Lue keskustelun säännöt.
Kyllä tulee surku kun lukee isänpäivän instagram postauksia
11.11.2018 |
Missä ihmiset kiittelee omaa isää siitä miten ihania ja kannustavia ne on ollu.Oma isäni ei kannustanut eikä arvostanut lapsiaan,ei siltä ainakaan meistä tuntunut ikinä. Olimme aina huonompia kuin naapurin lapset. Ei paljon huvita juhlia tälläistä päivää.
Kommentit (20)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ollut isää ollenkaan, äiti ei suostunut kertomaan edes hänen nimeään. Tiesikö hän edes minusta, sitäkään ei äiti koskaan kertonut. Nyt ei ole enää ketään, joka tietäisi.
Mummo 88v
Hei, hyvää isänpäivää sinulle. Toivottavasti elämässäsi oli kivoja miehiä jonkinlaisena isän mallina, joita voit muistaa tänä päivänä. Tuli kyllä surullinen olo puolestasi, oma isä kuoli kun olin vauva, mutta on ollut helpottavaa tietää edes jotain omasta isästä.
Ehkäpä saat vielä joskus tietää ja tapaat hänet jossain tuonpuoleisessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ollut isää ollenkaan, äiti ei suostunut kertomaan edes hänen nimeään. Tiesikö hän edes minusta, sitäkään ei äiti koskaan kertonut. Nyt ei ole enää ketään, joka tietäisi.
Mummo 88v
Hei, hyvää isänpäivää sinulle. Toivottavasti elämässäsi oli kivoja miehiä jonkinlaisena isän mallina, joita voit muistaa tänä päivänä. Tuli kyllä surullinen olo puolestasi, oma isä kuoli kun olin vauva, mutta on ollut helpottavaa tietää edes jotain omasta isästä.
Ehkäpä saat vielä joskus tietää ja tapaat hänet jossain tuonpuoleisessa.
Kiitos sinulle! Minua itkettää vieläkin tämä isäasia. Koulussa minua kiusattiin isättömyydestä ja olin kateellinen muille huonoistakin isistä. Minulla ei ole nimeä, ei edes hautaa, jolla olisin voinut käydä. Enoni yrittivät olla isänmallina, mutta kuolivat sodassa. Onneksi sain hyvän miehen ja lapsillani oli isä.
Olkaa kiitollisia te, joilla on ollut jotain muistoja vanhemmistanne!
Suurin osa isistä on erittäin huonoja, tai korkeintaan välttäviä. Surkeita vätyksiä. Itse olisin halunnut olla Aatun poika. Aatu sai aikaan.
Tiedän tunteen, siksi pysynkin tänään poissa somesta. Oma isäni teki lapsuudesta helvettiä jatkuvalla henkisellä ja fyysisellä väkivallalla. Isänpäivänä nämä kaikki tunteet nousevat herkästi takaisin pintaan ja ahdistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Instagramin kermakuorrutettuja sanomisia ei kannata ottaa vakavasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ollut isää ollenkaan, äiti ei suostunut kertomaan edes hänen nimeään. Tiesikö hän edes minusta, sitäkään ei äiti koskaan kertonut. Nyt ei ole enää ketään, joka tietäisi.
Mummo 88v
Hei, hyvää isänpäivää sinulle. Toivottavasti elämässäsi oli kivoja miehiä jonkinlaisena isän mallina, joita voit muistaa tänä päivänä. Tuli kyllä surullinen olo puolestasi, oma isä kuoli kun olin vauva, mutta on ollut helpottavaa tietää edes jotain omasta isästä.
Ehkäpä saat vielä joskus tietää ja tapaat hänet jossain tuonpuoleisessa.Kiitos sinulle! Minua itkettää vieläkin tämä isäasia. Koulussa minua kiusattiin isättömyydestä ja olin kateellinen muille huonoistakin isistä. Minulla ei ole nimeä, ei edes hautaa, jolla olisin voinut käydä. Enoni yrittivät olla isänmallina, mutta kuolivat sodassa. Onneksi sain hyvän miehen ja lapsillani oli isä.
Olkaa kiitollisia te, joilla on ollut jotain muistoja vanhemmistanne!
Älä viitsi syyllistää tällä tavalla. Ei tarvitse olla kiitollinen huonosta isästä, että sinulla sentään oli isä. Itse olen aina ajatellut, että on parempi kun ei ole isää ollenkaan, jolloin voi ainakin kuvitella, että olisi ollut hyvä ihminen. Joka tapauksessa molemmissa hyvät ja huonot puolensa. Syyllistäminen ei kummaltakaan puolelta johda mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle ei annettu mahdollisuutta olla kunnon isä, vaimo vei lähtiessään lapsen pienenä mikä oli mulle tärkeämpi kuin mikään.
