Lue keskustelun säännöt.
Masentuneiden vertaistukiketju
Kommentit (24)
tein hyvää kasvissosekeittoa jota mies kehui kovasti, tykkäsin itsekin. ehdotti että alkaisin jopa pitää ruokablogia!
mutta kun ei jaksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
tein hyvää kasvissosekeittoa jota mies kehui kovasti, tykkäsin itsekin. ehdotti että alkaisin jopa pitää ruokablogia!
mutta kun ei jaksa.
Mitä laitoit siihen?
Vapaapäivä mutta aamusta heti paniikkikohtaus ja piti ottaa lääkettä. Ahdistaa ja masentaa. Rahat loppu. Töissä karmea kiire kun ei ole tarpeeksi henkilökuntaa. Jaksan hädin tuskin pyörittää arkea. Väsyttää.
Piti palata takaisin Sertraline-lääkitykselle kun olo yllättäen romahti hyvin pian pitkän lopettamisprosessin jälkeen 😢
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
tein hyvää kasvissosekeittoa jota mies kehui kovasti, tykkäsin itsekin. ehdotti että alkaisin jopa pitää ruokablogia!
mutta kun ei jaksa.
Mitä laitoit siihen?
-myskikurpitsan
-2 keskikokoista perunaa
-1 porkkana
-1 tomaatti
-2 keskikokoista sipulia kuullotettuna valkosipulin kanssa aurinkokuivattujen tomaattien öljyssä
-kasvisliemikuutio
-vettä ja maitoa
-sipulinmakuista kaurakermaa
-1 mangopiltti
-mausteet mm. mieto madras karri, tandoori, rakuuna, vähän sokeria.... ehkä jotain vielä, en muista :-D
Sain käytyä suihkussa. Katon luistelua ja pian syödään miehen laittamaa ruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihmiset haluaa päteä asioissa joista ei ole omakohtaista kokemusta? Ei kukaan omalla päätöksellä masennuksesta parane, jos paranisi niin ei kukaan tällaista silloin haluaisi potea.
En varsinaisesti (enää) kuuluisi tähän ketjuun mutta tulin muistuttamaan että masennuksesta voi parantua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Piti palata takaisin Sertraline-lääkitykselle kun olo yllättäen romahti hyvin pian pitkän lopettamisprosessin jälkeen 😢
Voi olla että munkin pitää palata lääkkeisiin vielä. Yhtään en niistä sivuvaikutusten takia tykkää.
Vierailija kirjoitti:
En varsinaisesti (enää) kuuluisi tähän ketjuun mutta tulin muistuttamaan että masennuksesta voi parantua.
No kiva. Kyllä tää varmaan ohi menee, mutta mun pää sattuu olemaan sellainen että se aina säännöllisen epäsäännöllisesti tuo tämän takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Peruspäivä...Kävin suihkussa, koiran kanssa lenkillä järven rannalla, keitin puuron, hoidin kissat. Pitäis vielä tehdä ruokaisa salaatti, vähän lakaista lattioita. Ja viedä koira ulos ja venytellä. Iltaisin luen kirjoja ja öisin, jos en saa nukuttua.
Olen masentunut sillä tapaa, että saan about arkiset työt tehtyä, mutta työkyky on ihan kateissa ja oikeastaan kaikki kyvyt. Tuntuu kun aivoista puuttuis kaikki välittäjäaineet ja mä vaan suoritan elämääni ja väsyn sitten ihan hirveesti, kun kaikki on suorittamista. On lääkitystä vaihdeltu, on sairauslomaa, on osa-aikatyötä kokeiltu, on keskusteluapua ja nyt tulossa aktiivisempaa kuntoutusta. Olen vaan niin kauan ollut masentunut etten edes muista muuta tunnetta. Ja tietty puolierakoitunut olen, talous päin peetä ja koen olevani täysin epäonnistunut yksilö. Kun en osaa elää tätä elämää millään tapaa.
