Harmittaa ystävän käytös

Olen aikuisiällä löytäny sielunsiskon ja meillä on todella mukavaa yhdessä. Olemme kuitenkin erilaisia, niinkuin kaikki. Meidän elämäntilanne on erilainen, sillä minulla on lapsia ja mies ja hän on sinkkunainen ollut aina eikä hänellä ole lapsia. Olen huomannut että tämä ystäväni "halveksii" perhettäni ja tätä osaa elämästäni. Hän ei sano mitään ääneen, mutta kohtelee lapsiani nuivasti. Hän saattaa tuiskia, eikä ymmärrä pienten lasten normaalia käytöstä. Olen alkanut välttää tapaamisia lapsien kera enkä myös enää puhu perheestäni. Hänen seurassaan olen siis kuin sinkku itsekkin. En edes ymmrrä miksi minulla on tällainen miellyttämisen tarve häntä kohtaan. Lapsia haluan jotenkin suojella häneltä.

Nyt olen äitiyslomalla. Olemme ystäväni kanssa samassa firmassa töissä. Nyt ystäväni on alkanut puhua ettei minua esimerkiksi enää muisteta nimellä työpaikallamme. Ja että pomo oli hänelle sanonut että nyt tarvittaisiin työntekijä äkkiä. Ystäväni sanoi että oli sanonut että soittaa minulle, niin pomo oli sanonut tähän että ai niin sille. Tuntuu pahalta. Jos tuo on tottakin, niin en itse sanoisi kenellekkään tuollaista asiaa. Mieleni on ihan maassa. Häneltä on tullut muitakin vastaavia letkautuksia, joissa hän piilopuheisesti kiusaa tai loukkaa minua. En tiedä miten jatkaisin tätä ystävyyttämme. Hänen seurassaan nautin, mutta hänellä on ikävä toinen puoli joka saa mieleni surulliseksi...