Mitä sä tekisit 90 miljoonalla?

Maksaisin kaikki omat velat sekä läheisten velat pois. Ostaisin uuden omakotitalon ja toisen koiran. Ja hevosen ja hankkisin oman valmentajan. Autokin menisi vaihtoon. Järjestäisin ja maksaisin lähipiirille yhteisen luksusloman. Sitten varmaan pitäisi miettiä minne rajoja sijoittaa ja etsiä joku luotettava neuvonantaja. Luultavasti kävisin töissä, ainankin osa-aikaisesti koska tykkään työstäni enkä vaan jaksaisi olla. Luonnonsuojeluun, sairauksien tutkimuksiin ja erilaisiin lapsiin kohdistuviin hyväntekeväisyysjärjestöihin lahjoittaisin roimasti rahaa.

Just yks päivä mietin että mitä jos oikeasti voittaisi. En haluaisi että kovin moni tietäisi asiasta joten ei mitään kartanoita ja ökybemareita voisi ostaa.

Ostaisin 89 miljoonalla tölkkilihapullia ja perunamuusia, olisi varastossa paljon hyvää ruokaa melko pitkäksi aikaa 🤗😆👍🏻

Vierailija kirjoitti:

Onhan näitä isoja potteja Suomeen tullut, olisi kiva tietää onko hyväntekeväisyyteen oikeasti päätynyt yhtään. Veikkaan, että tositilanteessa rahat pidetään kuitenkin itsellä.

Miten muuten verotiedoista, eikös niistä pitäisi näkyä isojen voittojen saajat jos ovat sijoittaneet rahat? 100 000€ pääomatulot menee kepeästi rikki.

Kyllä ne rahat pystyy kikkailemaan näkymättömiin.

Luin ekasivun kommentit, mutta minä auttaisin köyhiä. Ehkä ensin parillakymmenellä miljoonalla, sitten lisää.

Sijoittaisin kyllä 50 miljoonaa, että jaettavaa riittäisi.

Itse asuisin puoli vuotta Suomessa ja toisen puolen Keski-Euroopassa.

Rahan antaminen ei välttämättä ole helppoa. Viisi tonnia verotta - ok-.

Suuremmat summat ilmoittaisin toimeentulotukiviranomaisille. Eli mun pitäisi sitten jollekulle lahjoittaa niin paljon, että hän saisi enempi kuin mitä vaikka saa vuodessa sossusta. Ja kun hän vuoden päästä taas hakisi tukea, hän joutuisi näyttämään ne tiliotteet. Vai näkeekö Kela jo suoraan.

Ja totta vie jos joku tarvitsisi sen kymppitonnin hammasremonttia varten, mun täytyisi antaa kaksitoistatuhatta. Koska lahjaveroon menee pari tonnia. En tarkastanut nykyistä lahjaverotusta.

Tai sitten menisin leipäjonoon jakamaan rahakuoria. Sitten joku sanoisi Kalle tarvitsee, mutta on huonossa jamassa, ei ole nyt jonossa voiko hän viedä Kallen kuoren.

Sit joku sanos Onhan se Saimiki sairas, ollu koko syksyn. Kuka vie Samille ja Orvolle. Vaikeaa voiko luottaa, tosin mä olen ajatellut, että kun rahakuori irtoaa mun kädestä, se ei ole enää mun, ei mun vallassa.

Mulle tulis hyvä mieli. Yks on tietty kotiavustajan palkkaaminen vanhuksille.

Palkkaaminen vie fyrkkaa tuhottomasti. Äidin kans kerran laskettiin, että ei niin hirveän monta henkilötyövuotta sata sairaanhoitajaa voi tehdä työtä. Jos lisätyövoimaa palkkaisi. Enkä mää vois olla se työnantaja.

Onko muita rahanreikäideoita...

Maksaisin asuntolainan pois, ostaisin uuden mersun, muksuille asunnot helsingistä ja loput voi mennä siihen sun tähän

Muuttaisin yhdysvaltoihin, tarkkaa paikkaa en osaa etukäteen sanoa, mutta siellä olisi elämä suht kivaa ainakin rikkaana.

tekisin "köyhät kyykkyyn" reality ohjelman ja pistäisin haisemaan. ai että ois vihasia ja suomalaisia, mutta eipä tarttis niitä enää kattella.

Muuttaisiin ruskeaan taloon vihdoinkin.

Nostaisin rahat 5 euron seteleinä ja uisin niissä :D

Ostaisin 120 ruskeaa taloa ja viettäisin jokaisessa vain yhden nautinnon yön!

Perustaisin panimon.

Vierailija kirjoitti:

Maksaisin kaikki omat velat sekä läheisten velat pois. Ostaisin uuden omakotitalon ja toisen koiran. Ja hevosen ja hankkisin oman valmentajan. Autokin menisi vaihtoon. Järjestäisin ja maksaisin lähipiirille yhteisen luksusloman. Sitten varmaan pitäisi miettiä minne rajoja sijoittaa ja etsiä joku luotettava neuvonantaja. Luultavasti kävisin töissä, ainankin osa-aikaisesti koska tykkään työstäni enkä vaan jaksaisi olla. Luonnonsuojeluun, sairauksien tutkimuksiin ja erilaisiin lapsiin kohdistuviin hyväntekeväisyysjärjestöihin lahjoittaisin roimasti rahaa.

Just yks päivä mietin että mitä jos oikeasti voittaisi. En haluaisi että kovin moni tietäisi asiasta joten ei mitään kartanoita ja ökybemareita voisi ostaa.