Tuli tuo tänään käymään, mutta ei se samalta tumnu kiin oltais eletty yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ollut isää ollenkaan, äiti ei suostunut kertomaan edes hänen nimeään. Tiesikö hän edes minusta, sitäkään ei äiti koskaan kertonut. Nyt ei ole enää ketään, joka tietäisi.
Mummo 88v
Hei, hyvää isänpäivää sinulle. Toivottavasti elämässäsi oli kivoja miehiä jonkinlaisena isän mallina, joita voit muistaa tänä päivänä. Tuli kyllä surullinen olo puolestasi, oma isä kuoli kun olin vauva, mutta on ollut helpottavaa tietää edes jotain omasta isästä.
Ehkäpä saat vielä joskus tietää ja tapaat hänet jossain tuonpuoleisessa.Kiitos sinulle! Minua itkettää vieläkin tämä isäasia. Koulussa minua kiusattiin isättömyydestä ja olin kateellinen muille huonoistakin isistä. Minulla ei ole nimeä, ei edes hautaa, jolla olisin voinut käydä. Enoni yrittivät olla isänmallina, mutta kuolivat sodassa. Onneksi sain hyvän miehen ja lapsillani oli isä.
Olkaa kiitollisia te, joilla on ollut jotain muistoja vanhemmistanne!
Älä viitsi syyllistää tällä tavalla. Ei tarvitse olla kiitollinen huonosta isästä, että sinulla sentään oli isä. Itse olen aina ajatellut, että on parempi kun ei ole isää ollenkaan, jolloin voi ainakin kuvitella, että olisi ollut hyvä ihminen. Joka tapauksessa molemmissa hyvät ja huonot puolensa. Syyllistäminen ei kummaltakaan puolelta johda mihinkään.
Niin, olisihan se minunkin isäni voinut olla paha. Mutta siitä olen katkera, etten tiennyt hänen nimeään. Kiusaajille olisin voinut huutaa takaisin. Ja olisin voinut tutustua hänen sukunsa historiaan, tietää edes mistä päin Suomea hän oli kotoisin. Miksi minä olen tällainen kuin olen? Johtuuko se isästä?
En halunnut syyllistää. Pyydän anteeksi, jos sinusta tuntui siltä. Tämä päivä tuo pintaan niin paljon, että herkästi tulee paha mieli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ollut isää ollenkaan, äiti ei suostunut kertomaan edes hänen nimeään. Tiesikö hän edes minusta, sitäkään ei äiti koskaan kertonut. Nyt ei ole enää ketään, joka tietäisi.
Mummo 88v
Hei, hyvää isänpäivää sinulle. Toivottavasti elämässäsi oli kivoja miehiä jonkinlaisena isän mallina, joita voit muistaa tänä päivänä. Tuli kyllä surullinen olo puolestasi, oma isä kuoli kun olin vauva, mutta on ollut helpottavaa tietää edes jotain omasta isästä.
Ehkäpä saat vielä joskus tietää ja tapaat hänet jossain tuonpuoleisessa.Kiitos sinulle! Minua itkettää vieläkin tämä isäasia. Koulussa minua kiusattiin isättömyydestä ja olin kateellinen muille huonoistakin isistä. Minulla ei ole nimeä, ei edes hautaa, jolla olisin voinut käydä. Enoni yrittivät olla isänmallina, mutta kuolivat sodassa. Onneksi sain hyvän miehen ja lapsillani oli isä.
Olkaa kiitollisia te, joilla on ollut jotain muistoja vanhemmistanne!
Tuo loppu on kyllä ikävä, kyllä varmaan kaikki mielummin unohtaisi muistot kokonaan väkivaltaisista alkoholisti iseistä. Parempi silloin kuin ei olisi ollut isää, kun voisi ainakin kuvitella että isä olis välittänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua ei muiden postaukset niinkään suruta, koska osalla on oikeasti ollut hyvä isä. Sellaiset isät ansaitsee hehkutukset ja kaiken muunkin hyvän.
Veljeni vaan huvittaa, kun se lähtee tuohon tuohuun mukaan. Ylistää meidän faijaa maasta taivaisiin.. kirjaimellisesti. "Hyvää isänpäivää sinne pilven reunalle isistä parhaimmalle!" yms. potaskaa. Sama juttu joka vuosi.
