LOKAkuisten tiistai

päivänsäde79; Onnea hyvistä ultrakuulumista! Kivaa, kun sulla on noin selvästi sukupuolu näkynyt, antaa taas toivoa että meilläki näkyis sitten joskus, kun sinne rakenneultraan asti päästään.



HIMOISTA: Mulla on kyllä todella selkeästi haluttanut poikaa odottaessa suolaista ja tyttöjä oottaessa makeaa. Mutta sitten taas ainoastaan poikaa odottaessa on ollut kauhea finniongelma (on muuten nytkin ja se on näistä uskomuksistanu AINOO asia, joka puoltas poikaa, tyttöä puoltaa makeanhimo, syke, unet, ennustukset, kiinalainen kalenteri, mahan muoto ja hiusten huono kunto :). Tyttöjä oottaessa iho oli todella hyvässä kunnossa, mutta hiukset taas rasvaset ja lässöttivät miten sattuu & vielä lähtivätki runsain määrin! Ottaa näistä nyt selvää, mutta todella vahvasti mulla on tyttö-olo. Mies ei oo puhunu kummastakaan. Ekaa kun odotin, niin mies toivoi enemmän poikaa, toisesta taas toivoi kovasti tyttöä. Nom eka oli poika ja toinen tyttö. Sen jälkeen on ollu kuulemma ihan yks lysti mitä tulee ;) Itsekään en nut TOIVO tyttöä (enkä kyllä poikaakaan), mulle on aivan sama kumpi tulee, mutta siis minusta TUNTUU siltä, että tyttö se on. Ööh, käsittääköhän kukaan :)



Jos minä nyt ihan aikuisten oikeesti katoan täältä palstalta ja meen vaikka pyykkejä laittamaan...



Mianni, taas, ja yhäkin 16+3

Tulinpa mäkin nyt vielä ennen poistumista moikkaamaan.. ;)



Juu, jospa mullakin sitten tyttö tuolla olis... ;) Kun naama tosiaan on ryhtynyt kukkimaan. Ei onneks pahasti mut riittävästi ja kun aina on ollu tosi hyvä iho. Tai Miannihan just puhu päinvastaista ku Jenille povattiin.. ;) Nää on näitä. Hih! ;) Makeeta ja suolasta tekee kyl hyvin vaihtelevasti mieli. ehkä enemmän makeeta tai sit ku normaalisti oon suolas-tyyppi niin kuvittelen?? Enpä tiedä, jostain syystä mullakin on tyttö -olo ja " toivon" tyttöä vaikka molemmat on tietenki ihan yhtä tervetulleita. Ja toisaalta kun ajattelen että se on tyttö, niin sit heti perään ajattelen että no poika se sit kuitenkin on koska tyttöä epäilen! Hehee, ota näistä nyt sit selvää. ;) Aion kyllä kysyä kumpi on, JOS tuolla ees kerrotaan ja JOS miehellä ei mitään sitä vastaan ole. Luulenpa, etteivät kerro, tai näin oon kuullu meiän polin käytännöstä. Mut sittehän se perjantaina selviää!



Tänään ollukkin sitten extravilkas päivä tuolla masussa. Taitaa lapsonen rauhotella mammaansa, joka hermoili jo liikkeittömyyttä. Hyvä näin! :)



En oo muuten mitannu masua (täytyykin tehä se kuhan kotiin pääsee) mutta kasvanut on ja ei kyllä mikään tätä peitä, eikä tarvikkaan. On kyl toisaalta hassua kun vaik musta on ihanaa kun masu alkaa näkyä, niin mua ärsyttää kun ihan ventovieraat tuijottaa niin suoraan. Luin kyllä jostain et raskaus on ns. julkinen tila et ventovieraat saattaa tulla kyseleen mitä oudoimpia asioita, mut enpä arvannut et se muuttuu sellaseks näin alussa! No, tuijottakoon. Ei auta kun yrittää olla välittämättä. ;)



Jeni muuten, taisit olla sinä kun puhuit et ei montaa ekakertalaista taida olla, niin minä olen! On tää jännää ja kaikki on uutta! Siks onki niin hyvä et täält saa paljon apua " kokeneemmilta" ! :)



Mut nyt repäsen itteni irti. Moooikkaaa!



Pupu edelleen viikoilla 18+4

Lämpimät ilmat vaan jatkuu, kyllä tässä niin toivois muutamaa sadepäivää...vaikka eipä pitäis valittaa..



Täällä oli jotain galluppiakin.

Sormukset mahtuu sormeen, ei ole turvotusta, mulla ei oikeestaan missään raskaudessa ole sitä ollut.



Rakenneultra ei jännitä enää;))



Raskaudesta tietää kummankin lähisukulaiset ja ihan sitten jos on joittenkin kaa tullut puheeksi. Eihän tätä kohta voi olla huomaamatta ja varsinkin, kun vaatteet vähenee ja ohenee.



