa varmaan söis mut, jos en aamulla antais sille ruokaa. Kuukausien päästä löytyisi loppuunkaluttu minä ja nälkään kuollut kissa.
Nukahtaisin kai tähän tuoliin ja aamulla kai sitten havahtuisin ja heräisin huonosti istuallani nukutun yön jälkeen ja selkä siitä kipeänä ainakin tunnin ajan.
Taidanpa siis mennä nukkumaan ihan vaan tavalliseen tapaan sänkyyni sen välttämiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Luulisin että huomenna iltapäivästä. Olen maannut tässä kirjaimellisesti nyt puolisen vuotta sekä fyysisesti sairaana että vaikeasti masentuneena, joten ei mitään uutta, mutta se, etten puhuisi vielä iltapäivästäkään herättäisi huolen. Ehkä.
Onko ketjua, johon ei joku masentunut katsoisi velvollisuudekseen ilmoittautua.
Menisi varmaan pari kolme päivää tai enemmänkin, ennen kuin työkaverit alkaisivat hälyttää poliisia avaamaan oven.