Isää nähtiin, kun lähipubissa piipahdettiin kertomassa, että ruoka on valmista. Sitten äiti kyllästy siihen rumbaan ja ero tuli. Sen jälkeen miestä nähtiin sillan alla rähisemässä. Että semmoinen isistä parhain. Ehkä se sitten on niin, kun ei muusta muka tiedä.
Kusipää mies kirjoitti:
Mulle ei annettu mahdollisuutta olla kunnon isä, vaimo vei lähtiessään lapsen pienenä mikä oli mulle tärkeämpi kuin mikään.
Tuli tuo tänään käymään, mutta ei se samalta tumnu kiin oltais eletty yhdessä.
Varmasti kauheaa, meitä on valitettavan moneksi. Myös mies pystyy pilaamaan paljon lastensa ja ex-puolisoiden elämästä. Vääryyttä ei pidä kategorisesti sukupuolittaa, vaan huomioida tapaukset aina yksilöllisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kusipää mies kirjoitti:
Mulle ei annettu mahdollisuutta olla kunnon isä, vaimo vei lähtiessään lapsen pienenä mikä oli mulle tärkeämpi kuin mikään.
Tuli tuo tänään käymään, mutta ei se samalta tumnu kiin oltais eletty yhdessä.
Vaimo vei lapsen?
Mitä sä teit, että sait viettää lapsesi kanssa arkea ja lomia? Olitko oma-aloitteinen? Taistelitko lapsen oikeudesta isäänsä?
Liian monta kertaa kuulee tuon vaimo vei, vaimo ei antanut tavata. Mielellään syytellään naista, kun ei olla itse valmiita tekemään asian eteen yhtään mitään. Oli eron syyt mitkä tahansa, niin miehetkin saísivat enemmän ryhdistäytyä tuolla isä osastolla eron tullen.
Kusipää mies kirjoitti:
Mulle ei annettu mahdollisuutta olla kunnon isä, vaimo vei lähtiessään lapsen pienenä mikä oli mulle tärkeämpi kuin mikään.
Tuli tuo tänään käymään, mutta ei se samalta tumnu kiin oltais eletty yhdessä.
Nyyh nyyh. Olitko kunnon mies vaimollesi? Täysin varmasti jokaisessa erossa on kummallakin osapuolella aihetta itsetutkiskeluun siinä, miten itse olisi voinut olla parempi kumppani ja isä.
Ei ollut minullakaan isää, oli vain isäpuoli. Koulussa tein isänpäiväkortin papalle, joka oli elämäni tärkein mies. Se että olin isätön, johtui äitini äkkiväärästä luonteesta. Hän ei sallinut isän pitää minuun yhteyttä, ei kertonut edes, kuka hän oli, kun lapsena kysyin. Aikuisena sain sukulaisilta kyselemällä selville sukujuureni. Isä oli silloin jo ehtinyt kuolla, joten en häntä koskaan tavannut. Kerran vein kukkia hänen haudalleen. Lapsena ja nuorena kaipasin isää, en sitten enää myöhemmin. Sen tämä isättömyys sai aikaan, että en ole koskaan pystynyt päästämään ketään ihmistä aivan lähelleni, en fyysisesti enkä psyykkisesti. Sitoudun työhön ja asioihin, mutten ihmisiin.
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ollut isää ollenkaan, äiti ei suostunut kertomaan edes hänen nimeään. Tiesikö hän edes minusta, sitäkään ei äiti koskaan kertonut. Nyt ei ole enää ketään, joka tietäisi.
Mummo 88v
Voit yrittää laittaa tietosi DNA sukututkimussivustolle. Esim. FamilytreeDNA tai Myheritage.
Voi ap lohduttautua sillä, että ne istagram -postaukset on tarkoitettu ihan vain tykkäyksien kalasteluun. Harvat isät kai instassa pyörii toljottamassa, kun tytär kuvaa persettä nettiin viisi kertaa päivässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ollut isää ollenkaan, äiti ei suostunut kertomaan edes hänen nimeään. Tiesikö hän edes minusta, sitäkään ei äiti koskaan kertonut. Nyt ei ole enää ketään, joka tietäisi.
Mummo 88v
Voit yrittää laittaa tietosi DNA sukututkimussivustolle. Esim. FamilytreeDNA tai Myheritage.
Uskallanko? Onko ne turvallisia? Kun tällainen mummo ei ymmärrä kaikkia vaaroja. Kiitos avusta!
Minulla ei ollut isää ollenkaan, äiti ei suostunut kertomaan edes hänen nimeään. Tiesikö hän edes minusta, sitäkään ei äiti koskaan kertonut. Nyt ei ole enää ketään, joka tietäisi.
Mummo 88v