Tosiaan aamulla oli ekaks neuvola, kaikki ok, painoo oli tullut 550gr/vko. Siitäpä se sitten taas lähtee, täytyy kyllä vähän yrittää katsoo, et mitä suuhunsa pistää. Mut minkäs teet, kun pahoinvoinnin jälkeen kaikki makee taas maistuu. Sydänäänet oli 150, sitä luokkaa ne ovat olleet joka kerta.



Rakenneultra oli sit neuvolan jälkeen. Terveyskeskuksessa se tehtiin ja kaikki tuntui olevan kunnossa. Istukka on siirtynyt pois kohdunsuulta ja se pieni hematoomakin näytti hävinneen. Kovasti se vauva siellä pyöri ja heilui. Paino oli 250 gr ja pituus vajaa 20 cm. Kone näytti mittojen mukaan lasketuksi ajaksi 5.10 mut niinpä tuo ultraaja sanoi, et ei lähdetä muuttamaan sitä np-ultrassa saatua laskettua aikaa (6.10). Sukupuolta kysyin mut ei suostunut kertomaan, eli jännityksessä mennään loppuun asti.

Nyt on iso pino kuvia joita ihailla:))



Innolla täällä odottelen muitten ultrakuulumisia.

Ja tervetuloa minunkin puolesta uusille lokamasuille!!



myttynen rv 18+4

Ekaks kans kyssärihin...



1. tuplaleveä kaksiosainen vihkisormus on sormessa, isonsin sitä edellisen raskauden jälkeen puolella numerolla ja hyvin mahtuu...

kihlasellainen ei kyllä mene vaikka kuinka yrittäis.



2. Huolta ei oikeastaan ehdi olla mistään tässä tokassa raskaudessa... miten se pitääkin niin paikkansa, että kun toista odottaa, menee se aivan siinä sivussa. Sen verran virkeenä pitää mamman tuo pikkumies temppuineen ja taitoineen...



3. Kaikille ollaan kerrottu, kenen kanssa enemmän ollaan tekemisissä, puhelimitse tai livenä... äippälomalla vielä edellisestä, joten töissä eivät tiedä... ei ole tullut käytyä moikkaamassa vaikka lähellä ovatkin. Kuulevat hekin pian uudesta tulokkaasta :)



Viime raskaudessa paisuin noin 20 kg yhteensä ja siitä elopainosta lähti 2kk sisällä synnytyksestä noin 10kg pois. Eli 10 jäi... nyt painoa ei ole tullut yhtään lisää, päinvastoin oli pudonnut.



Mutta huomaan sen kyllä, että pikkumies pitää liikkeellä. Ulkoilen paljon enemmän kuin edellisessä raskaudessa. Silloin töistä suoraan nukkumaan ja illalla jotain kivaa grillausta, hampurilaisia, syömään ravintolaan ym ym ym itsensä hellittelyä... ja irtokarkkeja, salmiakkia.

Kyllä se on nykyisin niin harvoin kun syö karkkia. Ei vaan ehdi ja halua. Ruoan ja kunnon salaatit kun syö 2xpv niin ei tee mieli edes.



Sitten oon huomannu et väsyttää aivan armottomasti jos ei nuku niitä yksiä päiväunia yhtäaikaa pikkumiehen kans. Kun niistä huolehtii niin jaksaa paaaaaljon paremmin.



Olihan tuossa jo omaa napaa, joka tapauksessa ihanaa odottaa kakkosta, josta nyt oon ajatellu koko ajan et ois tyttö. Pikkusisko ykköselle.



2xlokamamma, rv 15+3



Niin ja rakenneultra kättärilllä 29.5. :)

Aurinkoista iltaa mammoille!

Marisol oli nimimerkki :-) ja tosiaan kehuin lokakuisten palstan ilmapiiriä. Olen seuraillut Vauva-lehden keskusteluja ylipäätään aina välillä siitä lähtien, kun odotin ensimmäistäni, joka syntyi keväällä 02, ja silloin palstalla oli välillä tosi hurjaakin menoa, ihmiset riiteli esim. imetyksestä aika rumasti, ja olin jotenkin pahoillani siitä, miten toisia leimattiin yksittäisten lauseiden perusteella, mitään taustoista tietämättä. Täällähän ollaan kuitenkin saamassa ja antamassa voimia, tietoa ja tukea kanssasisarille.



Mutta uskaltauduin nyt siis laittamaan viestini mukaan, kun täällä oli leppoisantuntuinen meno. Huomasin vasta jälkeenpäin, että ilmoittautumislistakin oli erikseen, mutta tiedot tässä: Olen helsinkiläinen äiti, joka odotan kolmattani. Aiemmat tyttö 02 ja poika 04 eli aikamoinen meno on kotona. Olen 32-vuotias, mieheni 36.



