Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Reagoinko liian herkästi tässä tilanteessa?
11.11.2018 |
Varoitus: Pitkä viesti
Miesystävän isä sairasti syöpää 4 vuotta, kunnes loppu tuli. Pitkään tuin häntä ja perhettään sen miten osasin. Mutta - niin rumalta kuin se kuulostaakin - alkoi se olla raskasta. Miehen mielestä kenelläkään muulla ei ollut, eikä voinut olla, murheita koska hän ja hänen perheensä olivat ainoita joilla oli vaikeaa.
Neljän vuoden aikana tämä kävi jo todella raskaaksi, koska jokaisen päivän tärkein sisältö hänelle ja heille olivat sairauteen liittyvät asiat.
Sanoinkin, enkä taaskaan ole siitä ylpeä, että en jaksa jatkuvaa ja loputonta sairaudesta puhumista. Ja että omilla läheisilläkin oli taakkansa, myös terveydelliset, he eivät vain puhuneet niistä jatkuvasti.
Viime kevättalvella tuli jo välirikko, paljolti tämän takia. Lähisukulaiseni kuoli yllättäen ja toinen joutui hengenvaarallisen sairauskohtauksen takia sairaalaan. Mutta niistä ei saanut sanoa sanaakaan, koska miehen isä oli tuolloin saattohoidossa.
Välimme korjaantuivat hiljalleen kesän aikana, sillä tätä konfliktia lukuunottamatta olemme hyviä ystäviä.
Mutta nyt sama kuvio toistui taas: iäkäs, erittäin rakas sukulaiseni menehtyi sairauskohtaukseen. Suurin shokki, nuoremman iän ja yllättävyyden takia, oli että
yksi elämänikäisistä parhaista ystävistäni syöpään, erittäin yllättäen, koska diagnoosista kuolemaan meni vain 2 viikkoa. Ensimmäisistä lievistä väsymysoireista 2 kuukautta. Lääkkeiden olisi pitäny myös alkaa tehota, joten uutinen tuli täytenä shokkina.
Oma reaktioni oli, kenties shokkireaktiona, että en halunnut puhua asiasta, ainakaan nyt kun olen vielä shokissa. Enkä ainakaan kehenkään muun kuin hänelle läheisimpien ihmisten kanssa.
Mies kummasteli tätä vaikenevuuttani ja vaisuuttani, jolloin kerroin, että minun tarvitsee vielä surra yksin. Muuten en ole tästä, tai mistään noista muistakaan kuolemantapauksista tai sairauksista hänelle puhunut, maininnut vain. Koska olin oppinut jo aikaisemmin, että hän ei halua kuulla tai tietää.
Sama tapahtui nyt, yritin selittää miksi olen vaisu ja hän raivostui. Laittoi perään vielä tekstiviestin, etten saa olla koskaan yhteydessä koska olen keskenkasvuinen kakara joka yrittää kerjätä itsesääliä.
Kiitos jos jaksoit lukea viestin loppuun. En edes tiedä mitä ajatella. Pitäisikö minun salata kaikki lähipiirin vastoinkäymiset ja teeskennellä iloista? Ymmärrän, että loputon säälin kerjääminen on raskasta, mutta pitääkö jopa totuus salata niin, ettei saa kertoa asiasta ja sanoa, että on surullinen, todeten nämä asiat edes kerran?
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Ikävältä vain tuntui tuo loppukommentti mieheltä, että elän itsesäälissä kieriskelemisestä ja vaadin muita kannattelemaan minua sen takia. Ja että tuo itsesäälissä eläminen tarkoittaa, etten ole kasvanut vastuulliseksi aikuiseksi vaan olen vieläkin itseään säälivä, uhriutuva kakara joka vaatii muut hoitamaan kaikki hommat.
Tottakai tuollainen sattui ja kaihertamaan. Kun tapasimme, olin toipumassa raskaasta leikkauksesta, joten kyllä tarvitsin muiden apua.
En kuitenkaan pitkään aikaan. Käyn töissä, elätän itseni, maksan asumiseni, ruoan, kaiken mikä aikuiseen elämään kuuluu. En vain ymmärrä, missä se itsesääli ja muiden avusta roikkuminen on. Yritän hänen seurassaan olla aina iloinen ja kepeä, kuunnella hänen työhuoliaan, olla puhumatta omista asioistani.
No, kun kirjoitan näitä juttuja, niin kyllähän kuvio selkiytyy itsellenikin. Kai se lähti pieleen siinä, että alussa olin terveysongelmien takia heikoilla. Mies vaikutti nauttivankin "pelastavan ritarin" roolista. Mutta kun vahvistuin taas, en tarvinnut tai halunnut niin suurta holhoamista ja samalla mies kyllästyi ja väsyi siihen myös. Ilmeisesti paine hänen lapsuudenperheen puolelta oli myös raskas ja jatkuva, jossa hänen oletettiin ottavan perheen pään rooli, lähtien siitä että hänen äitinsä piti ajotaidottomama kuskata kaikkialle.
Mutta missä menee itsesäälin raja? Onko kaikki sen toteaminen, että elämä ei menekään kuin Strömsössä, halveksittavaa itsesääliä?
