Lue keskustelun säännöt.
Ihastunut erakkoon
11.11.2018 |
Olen ihastunut nelikymppiseen, lapsettomaan mieheen. Hän on viettänyt koko elämänsä ilman avio- tai avoliittoja. Hän on paljon työmatkoilla ja sitten vastapainoksi harrastaa yksin kotonaan, asuinpaikkakin on valittu mahdollisimman syrjästä. Elämäntyyli on hänen rakentamansa ja hän nauttii siitä. En usko, että hän olisi yksin vasten tahtoaan, onhan hän pitkä ja komea ja kiinnostavassa ammatissa. Miten tällainen erakkomies hurmataan? Minäkin haluaisin olla pääasiassa yksin, mutta silti jonkun kanssa, niin että asuisimme eri osoitteissa mutta olisimme kuitenkin yhdessä, yhteydessä. Minusta tuntuu, että olisimme tässä hyvinkin samalla aaltopituudella ja mielenkiinnonkohteemme ainakin ovat hyvin samanlaisia. Onko tällaiset erakkoihmiset ihan saavuttamattomissa?
Kommentit (34)
Lopeta toivoton jäkätys miehen perässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihastuispa joku muhunkin ja tekis jotain sen eteen.
t: naispuolinen erakko
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä on parempi luovuttaa. Kyllä hän tuolla kapasiteetilla olisi jo ajat sitten naisen saanut, jos olisi halunnut. Mieti kahdesti.
Ei, ellei soveliasta sielunkumppania ole löytynyt.
T. Erakko minäkin, ja mies.
Kiitos tästä vastauksesta. Minä uskon, että minä ja tuo mies josta kirjoitan, olemme sielunkumppaneita. Se ei tosin takaa, että meillä tulisi olla romanttinen yhteys tässä elämässä, mutta ihastuksentunteeni vaikuttaa kertovan jotain muuta. Tutustuminen selvittäisi asian.
Aika toivoton kuitenkin olen minkään siirtojen suhteen.
Todennäköisesti on sitten parisuhteessakin tosi itsekeskeinen erakko, eikä lämpöä heru.
T: Sellaisen kanssa asuva
Tietty jos asuu eri osoitteissa, niin tuollaista jaksaa jossain määrin ehkä paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti on sitten parisuhteessakin tosi itsekeskeinen erakko, eikä lämpöä heru.
T: Sellaisen kanssa asuvaTietty jos asuu eri osoitteissa, niin tuollaista jaksaa jossain määrin ehkä paremmin.
Tämä. ”Alkuhuuman” jälkeen tiedossa on kylmää kyytiä. Ihminen ei muutu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nelikymppinen ja lapseton. Tuossa iässä ja elää yksin-hän on todennäköisesti erittäin itsekäs henkilö. Ei ole koskaan joutunut jakamaan mitään. Elää itsekkäästi vain itselleen. Ei tuosta mitään tule. Anna olla.
Mies joka kävelee omia polkujaan ja sitten kun tapaa sen oikean naisen, rakkaus leiskuu. Nainen saa rakastavan miehen joka haluaa häntä.
Eli kannattaa katsoa avoimin mielin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näin erakkomiehenä sanoisin, ettei pysty tarjota sitä normaalia auvoista parisuhdetta mitä n. 95% naisista haluaa joten on päättänyt että parempi vaan yksinään. Ei monikaan nainen varmaan innostu mistään erillisasumisesta ja että tavattaisiin vain silloin kun siltä tuntuu, eikä jatkuvasti yhdessä riitä mehut kaikenmaailman kissanristijäisissä juoksemiseen.
Sinulla on ihan väärä kuva naisista ja siitä, mitä he haluavat, mutta pidä vain vammainen käsityksesi, pelkuri. Rakkaus on juuri sitä, ettei odoteta toiselta sellaista, mihin hän ei kykene tai mitä hän ei halua. Mutta kulje vain ohi, et ole mitään kellekkään naiselle. Ja mistään kissanristiäisistä ei ole kysymys. Eikä muustakaan, mitä SUN pitäisi olla.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Mies joka kävelee omia polkujaan ja sitten kun tapaa sen oikean naisen, rakkaus leiskuu. Nainen saa rakastavan miehen joka haluaa häntä.
