Epäilen mykoplasmaa, lääkäri suunnilleen nauroi pas""et naurut päin naamaa!

Varaudu myös jo nyt siihen, että mahdollisesti yskit limaklönttejä vielä kahden vuoden päästäkin. Näin kävi mulle, vielä kaksi vuotta sairastumisen jälkeen tulee pieniä klönttejä, vaikka tehokkailla antibiooteilla tuli meljo normaali olotila.

Mykoplasma vie voimat, niin että tuntuu, että jalat eivät kannata edes muutaman sadan metrin matkaa. Taudin ankaruuden voi rajuta vain sen itse kokenut.

Vierailija kirjoitti:

Varaudu myös jo nyt siihen, että mahdollisesti yskit limaklönttejä vielä kahden vuoden päästäkin. Näin kävi mulle, vielä kaksi vuotta sairastumisen jälkeen tulee pieniä klönttejä, vaikka tehokkailla antibiooteilla tuli meljo normaali olotila.

Mykoplasma vie voimat, niin että tuntuu, että jalat eivät kannata edes muutaman sadan metrin matkaa. Taudin ankaruuden voi rajuta vain sen itse kokenut.

Joo tämä ! Miehellä oli, jollain ihme konstilla se ei minuun raskaaana olleseen tarttunut ja vaikka diagnoosi tulikin nopeasti ja hevoskuuri lääkkeitä, miehellä on vielä näin 3 vuotta myöhemminkin vaikeuksia kiivetä kotitalollemme johtavaa mäkeä ja aamuisin yskii sitkeitä limaklönttejä.

Pojallani oli muutama vuosi sitten kuumeinen ja pitkään kestävä flunssa. Oli sitten mennyt lääkärille (poika siis ei asu enää kotona) ja kertonut epäilevänsä keuhkokuumetta ja pyytänyt tutkimusta. Lääkäri ei uskonut. En ihan varmaksi muista, suostuiko kuitenkin kuvaukseen vai joutuiko poika menemään uudelleen lääkärille kun tauti ei helpottanut. Joka tapauksessa viimein tutkittiin ja mykoplasmahan se oli. Lääkäri oli sentään pyytänyt anteeksi.