Masentuneet (työkykyiset) - Miten pärjäätte työelämässä?

Pärjääkö masentunut työelämässä?

Minun työpaikalla oli aikanaan kaksi masista. Molempien tauti tuli ilmi jo koeajalla (suoriutuivat huonosti töistään). Kenkää saivat.

No mun masennus johtuu työstä, joten joka aamu muistan että pahin mitä voi tapahtua on se, että saan potkut.

Osittain saan työstäni voimaa, osittain taas se stressaa ja vie kaiken vapaa-ajan. On tämä melkoista tasapainottelua ja juuri nyt takki on aika tyhjä ja tuntuu, etten selviä kunnolla oikein mistään, kaikki on vähän sinnepäin. Mutta kun saan työstäni positiivista palautetta (ja saan jopa aika usein), niin jaksan taas vähän lisää. Kotona tosin ei sitten mene hyvin ja se ahdistaa ja stressaa myös.

Merkityksellinen työ on ainoa syy miksi jaksan jatkaa. Tosin viime aikoina on tuntunut, että sekään ei riitä

Työpaikka pahentaa masennusta, mutta töissä on niin kiire etten muista masennustani, joten vaikea sanoa onko työstä enemmän haittaa vai hyötyä.

Aamut on pahimpia, kun tietää mitä on edessä. Onneksi on jo torstai...

Vierailija kirjoitti:

Merkityksellinen työ on ainoa syy miksi jaksan jatkaa. Tosin viime aikoina on tuntunut, että sekään ei riitä

Saako kysyä, että mitä teet työksesi?

Vierailija kirjoitti:

Minun työpaikalla oli aikanaan kaksi masista. Molempien tauti tuli ilmi jo koeajalla (suoriutuivat huonosti töistään). Kenkää saivat.

Mistä tiedät, että olivat masentuneita? Kertoivatko sulle? Minkä alan työpaikka oli kyseessä?

En ole työelämässä, vaan olen opiskelija. Saan kai silti  vastata. Säännöllinen rytmi ja kotoa poistuminen pelastaa kyllä paljon ja rytmittää päivää, samalla tapaa vähän muita ja on tehtävä jotain tuottavaa. Tulee myös syötyä ja peseydyttyä, kun on pakko poistua kotoa ja ruoka on tarjolla siellä paikan päällä helposti. Tuntuu ihan hyvältä ja ainakin oma motivaatio eniten on se, ettei tarvitse olla yksin vaikka väsyttääkin ja on vaikea irrottautua kotoa.  Tulee kuitenkin hyvä mieli. Uskon tämän seuraavan minua työelämään. Tunnen myös yhden masentuneen, joka ei kykene työskentelemään tällä hetkellä. Meitä masentuneita on eritasoisia ^^

Minulla on tällä hetkellä lievää masennusta. Tunnistan sen siitä, että minulla on kerran aikaisemmin ollut 1,5 vuoden ajan lääkitys keskivaikeaan masennukseen ja nyt on pitkään ollut sellaista oireilua, että ei kiva.

Työ väsyttää ja ärsyttää eikä tunnu antavan yhtään mitään. Väsyneenä tulee tehtyä enemmän virheitä. Juuri eilen mietin että masentuisin varmaan enemmän, jos työ ei olisi päivääni rytmittämässä.

Ongelmani on tällä hetkellä lähinnä se, että sairastuin fyysiseen sairauteen loppukesästä ja kesti muutama viikko ennenkuin sain siihen lääkkeet. Silloin jaksoin töiden jälkeen vain nukkua että jaksan seuraavan työpäivän. Liikunta jäi ja nyt olen siinä kierteessä, että liikunnan aloittaminen on vaikeaa. Ulos ei tee mieli enää työpäivän jälkeen kun siellä on niin £@%&%# pimeää.

Minulla ei ole vapaa-aikana mitään tähdellistä tekemistä. Mikään ei kiinnosta eikä mistään tule hyvä mieli. Sitten vain roikun netissä ruutua tuijottaen, vaikka ruudun äärellä olen jo töissäkin. Istuminen tappaa - tiedän. Ongelma on myös se, että mulla ei ole oikein sellaisia ystäviä ja tuttavia, joiden luona voisi käydä tai kuka voisi välillä käydä täällä. Puoliso roikkuu tuossa omalla koneella. 

Jos joku maksaisi vaikka 5e-10e jokaisesta ulkoilusta tai liikunnasta mitä teen vaikka tunnin, niin se voisi saada mut liikkeelle. 

Teen tällä hetkellä puolikasta työpäivää (tilaisuus tuli sattumalta, työnantaja ei tiedä masennuksestani). Se on auttanut paljon. Nyt työ ei vie kaikkea energiaa ja kotonakin jaksaa jotain. Työpäivä alkaa myöhemmin ja saan nukuttua paremmin. Oli vaikea jättää vanha työpaikkani, mutta on paikan vaihdos ja lyhempi päivä tehnyt hyvää.

Minulla auttaa säännöllinen rytmi ja se, että on pakko poistua kotoa ja herätä ajoissa ja nähdä ihmisiä.

Teen tuntityötä kuntoutusrahan päälle suunnilleen puolipäiväisen verran. Paremmassa vireessä pysyn töitä tekemällä! Asiaa auttaa kiinnostava koulutusta vastaavaa työ ja mukavat työkaverit. Toisentyyppistä työtä en varmaan jaksaisi.