Mitä mieltä tosiaan olette siitä mikä on itsesääliä ja missä menee raja? Vai pitäisikö aina teeskennellä täydellistä elämää?
Olet ihan takuuvarmasti maailman tylsin ja pitkäveteisin horisija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävältä vain tuntui tuo loppukommentti mieheltä, että elän itsesäälissä kieriskelemisestä ja vaadin muita kannattelemaan minua sen takia. Ja että tuo itsesäälissä eläminen tarkoittaa, etten ole kasvanut vastuulliseksi aikuiseksi vaan olen vieläkin itseään säälivä, uhriutuva kakara joka vaatii muut hoitamaan kaikki hommat.
Tottakai tuollainen sattui ja kaihertamaan. Kun tapasimme, olin toipumassa raskaasta leikkauksesta, joten kyllä tarvitsin muiden apua.
En kuitenkaan pitkään aikaan. Käyn töissä, elätän itseni, maksan asumiseni, ruoan, kaiken mikä aikuiseen elämään kuuluu. En vain ymmärrä, missä se itsesääli ja muiden avusta roikkuminen on. Yritän hänen seurassaan olla aina iloinen ja kepeä, kuunnella hänen työhuoliaan, olla puhumatta omista asioistani.
No, kun kirjoitan näitä juttuja, niin kyllähän kuvio selkiytyy itsellenikin. Kai se lähti pieleen siinä, että alussa olin terveysongelmien takia heikoilla. Mies vaikutti nauttivankin "pelastavan ritarin" roolista. Mutta kun vahvistuin taas, en tarvinnut tai halunnut niin suurta holhoamista ja samalla mies kyllästyi ja väsyi siihen myös. Ilmeisesti paine hänen lapsuudenperheen puolelta oli myös raskas ja jatkuva, jossa hänen oletettiin ottavan perheen pään rooli, lähtien siitä että hänen äitinsä piti ajotaidottomama kuskata kaikkialle.
Mutta missä menee itsesäälin raja? Onko kaikki sen toteaminen, että elämä ei menekään kuin Strömsössä, halveksittavaa itsesääliä?
Mitä mieltä tosiaan olette siitä mikä on itsesääliä ja missä menee raja? Vai pitäisikö aina teeskennellä täydellistä elämää?
Olet ihan takuuvarmasti maailman tylsin ja pitkäveteisin horisija.
😂😂
Mä en oo ees jaksanut lukea noita läpi. Silmäillyt ja silti olen puolikuoliaaksi tylsistynyt.
Vierailija kirjoitti:
0/5 Sanasta sanaan sama aloitus kun aikaisemmin syksyllä.
Tulin kommentoimaan tänne juuri tämän!!
Miten te lankeatte tähän provoon joka kerta.
Jos trollaat AP niin tee edes hauska trollaus. Sun kirjoituksia vois käyttää unilääkkeenä.
Vierailija kirjoitti:
0/5
Sun provotyylin tunnistaa. Hanki elämä.
Kukahan on tuo "joku" jonka provotyylin tunnistaa?
Ja mikähän tästä tekee jonkun mielestä provon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
0/5 Sanasta sanaan sama aloitus kun aikaisemmin syksyllä.
Tulin kommentoimaan tänne juuri tämän!!
Miten te lankeatte tähän provoon joka kerta.
Omituista. Itse en edes käy foorumilla kuin ehkä kerran puolessa vuodessa, joten mielenkiintoista, että armeija av-mammoja tehtailee täsmälleen samanlaisia viestejä päivittäin.
Ja tarkennuksena vielä: Mikähän tästä teki av-mammojen mielestä provon?
Vierailija kirjoitti:
Paras kohta oli tämä "yrittää kerjätä itsesääliä". Että ihanko oikeasti mies sanoo noin, kun me kaikki muut oletimme, että ap kerjää sääliä.
Eli pientä tarkkuutta nyt kirjoituksiin, koska itsesääliä kerjäät itseltäsi.
Mitenhän kerjään sääliä? Olen vihainen miehelle käytöksestä ja laittamassa välejä poikki. Olin kiinnostunut tietämään muitakin näkökulmia, eli olisiko järkeä enää yrittää.
Sääli ja viha ovat eri tunteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän siis laittoi viestin että sinä olet keskenkasvuinen kakara? Hän siinä reagoi, oman ymmärryksensä mukaisesti.
Älä tuhlaa aikaasi noin typerään ihmiseen.
Ensinnäkin saattohoito on palliatiivisesta hoidosta lyhennetty tapa hoitaa kuolevaa. Palliatiivinen tarkoittaa että suojellaan sitä mitä sairaus ei ihan väkisinkin turmele. Suojelu tapahtuu esim. keskustelemalla. Kenen pitäisi hakea apua? Kuka häiriintyy sairauden aihettamasta stressistä ym.?
Apua kannattaisi hakea sen joka on vahvin kestämään sen että ei olekaan ihan täydellinen. Herkin oireilee. Ja monesti sairain jatkaa omaa touhuaan.
Näitä kirjoiyuksia kannattaisi kirjoitta tuonne www.kaikkisyovasta.fi vaikka vertaistukee sielät saisit asialiempia varstauksia.
Alue: Aihe vapaa
0/5
Sun provotyylin tunnistaa. Hanki elämä.