Eli kannattaa katsoa avoimin mielin
Ei. Näin tapahtuu elokuvissa ja joissain romaaneissa. Oikeassa elämässä se menee niin, että tosiaan alkuhuuman jälkeen erakoituu parisuhteessa, ja sitten olet parisuhteessa yksinäinen, mikä on ihan kidutusta. Sitten se toinen sanoo, että "sinä tiesit millainen olen, mutta silti halusit välttämättä alkaa suhteeseen". Herätys nyt!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen, että ihmisillä voi olla monia syitä olla yksin. Tämän miehen kohdallakin syitä voi olla monia, joista todennäköisin on kuitenkin se, että hän haluaakin olla yksin. Mutta, ehkä hän on kohdannut pääasiassa vain sellaisia naisia, jotka haluavat "oikean" suhteen ja lapsia ja mennä naimisiin ja mitä nyt normaalit ihmiset yleensä tekevätkään. Minä en noiden juttujen perässä ole lainkaan (koettu jo), vaan haen ihmisestä jotain syvempää yhteyttä, sellaista niin suurta rakkaustarinaa, että yhdessäolo fyysisesti oikeastaan menettää merkityksensä.
ap
Kun mies ei ole tähänkään asti halunnut avioon tai lapsia, miksi kuvittelet että nyt huolisi naisen, jolla on lapsia. Ei ne lapset mihinkään häviä vaikka olisivat aikuisia. Katsele oman tasoisiasi miehiä, eli eronneita ja lapsellisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen, että ihmisillä voi olla monia syitä olla yksin. Tämän miehen kohdallakin syitä voi olla monia, joista todennäköisin on kuitenkin se, että hän haluaakin olla yksin. Mutta, ehkä hän on kohdannut pääasiassa vain sellaisia naisia, jotka haluavat "oikean" suhteen ja lapsia ja mennä naimisiin ja mitä nyt normaalit ihmiset yleensä tekevätkään. Minä en noiden juttujen perässä ole lainkaan (koettu jo), vaan haen ihmisestä jotain syvempää yhteyttä, sellaista niin suurta rakkaustarinaa, että yhdessäolo fyysisesti oikeastaan menettää merkityksensä.
ap
Kun mies ei ole tähänkään asti halunnut avioon tai lapsia, miksi kuvittelet että nyt huolisi naisen, jolla on lapsia. Ei ne lapset mihinkään häviä vaikka olisivat aikuisia. Katsele oman tasoisiasi miehiä, eli eronneita ja lapsellisia.
Vähän karusti ja turhan yleistävästi ilmaistu, mutta tähän suuntaan. Ei tietysti voi tietää. Mutta noin pääsääntöisesti sinä todella tuot mukanasi kaiken sen mitä mies on (mikäli oletuksesi on oikea) elämässä vältellyt. Tuot myös aavistuksen ”kokeilijasta” - avioliitto ja perhe ”koettu jo”, mitäpä nyt kokeiltaisiin. Samoin nuo aikuiset lapset. Minä tiedän monia viisikymppisiä, jotka roikkuvat ”perheessään” pahemmin kuin koskaan. Pesäeroa ei saada aikaiseksi oikein koskaan, hyvässä eikä pahassa. Tällöin mies ei koskaan tule olemaan sinun prioriteettisi. Ehkä hän aavistelee sitä(kin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kaikenlaisista vastauksista! Huomaan, että olen saattanut romantisoida erakkoutta tai sen syitä. Itse olen puoli-erakko, toivoisin silti löytäväni jonkun jakamaan yksinolon toisinaan. Erakoitua voi myös kaksin, ainakin minun lähtökohdistani. Tässä iässä tiedän kyllä jo olevani outolintu. Olen nähnyt tässä ihmisessä samaa.
ap
Jos pystyisit kuvailemasi kaltaiseen henkiseen yhteyteen, et tarvitsisi romanssia sen luomiseen alkuunkaan.
Ei, ellei soveliasta sielunkumppania ole löytynyt.
T. Erakko minäkin, ja mies.