Seinänaapurin perheväkivalta -mitä teen?

Mistä tiedät että uhri oli nainen? Mielestäni sinun ei tarvitse puuttua asiaan sen enempää kun soittamalla tarvittaessa poliisit. Se ei kuulu sinulle sen enempää jos et ole millään tavalla pariskunnan ystävä tai edes tuttava.

Minun mielestäni voit ihan hyvin jutella naapurisi kanssa teidän törmätessä rappukäytävässä. Kerro, että se mitä hänelle tehdään ei ole oikein ja että apua on tarjolla (Nollalinja, Naistenlinja, Turvakoti jne.. Pyydä häntä soittamaan johonkin noista paikoista ja hakemaan apua. Kerro hänelle selvästi, että hän on väkivallan uhri.

Todennäköisesti nainen voi suuttua, paeta paikalta ja pitää sinua tungettelevana kyylänä, mutta mitä sitten? On pieni mahdollisuus siihen, että ajatus jää kuitenkin kytemään hänen mieleensä ja hän löytää vahvuuden taistella itsensä turvaan. Silloin sinä olet muuttanut hänen elämänsä.

En menisi mitään sanomaan vieraalle ihmiselle. Nykyään on niin paljon tietoa tarjolla auttavista tahoista että halutessaan saa varmaan ihan itsekin ne selville. Ongelma on usein se että uhri ei halua, tai uskalla, hakea apua.

Siitä tiedän, että oli nainen, koska asunnosta kuului naisen äänellä vaikerrusta ja avunpyyntöjä, ja hetken päästä nainen pyöri rapussa hätääntyneen näköisenä pelkissä rintsikoissaan kuin apua etsien. Olin just avaamassa sille ovea kun äijä haki sen takas.

Juu ei pelota leimautua kyyläksi, sen kun ajattelevat mitä ajattelevat ;)

Jäi harmittamaan, kun olin tyly sille naiselle kun se kävi päästämässä koiran ulos myöhemmin samana aamuna. Kysyin, onko kaikki ok ja se vastasi, että on. Sanoin aika kiukkuisella ja vittuuntuneella äänellä, että voitteko olla hiljempaa sitten. Eihän se raukka siinä tilanteessa voinut muuta sanoa, kun ovi oli auki ja mies asunnossa. Ärsytti vaan se monen tunnin möykkääminen ja menetetyt yöunet, mutta olisin voinut olla empaattisempi.

Vaikeita tilanteita, varo ettet saa siitä miehestä itsellesi vihamiestä.

Näin parisuhdeväkivaltaa entisessä elämässä kokeneena sanoisin, pitää puuttua. Poliisien soittaminen on turvallisinta sinulle. Jos jotenkin luontevasti pääsee juttelemaan asiasta uhrin kanssa niin voi tarjota apua. Uhri on varmasti kuitenkin hyvin hämillään tilanteesta ja peloissaan. Eikä välttämättä halua asiasta vieraalle tai ylipäätään kenellekään muulle puhua, ei kannata ottaa itseensä jos saa uhrilta tylyn kohtelun avun tarjoukseen. Asia on uhrille arka ja aiheuttaa kovaa häpeää. Riippuu tietysti paljon myös siitä missä vaiheessa suhde on ts. miten pitkään väkivalta on jatkunut suhteessa. Haluaako uhri apua vai ei. Kaikki eivät halua, ei vaikka olisi tarjolla mitkä avut ja tukiverkot. Ja vaikka huonolla hetkellä haluaisivat, osaa väkivaltaa käyttävä usein lirkutella uhrin jäämään ja kaikki painetaan villaisella, kunnes taas koittaa uusi raivonpurkaus. Näissä auttamistapauksissa menee myös auttajilta pitkässä juoksussa auttamisen halu.

Tuossa auttamisessa on myös sellainen asia, mitä kannattaa miettiä, että sitä kun ei koskaan tiedä mitä väkivaltaisen ja raivon vallassa olevan henkilön päässä liikkuu. Ja alkaako kohdistaa vihansa sinuun, kun kokee että sekaannut heidän asioihinsa. Toisaalta monesti varsinkin naistenhakkaajat on ulkospäin ja vieraille ihmisille mukavia ja heistä ei heti uskoisi mitä seinien sisällä tekevät.

Omassa tapauksessani avopuolison väkivaltainen käyttäytyminen kesti 5-6 vuotta, suhteen alkaessa olin 17 vuotias. Raivo saattoi alkaa mistä vain, kuristaminen, potkiminen, pään hakkaaminen ja hiuksista repiminen. Huutaminen ja haukkuminen, tavaroilla heittely ja vaatteiden repiminen. Kaikki tämä alkoi vähän vajaan vuoden seurustelun jälkeen, heti yhteen muutettuamme.