Tämänpäiväiseen gallupiin vastaan, että

1. Sormukset pysyvat sormessa ja pysynevät loppuun asti. Ainakin pysyivät edellisillä kerroilla, kun en ole turvotuksesta kärsinyt ollenkaan. Kaikki muut oireet suunnilleen ovatkin tuttuja, enkä nauti raskaana olemisesta juurikaan, mutta kun ne vauvat on niin kivoja.

2. Rakenneultra ei niinkään jännitä, enemmän jännitin sitä niskapoimu-ultraa. Mutta kun siellä oli kaikki hyvin, niin en nyt osaa tuota niin pelätä.

3. Kyllä kaikki tietävät jo. Maha on niin pullollaan, että vaikea sitä on peitelläkään, ja kun sain työ- ym. kuvioihin kerrottua, niin nyt on mukava kertoa kaikille kavereillekin ja olla näkyvästi raskaana. Lähisuku tiesi heti testistä lähtien.



Vielä: onpa tosi mukavaa, kun voi lukea ihmisistä, jotka on samoilla viikoilla. Tuntemukset tuntuu olevan tosi samanlaisia, ja jotenkin se helpottaa tietää, että meitä on niin monta ympäri maata hermoilemassa samoista asioista. Kun tässä on pitkä matka vielä lokakuuhun.



Hyvää oloa teille.



Marisol, 15+6

Tulin kurkkaamaan kuulumisia vielä ennen lätkäpeliä, ja eihän minulla muuta asiaa ollutkaan kuin että TERVETULOA mukaan MARISOL! :)

Ja pidetään meininkin leppoisana, niin kaikki tuntee olonsa mukavaksi. Mielipiteitä saa ja pitääkin olla erilaisia, mutta tuskin kukaan haluaa täällä tarkoituksella toisen mieltä pahoittaa loppujen lopuksi eikä kenenkään pidä ottaa yksittäisiä kommentteja tms itseensä, vai mitä? :)



Ja esittelylistasta vielä... taisin sen tälle päivälle luvata, mutta vaikka se melkein valmis onkin, niin vielä se uusi osa on lisäämättä, niin jätän suosiolla huomiseen.. :) Jos jaksatte odottaa!? ;) Täytyy vielä hioa värit..



Illanjatkot kaikille -ja nyt peliä katsomaan...



_jedelede

Huomasitko tekstini tässä pinossa aiemmin?!? Olithan Jyväskylän suunnalta? Eli pääset hyvään ultraan vieläkin edullisemmin jos haluat! Ovat tosiaan aika arvokkaita joka paikassa.... Minä ainakin voin suositella tuota mainitsemaani paikkaa ja ystävänikin on ollut tyytyväinen. Mut lue lisää tuolta pinosta! ;)

Onpas täällä nyt paljon juttua, tekis mieli kaikkeen kommentoida mutta mahtaako muistaa nyt kaikkea...



Rakenneultraa en vielä jännitä, mulla on se vasta kesäkuun alussa. Np-ultraa jännitin vain samana päivänä, en oo tippaakaan murehtijatyyppiä.



Turvotusta on, aamuisin maha on lähes litteä ja iltaisin suuri kuin mikäkin... Mulla on tosiaan huomenna elintärkeä työhaastattelu, jossa maha ei saa näkyä, ja onneksi luvattiin vähän viileämpää huomiselle, voi pistää vähän neuletakkia päälle. Muutoin ei nimittäin mahaa saa enää piiloon, varsinkin kun haasattelu ei ole aamulla vaan iltapäivällä. Laulukaverit kyllä vakuutteli juuri, että ei ventovieras voi huomata mahaani, mutta enpä tiedä... Sormuksista ei nyt vielä ole ollut huolta, ei mun sormet vaikuta kovinkaan turvonneilta.



Mun pikkuoppilaat ottivat koulussa tänään ekaa kertaa raskauteni puheeksi. Yks ekaluokkalainen kysyi ihan epäuskoisena: " Jaa kasvataks sää vauvaa?" ja sen jälkeen kaikki ihmettelivät kun mahani ei ole vielä kasvanut. Eipä se aamupäivisin töissä olekaan, mutta näkisivätpä illalla kotona! Joka oppilaan piti sitten melkein erikseen tulla kysymään, tiedänkö tuleeko tyttö vai poika. Sitten ne alkoivat kehuskella tyyliin: " Mun äiti onkin synnyttänyt 4 lasta" , " mun mummu on synnyttänyt 9 lasta" ja siihen malliin.



Päivän päätteeksi askarreltiin äitienpäiväkortteja ja yks isompi poika huikkasi lähtiessään: Hyvää äitienpäivää tulevalle äidille! Lämmitti sydäntä aika lailla.



Ja vielä galluppiin, oon kertonut raskaudesta jo aika aikaisessa vaiheessa tosi monelle, ja tällä hetkellä jo melkein kaikki puolitutukin varmaan tietää. Muilta en salaa kuin mahdollisilta tulevilta työnantajilta :)



Minea rv 16+1