Se kun alkaa naurattamaan ihan järkyttävästi joku mielessä oleva ajatus ja olet tilanteessa missä, et voi nauraa esim. yksin tai pahin on hautajaiset

En nykyään päästä ajatusta niin pitkälle, se on aika kamalaa, jos niin käy.

Keinoja...

Muista hymyillä ja hengittää ilmaa ulos suun kautta. Niin, et purskahda. Kukaan ei sillon huomaa mitään.

Tietty jos olet hautajaisissa. Niin paina vaikka pottuvarpaalla lattiaan ja yritä ajatella muuta.

Älä katso ketään. Katso vaan alas lattiaan.

Mutta toi on kyl kaikista pahin, et jos noin käy hautajaisissa.

Väsyneenä sitä kyl helposti nauraa.

Ajattelet hautajaisissa sitä arkussa makaavaa kylmää elotonta ruumista, joka alkaa jo osoittaa mätänemisen merkkejä. Ei naurata.

Minä olen tosi altis tuolle. Mitä vakavampi tilaisuus, sitä varmempi nauruhepuli. En tiedä mikä lie nurinkurinen pakokeino se on tilanteesta. Nuorempana olin tälle varsin altis. Onneksi nykyään on jo keinoja hallita tilanne.

Mua alkoi isosetäni hautajaisissa hysteerisesti naurattaa kappelissa, kun pappi kertoi sedän olleen posliinitehtaalla töissä valmistamassa kauniita esineitä...tehdas oli Arabian vessanpönttötehdas.

Setä oli vanhapoika ja oltiin tilaisuudessa äitinin kanssa lähimmät omaiset. En muista miten sain naurun loppumaan.