Vierailija kirjoitti:
Peruspäivä...Kävin suihkussa, koiran kanssa lenkillä järven rannalla, keitin puuron, hoidin kissat. Pitäis vielä tehdä ruokaisa salaatti, vähän lakaista lattioita. Ja viedä koira ulos ja venytellä. Iltaisin luen kirjoja ja öisin, jos en saa nukuttua.
Olen masentunut sillä tapaa, että saan about arkiset työt tehtyä, mutta työkyky on ihan kateissa ja oikeastaan kaikki kyvyt. Tuntuu kun aivoista puuttuis kaikki välittäjäaineet ja mä vaan suoritan elämääni ja väsyn sitten ihan hirveesti, kun kaikki on suorittamista. On lääkitystä vaihdeltu, on sairauslomaa, on osa-aikatyötä kokeiltu, on keskusteluapua ja nyt tulossa aktiivisempaa kuntoutusta. Olen vaan niin kauan ollut masentunut etten edes muista muuta tunnetta. Ja tietty puolierakoitunut olen, talous päin peetä ja koen olevani täysin epäonnistunut yksilö. Kun en osaa elää tätä elämää millään tapaa.
Mä oon ihan täyserakoitunut. En osaa luoda enkä ylläpitää suhteita. Ja masennus on osa minuutta, alkanut varmasti jo lapsena kun kotona oli riitaisaa ja jatkuva stressi sen takia. En pysty nauttimaan asioista tai saamaan elämästä otetta kuten normaalit ihmiset pystyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on hyvä lääkitys (Venlafaxin) joka pitää masennuksen oireet jotenkin kurissa ja antaa paljon toimintakykyä. Mutta kyllä sen huomaa, että näiden 20(!) masennusvuoden aikana on koko persoona muuttunut paljonkin. En saa oikein mistään irti enää mitään: kaikki on ihansamaa, ruoka, ihmiset, tekeminen. Voin kirjaimellisesti istua sohvalla tunnin tekemättä yhtään mitään, koska en saa tyydytystä mistään = en tarvitse telkkaria tai muita ihmisiä seuraksi.
Itse aloitukseen: päiväni on sujunut ihan kivasti. Olen siivonnut, käynyt kaupassa ja lepäillyt.
Sain käytyä kaverin kanssa kahvilla pitkästä aikaa. Piti auttaa miestä remontissa mutta mulla meni heti hermot ja tulin sohvalle. Nyt vaan makaan kuten yleensä aina vapaapäivänä. En saa tehtyä mitään kotitöitä tai mitään muutakaan. Töissä pystyn vielä käymään vaikka sekin ahdistaa.
Käykö kukaan ihan naamatusten tapaamassa muita masentuneita vertaistukiryhmässä? Mietin olisiko hyvä idea vai vetäisikö muiden alavireisten seura vaan matalammalle.
Samalla tavalla on mennyt kuin lähes kaikki päivät. Aamulla keitin nuudeleita ja söin, sen jälkeen istunut sohvalla katsomassa telkkaria ja näpräämässä puhelinta.
Koitan ottaa viikon tavoitteeksi käydä saunassa ja suihkussa, sekä käydä kävelemässä.
Tulee aina parempi olo kun pääsee pihalle ja tekee jotain, lähteminen tuntuu vaan mahdottomalta :/
Te masentuneet olette tehnyt tämän päivän aikana enemmän kun minä joka en ole masentunut. Ei ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Piti palata takaisin Sertraline-lääkitykselle kun olo yllättäen romahti hyvin pian pitkän lopettamisprosessin jälkeen 😢
Mä lopetin masennuslääkityksen 5 vuotta sitten ja nyt masennus ja ahdistuneisuus on uusiutunut , pakko varmaan hakea taas lääkitys.
Päivän onnistuminen on se että sain tehtyä ruokaa ja syötyä. Sitten nukahdin.