Totta kai sä sellaisiakin voisit ostella, mutta et tietenkään kotikyliltäsi, jos siis salassa haluaisit asian pitää. Villa Espanjasta, tai luksushuvila Lapista ja tietty jonkun firman nimiin, jonka omistaa joku toinen firma jne, eli omistaja taho häivytetään mahdollisimman hyvin. Siellä voi sitten olla talli väärällään, vaikka minkä sortin luksuskärryjä.

Toisaalta tuo "kovin monihan" tarkoittaa sitä, että joillekin haluaisit siis kertoa kuitenkin. Tämä taas tarkoittaisi sitä, että kohta sen tietäisi kaikki tutut ja tuntemattomat. Ainut edes teoreettinen mahdollisuus pitää asia salassa, on olla kertomatta siitä kenellekään, eli ei edes lähimmille sukulaisille. Välttämättä se ei salassa pysyisi sittenkään, mutta se olisi kuitenkin kaikkein varmin tapa.

Itse vetäisin vuoden totaalisen matalaa profiilia, eli jatkaisin elämääni täysin entiseen malliin. Missään nimessä en menisi itseäni heti irtisanomaan, vaikken erityisemmin työstäni pidäkään, en tosin vihaakkaan, eli vuoden työssäni lusisin helposti. Tuona aikana perustaisin firman "ihan vaan kokeilumielessä" ja tästä kertoisin avoimesti niin lähipiirilleni, kuin työkavereillenikin. Puolen vuoden päästä tämä firma alkaisikin tuottaa ihan kohtuullisesti (josta siis iloisena ja yllätyneenä näille samoille tahoille kertoisin) ja vuoden päästä niin hyvin, että voisin jäädä pois työstäni keskittyien tähän "menestysfirmaan".

Tuon vuoden aikana toki voisin käydä pari kertaa muka netistä pongaamillani halpismatkoilla jossain espanjassa, vaikka kohde olisi tosiasiassa jossain aivan muualla ja matka kallis luksushotelleineen.

Eli jos haluat pitää voiton salassa, niin kolme prinsiippiä on hyvä muistaa: pidä alkuun matalaa profiilia, äläkä muuta elämääsi mitenkään. Älä kerro kenellekään. Keksi joku peitetarina omaisuudellesi.

Maksaisin lähipiirin (vanhemmat, vanhin sisarus) asuntolainat pois, antaisin nuoremmille sisaruksille pesämunaa tulevaisuuteen. Kummilapsia voisin auttaa esim. opiskelujen alkaessa antamalla takuuvuokraan rahat, hommata astiastoa tms. Oma asuntolaina tietysti pois, remontit talosta ja pihasta loppuun, pohjoisesta kakkosasunto, jonne muuttaisi. Itselle jotain luksusta, niin kävisin kampaajalla ensimmäistä kertaa elämässäni. Ja palkkaisin vihersuunnittelijan suunnittelemaan pihan uudessa ja vanhassa talossa. 

Olen yrittänyt usein pähkäillä, että mitä tuolla rahalla tekisi. Jos olisin oikein avokätinen,  jakelisin ronskilla kädellä rahaa perhetutuille, sellaisille, jotka tarvitsevat todella rahaa, ja jättäisin itselle reippaasti käyttörahaa noiden em. ostosten lisäksi vuosien varrelle. Silti varmaan se miljoona olisi vasta mennyt. En kaipaile uusia autoja, en uusia kodinkoneita, arvostan itse tekemistä ja kierrätystä, vaatimattomuutta ja jopa minimalismia, en matkustele ulkomailla, työntekoakaan en lopettaisi, mutta muuttaisin sitä osa-aikaiseksi.

 

Kaikki loput lahjoittelisin eläinsuojeluun (esim. paikallisille yhdistyksille lahjoitusapua uusien tilojen rakentamiseen, vuokriin, tarvikkeisiin, kampanjoihin tms. ehkä kuukausilahjottaja-tyylisesti, jos ei kerralla voi antaa - 89 milliä olisi jäljellä, joten saisi varmasti jokaiseen Suomessa olevaan yhdistykseen otettua osaa) ja syöpätutkimuksiin. 

Vierailija kirjoitti:

Jännää on esim sekin, että vaikka iltalehdet niin kovin hanakasti ovat kaivelleet Suomen kovapalkkaisimpien taustoja, niin erään viime vuoden Suomen kovapalkkaisimman taustoja ei ole ruodittu sanallakaan, vaikka kyseinen kaiffari oli vielä 90-luvulla täysin tyhjätasku ja vei pulloja kauppaan, että sai rahaa ruokaan. Nyt siis Suomen rikkaimpia, eikä kukaan tiedä, mistä ne rahat on lähtöisin.

Kuka?!

Muutaman miljoonan lahjoittaisin hyväntekeväisyyteen ja tutuille (in cash).

Töissä jatkaisin, ehkä ostaisin osan firmasta jossa olen ja palkkaisin nuoria jotta pääsevät työnsyrjään kiinni.

Lainat maksaisin pois ja auton vaihtaisin.

Rahaa käyttäisin itseni kouluttautumiseen.

Sijoitukset hoitaisin ulkomaiden kautta tai vakuutuskuoriin  (jotka neuvottelisin sikahalvoiksi) osinkopapereihin.

Liittyisin Keskustaan ja kävisin bongottamassa niiden nuorisojärjestön misukoita ja tietty kävisin myös aina puoluekokouksessa ja kissanristiäisissä vokottelemassa jakku-puku-daameja.

Hommaisin myös panoluukun Stadista missä voisi hoitaa daameja ja tilailla sinne strippareita ja eskortteja.