Surullinen olo lapsen puolesta, ei yhtään kunnollista isovanhempaa

Minulla ei juurikaan lapsena ollut mitään kontaktia isovanhempiini, enkä tunne, että olisin jotain menettänyt. Jos ei jostain tiedä, ei haittaa, jos sitä ei saa.

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei juurikaan lapsena ollut mitään kontaktia isovanhempiini, enkä tunne, että olisin jotain menettänyt. Jos ei jostain tiedä, ei haittaa, jos sitä ei saa.

Tämä on aivan totta, olisin silti halunnut lapseni kokevan saman kuin itse koin.

Ap

up

Ei mullakaan ollut kunnon isovanhempia lapsena, 3 heistä oli jo kuollut kun synnyin ja ainoa elossa oleva mummo oli dementoitunut ja lapsen silmissä vähän pelottava. Mulla on mummon sijaan ihana vanhempi naapurin täti :) Siellä kävin usein kylässä katsomassa tuon tädin kissaa, soittamassa pianoa (meillä kotona ei ollut), pelaamassa muistipeliä ja syömässä pipareita yms. :) Ehkä voit löytää lapsellesi jonkun tuollaisen "tädin" tai varamummon, miksi häntä nyt haluaakin kutsua... 

Vierailija kirjoitti:

Ei mullakaan ollut kunnon isovanhempia lapsena, 3 heistä oli jo kuollut kun synnyin ja ainoa elossa oleva mummo oli dementoitunut ja lapsen silmissä vähän pelottava. Mulla on mummon sijaan ihana vanhempi naapurin täti :) Siellä kävin usein kylässä katsomassa tuon tädin kissaa, soittamassa pianoa (meillä kotona ei ollut), pelaamassa muistipeliä ja syömässä pipareita yms. :) Ehkä voit löytää lapsellesi jonkun tuollaisen "tädin" tai varamummon, miksi häntä nyt haluaakin kutsua... 

Tämäkin olisi mukavaa, mutta naapurustossa ei tällaisia ihmisiä ole, olen yrittänyt naapureiden kanssa tutustua, mutta selkeästi haluavat olla omissa oloissaan. Onneksi lapsi ei osaa kaivata sitä mitä hänellä ei ole, toivottavasti edes saa isompana hyviä ystäviä.

Ap

miehin kaveri vaimoineen on ovat aina kiinnostunut lapsestamme, omansa oli jo aikuinen, kun poikamme syntyi. Varsinkin miehen kaveri on jakanut kiinnostuksen juniin, autoihin, kalastukseen ja jalkapalloon. Heillä on aina ollut pitkiä keskusteluja, ja tämä varapappa on kannustanut väittelyyn, mielipiteiden perusteluun ja oikeakielisyyteen (ope kun on ollut ). Ovat myös hoitaneet lasta joskus, vieneet hammaslääkäriin, harrastuksiin. Lisäksi läheiseksi on tullut miehen kalakaveri, joka ikänsä puolesta olis sit varmaan Varaisoukki, ja paras korttipelikaveri, on jaksanut pelata mm. Unoa vuosikausia. Minulla on kaksi isoasiskoa, jotka on kuin varamummoja. Toisella on nyt omakin lapsenlapsi, mutta niin on mun poikakin jo iso, eikä varamummi ole unohtanut häntäkään. Kaikki lapseni isovanhemmat oli jo kuolleet, kun lapsi syntyi, mutta onneksi lapsi on saanut huomiota muilta.

Onhan lapsella onneksi muutamia ihmisiä, jotka hiukan korvaavat tätä. Mieheni lapsuudessa perhetuttu oli hyvä kaveri miehelle ja on meidänkin lapsellemme ollut oikein ihana, mutta asuu vain kovin kaukana. Miehen oma isoäiti on myös mukava, mutta hän on jo kovin vanha ja asuu hänkin kaukana. Muutama miehen kaveri on myös hyviä lapsen kanssa, mutta heillä on omat jutut tietysti, eikä sama elämäntilanne. En halua lapsen elämään tuoda tärkeää ihmistä, joka ei sitten ehdikään ikinä olla lapsen kanssa. Kummeista emme ole kuulleet mitään pitkään aikaan, eivät edes viestiä laittaneet lapsen syntymäpäivänä, vaikka olemme yrittäneet pitää yhteyttä.

Ap

Meillä on ja tavallaan ei ole. Mun isäni kanssa en ole missään tekemisissä ja äitini kanssa en juurikaan, mies käy lasten kanssa siellä kerran vuodessa, minä en lähde mukaan. Miehen isä asuu toisessa maassa, en ole håntä edes nähnyt ja miehen äiti, joka on sinänsä oikein mukava asuu niin kaukana, että harvoin nähdään eikä hän pysty mitään touhuamaan lapsen kanssa saati hoitamaan. Minulla ei ole sisaruksia ja miehen ainoa veli elää toisessa maassa,

Harmittaa silloin kun näen, että monilla muilla tuntuu olevan isovanhempia paljon mukana lapsiperheen arjessa ja meillä ei ole ketään. Kukaan ei voi tulla apuun, jos apua tarvitsemme. Toisaalta olemme oppineet miehen kanssa pärjäämään ja mies jakaa täysin kaikki hommat, ollaan hyvin läheisiä ja perhekeskeisiä, jouduttiin miehen työn vuoksi muuttamaan toiselle puolelle Suomea, joten meillä ei ole edes kavereita täällä.

Mutta enemmän minä kärsin, kun on ongelmalliset suhteet omiin vanhempiini, lapset eivät selvästikään kärsi asiasta mitenkään. Joskus kysyi, että miksi hänellä ei ole isovanhempia päiväkodin isovanhempien päivään ja rehellisesti selitin, että miksi ei ole ja tyytyi siihen.

Minun lapsellani ei ole isovanhempia eikä isää arjessa mutta onneksi on ystäviä ja tukihenkilö oli pitkään MLL:n kautta. Isovanhemmat ovat kuolleet yhtä lukuunottamatta, joka ei pidä yhteyttä. Lapsi ei osaa kaivata eikä tiedä mitä isovanhemmuus edes tarkoittaa. On nähnyt toisten mummoja mutta rinnastaa heidät lapsenhoitajiin. Meillä ei ole ketään yli 60 v meidän elämässä.

Yksi syy miksi jätin lapset tekemättä oli appivanhemmat. Olisi ollut hirveää saada heidät isovanhemmiksi.

Meillä on yksi mummo jota nähdään keskimäärin kerran pari kuussa ja pappa joka asuu niin kaukana, että nähdään pari kertaa vuodessa. Mulla ei ole sisaruksia ja miehelläkin vain yksi sisarus, jolla mt ongelmia. Että hiljaista on.. Mutta kummasti sitä oppii selviämään ominpäin. Lapsia on kuitenkin siunaantunut useampi.