Kukaan ei puuttunut ennenkuin itse uskalsin keroa asiasta suhteen loppuvaiheessa. Vaikka naapurit olisivat hyvinkin voineet. Tilanteen avautuminen sai alkunsa, kun hyvän ystäväni mies näki tilanteen jossa avopuolisoni tönäisi minut jalkakäytävältä tiensivuun. Ystäväni mies on nähnyt lapsuuden kodissaan väkivaltaa äitiään kohtaan, ja osasi ja uskalsi puuttua asiaan. Siitä kiitos hänelle. Aikaisemmin en asiasta uskaltanut kertoa, häpesin epäonnistumistani niin paljon. Ja lamaannuin itsekin, en osannut ymmärtää kaikkea sitä vihaa mitä osakseni sain. Tämän ns ulostulon jälkeen sain paljon apua eri tahoilta, ihan yllättäviltäkin. Siinä vaiheessa kun läksin, kävi ex kiertämässä läpi kaikki mahdolliset tuttavat/perheen/kaverit ja haukkui minut, itki kiittämättömyyttäni ja valehteli syyt minun niskaan. Osa uskoi ja osa ei, osaan minulla meni välit vain hetkeksi osaan lopullisesti.

Asiasta on aikaa lähes 20 vuotta, silti joskus tulee vielä mieleen, miksi niin kävi ja miksi en lähtenyt aikaisemmin, miksi kukaan ei huomannut, vai huomasiko mutta ei tehnyt mitään.

Nyt on sen naisen kimpussa mies sekä naapuri.

Älä puutu asiaan, parasta kaikille on jos ne tappavat toinen toisensa siellä.

Poliisien soittaminen paikalle on jo paljon enemmän kuin moni tekee. Pointsit siitä sinulle. Voit toki sanoa naiselle myös, että voi tulla tarvittaessa sun luo turvaan, mutta silloin otat riskin, että saat itsekin turpiin mieheltä. Poliisilla on tarvittaessa psykologi, jonka ottavat mukaan kotikäynnille puhumaan järkeä perheväkivallan uhrille. Meillä kävi, ja auttoi mua tosi paljon siinä tilanteessa.

Poliisin soittaminen on jo hyvä asia. Itse uhrina en aina päässyt soittamaan poliisille, kun toinen oli koko ajan kimpussa. Olet hyvä naapuri. Uhrille voisit kyllä puhua nätisti/myötätuntoisesti, hänen elämänsä on tosi kurjaa.

Miten tulikin mieleen eräs isänpäivä 21 vuotta sitten...

Voit kirjoittaa paperille oman paikkakuntasi turvakodin yhteystiedot ja antaa sen naiselle kun tapaat hänet ohimennen jossain.

Sanot sille naiselle että juoksee vaikka sun luokse turvaan jos huonosti käy.

Joskus auttamisyrityksen torjutaan, koska on olemassa naisia, jotka hakevat suhdetta tulisesti rakastavaan jännämieheen. Heidän logiikkansa on tämmöinen: Mies on mustasukkainen ja väkivaltainen vain koska hän rakastaa minua niin paljon.

Älä paljasta, että soittaja olet ollut sinä. Se ukko kohdistaa sitten vihansa sinuun. Teeskentele tietämätöntä. Soitat vain pollareille aina uudelleen niin kyllä se nainen jossain vaiheessa älyää lähteä kun huomaa, ettei ukko lupauksistaan huolimatta lopeta. Turvakodin mainoksen voit laittaa ilmoitustaululle.

Parasta mitä heille vieraana mutta kuitenkin naapurina tehdä on osoittaa heille että tilanne on myös muiden tiedossa. Parhaassa tapauksessa väkivaltainen itse voi ymmärtää toimivansa väärin siinä vaiheessa kun poliisit ovat ovella ja kertovat että naapurit ovat olleet yhteydessä ja mitäs asialle voitaisiin tehdä. 

Tekisi mieli myös kerätä erilaisia esitteitä väkivaltaisessa parisuhteessa elävien tarpeisiin (esim. perheneuvonta, turvakoti, rikosuhripäivystys jne) ja laittaa ne heidän postiluukustaan mutta se voisi ehkä ärsyttää enemmän kuin auttaa.

Jos tilanne jatkuu kuukaudesta toiseen eikä poliisikäynnit auta, olisin valmis harkitsemaan poismuuttoa. Väkivallan varjostaman lapsuuden jälkeen kaipaan rauhallista asuinympäristöä enkä tahdo kärsiä flashbackeistä ja niiden tuomasta henkisestä tuskasta aikuisuudessakin omassa kotonani.

Meillä alkoi vastaava touhu vuosi sitten seinänaapurissa. (nainen lapsineen vuosia tuttu naapuri, löysi uuden miehen) Olen soittanut lukemattomia kertoja poliisit sinne ja kuten myös toisen puolen naapuri. (rivarista siis)

Mä olen jutellut tämän naisen kanssa muutamia kertoja, mutta siinähän todellakin kävi niin, että tämä nainen puolustelee miestänsä ja ollaan saatu nyttemmin vihat niskaamme molemmilta. Ei se mua häiritse, mutta kyllähän tää tilanne häiritsee.

Se mies siellä huutelee parvekkeella kännipäissään naapureille solvauksia ja vielä uhoaa, että soittakaa nyt ne poliisit, kun ette muuta osaa. Kyllä on soitettukin ja myös valitettu isännöitsijälle.

Juuri eilen keräiltiin naapureilta allekirjoituksia aika seikkaperäiseen selvitykseen, että miten nämä jatkuvasti häiritsee naapureita. Jos eivät tappele, niin sitten kännissä möykkäävät ja soittavat "ihan vähän vaan" musiikkia ja toisinaan niiden koirat ulvoo ja haukkuu, ettei hetken rauhaa tunnu olevan. Juurikin tuo partsilta huutelu häiritsee monia muitakin. Se tyyppi siis ihan vaan huutelee ohikulkijoillekin solvauksia. Haukkuu ulkonäköä, autot, kiroilee yms. Eipä tarvinnut toistamiseen pyytää, kun asia selitettiin, että isännöitsijälle valitus olisi menossa. Olivat heti, että mihin se nimi tulee.

Isännöitsijälle riittäisi kahden naapurin allekirjoitukset. Tietty mitä enemmän sen parempi. Meidän tilanteessa tämä on toinen valitus isännöitsijälle ja se tietää häätöä.

Ettei meidän piina tai naapurin perhehelvetti ole vielä hetkeen helpottamassa, mutta ajatus helpottaa. Nyt on olemassa loppu tiedossa.

Vierailija kirjoitti:

Poliisin soittaminen on jo hyvä asia. Itse uhrina en aina päässyt soittamaan poliisille, kun toinen oli koko ajan kimpussa. Olet hyvä naapuri. Uhrille voisit kyllä puhua nätisti/myötätuntoisesti, hänen elämänsä on tosi kurjaa.

No on se tosi kurjaa sille naapurillekin. Olisi ihan hirveää asua tuollaisessa talossa. Omassa kodissa joutuisi koko ajan vahtia, mitä seinän takana tapahtuu, miten pahasti käy ja milloin pitää soittaa poliisit, onko joku hengenvaarassa ja pitäsi ottaa siitä vastuu... Itse olisin ainakin ihan raivona siitä, että minut revitään tuollaiseen tilanteeseen. Pelkäänpä että minulta ei riittäisi empatiaa yhtään tippaa. Aloittaja on poikkeuksellinen ihminen kun jaksaa tätä miettiä. Itsekin tekisin toki voitavani, mutta en pitäisi siitä yhtään. Kotona pitää saada olla rauhassa - kaikkien.

Joku aika sitten itse soitin häkeen, kun naapurista kuului sellaisia ääniä, joiden vuoksi tuli tunne, että siellä on ehkä joku vakavampi tilanne käynnissä. Olin kuitenkin hyvin epävarma, kuulin vain osia riidasta, mutta sellaisia, joiden vuoksi päädyin sitten soittamana häkeen. Häkellekin pyytelin anteeksi, että kun en nyt ole ihan varma kuitenkaan ja koitin kertoa heille vain sen mitä kuulin ja havainnoin ja pitää tiukasti pois omat oletukseni ja tulkintani. Häke hälyytti poliisit paikalle suurinpiritein kahdesta ensimmäisestä kuvauksestani ja sitten puhuttiin häken kanssa vähän enemmän. Tai he tenttasivat sitten lisää ja kyselivät. 

Poliiseja menin tapaamaan ulos ja heille kerroin samat. Heiltäkin pyytelin anteeksi, että kun en ole nyt varma. Poliisit tuntuivat ottavan minut todesta heti, mikä jo itsessään oli helpottavaa: kuka nyt tahtoisi heitä soitella turhan takia.

Oli siellä sitten jotain vakavampaa tapahtunut. Ambulanssi tuli aika pian poliisien saapumisen jälkeen. Poliisi selvitteli tilannetta varmaan yli tunnin ajan. Jälkeenpäin sain sitten tietää etten todellakaan soittanut turhan takia.

Se mikä itseä ihmetytti eniten oli, että poliisien lähdön jälkeen hyvin moni naapuri tuli juttusilleni  minut nähdessään, yrittivät udella mitä oli tapahtunut "kerrokaikkimitätiedät" ja selittivät, miten hekin kuulivat ääniä sieltä ja ihan ulos asti hirveää tappelun ääntä. Mitä luultavimmin olivat kuulleet nämä jo ennen minua, ja näitä ihmisiä oli paljon, puhutaan nyt vähintään 6 asunnosta. Minä olin sitten  ainoa, joka soitti häkeen ja tosiaan niinkin hatarilla tiedoilla, että "en ole nyt kuitenkaan varma, mutta en nyt saa sitä ajatusta mielestäni, että jos siellä on jotain vakavampaa menossa". Ihan hirveä tilanne, jos ajattelisi omalle kohdalle, että joku vetelisi pataan eikä kukaan ulkopuolinen soita häkeen. 

Sinne siis voi soittaa oikeasti ihan vaikka vain epäilee eikä ole lainkaan varma. Osaavat kyllä kysellä ja poliisitkin vielä sitten saapuessaan kohteeseen kuulostelevat äänimaisemaa.