Lue keskustelun säännöt.
Tarvitsen apua
03.11.2018 |
Mitä voin tehdä? Olen rv 28 ja niin väsynyt ja tuskainen, etten kestä enää. Olen puhunut tästä neuvolassa ja käyn viikottain terapiassa, mutta minua ei oteta vakavasti. "Se johtuu vain raskaudesta ja menee ohi". Vitut. Mistä saan apua? Pelkään, että teen vielä jotain typerää enkä missään nimessä halua vahingoissaa omaa lastani :(
Kommentit (22)
Onpa ikävä tilanne, kunpa osaisin sua auttaa. Oletko puhunut tästä lääkärin kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten olet tuskainen? Mikä väsyttää eniten?
Vierailija kirjoitti:
Miten olet tuskainen? Mikä väsyttää eniten?
Henkinen tuska on aivan käsittämätöntä :(. Töissä älytön kiire ja stressi (liian vähän työntekijöitä), enkä pysty työskentelemään samalla teholla kuin aikaisemmin. Lisäksi koko raskauden minua on enemmän ja vähemmän vaivannut uniongelmat. Olen niin rikki henkisesti, etten keksi millä helpottaa tätä oloa :( En kerkeä palautumaan edes viikonloppuisin tästä kaikesta ja tuntuu että palan loppuun ennen kuin vauva syntyy
Ap
Missäs jännä däddy on? Ei tietoa? Humalassa siitetty?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomalainen tarina kirjoitti:
Missäs jännä däddy on? Ei tietoa? Humalassa siitetty?
Mies on kyllä kuvioissa ja yrittää parhaansa auttaa, mutta minkäs hänkään tälle mitään mahtaa. Kaipaan ammattiapua, mutta tuntuu etten sitä mistään saa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Suomalainen tarina kirjoitti:
Missäs jännä däddy on? Ei tietoa? Humalassa siitetty?
Mies on kyllä kuvioissa ja yrittää parhaansa auttaa, mutta minkäs hänkään tälle mitään mahtaa. Kaipaan ammattiapua, mutta tuntuu etten sitä mistään saa.
Ap
Olisiko sairasloma mitään vai eikö miehelle käy?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalainen tarina kirjoitti:
Missäs jännä däddy on? Ei tietoa? Humalassa siitetty?
Mies on kyllä kuvioissa ja yrittää parhaansa auttaa, mutta minkäs hänkään tälle mitään mahtaa. Kaipaan ammattiapua, mutta tuntuu etten sitä mistään saa.
Ap
Olisiko sairasloma mitään vai eikö miehelle käy?
Miten se mieheen millään tavalla liittyy? Kuukausi sitten sain 1.5 viikon sairasloman tämän vuoksi, mutta työnantaja eväsi sen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalainen tarina kirjoitti:
Missäs jännä däddy on? Ei tietoa? Humalassa siitetty?
Mies on kyllä kuvioissa ja yrittää parhaansa auttaa, mutta minkäs hänkään tälle mitään mahtaa. Kaipaan ammattiapua, mutta tuntuu etten sitä mistään saa.
Ap
Olisiko sairasloma mitään vai eikö miehelle käy?
Miten se mieheen millään tavalla liittyy? Kuukausi sitten sain 1.5 viikon sairasloman tämän vuoksi, mutta työnantaja eväsi sen.
Miksi sun mies ei soittanut sun pomolle tai mennyt käymään sun työpaikalla? Miksi sinun mies ei ole mies?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keksi joku fyysinen vaiva, esim. karseat selkäkivut, ja mene valittamaan neuvolaan. Saat sairaslomaa, niin voit olla pois töistä ja lepäillä. Vaan vähän kuulostaa siltä, että ongelmat ei johdu yksin työstä tai uniongelmista.
Vierailija kirjoitti:
Keksi joku fyysinen vaiva, esim. karseat selkäkivut, ja mene valittamaan neuvolaan. Saat sairaslomaa, niin voit olla pois töistä ja lepäillä. Vaan vähän kuulostaa siltä, että ongelmat ei johdu yksin työstä tai uniongelmista.
Tätä olen miettinyt itsekin, josko sellainen saikku kelpaisi työnantajallekin. Tuntuu niin pahalta, koska raskaus on toivottu ja suunniteltu, ja silti mieli on niin kovin maassa :( Mieskin on hämillään, kun ei oikein osaa auttaa eikö tiedä mikä minulla on, niin kuin en itsekään osaa oikein selittää. On vaan niin paha olla :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keksi joku fyysinen vaiva, esim. karseat selkäkivut, ja mene valittamaan neuvolaan. Saat sairaslomaa, niin voit olla pois töistä ja lepäillä. Vaan vähän kuulostaa siltä, että ongelmat ei johdu yksin työstä tai uniongelmista.
Tätä olen miettinyt itsekin, josko sellainen saikku kelpaisi työnantajallekin. Tuntuu niin pahalta, koska raskaus on toivottu ja suunniteltu, ja silti mieli on niin kovin maassa :( Mieskin on hämillään, kun ei oikein osaa auttaa eikö tiedä mikä minulla on, niin kuin en itsekään osaa oikein selittää. On vaan niin paha olla :(
Minun raskauden aikainen masennus oireili tismalleen samalla tavalla kuin ap. Vaadi apua! Hoitamattomana se lisää riskiä synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja psykoosiin. Sain raskaus aikana lääkkeet ja olo alkoi siitä pikku hiljaa kohenemaan ja sain elämän iloni takaisin. Toivottavasti saat apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keksi joku fyysinen vaiva, esim. karseat selkäkivut, ja mene valittamaan neuvolaan. Saat sairaslomaa, niin voit olla pois töistä ja lepäillä. Vaan vähän kuulostaa siltä, että ongelmat ei johdu yksin työstä tai uniongelmista.
Tätä olen miettinyt itsekin, josko sellainen saikku kelpaisi työnantajallekin. Tuntuu niin pahalta, koska raskaus on toivottu ja suunniteltu, ja silti mieli on niin kovin maassa :( Mieskin on hämillään, kun ei oikein osaa auttaa eikö tiedä mikä minulla on, niin kuin en itsekään osaa oikein selittää. On vaan niin paha olla :(
Minun raskauden aikainen masennus oireili tismalleen samalla tavalla kuin ap. Vaadi apua! Hoitamattomana se lisää riskiä synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja psykoosiin. Sain raskaus aikana lääkkeet ja olo alkoi siitä pikku hiljaa kohenemaan ja sain elämän iloni takaisin. Toivottavasti saat apua.
Kuinka terveellistä on sikiölle nyö mömmöt onkin toinen juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap ehkä olet masentunut. Yritä vielä saada apua neuvolan/lääkärin kautta, kerro että tarvitset lisää apua
Pysähdy ja sanoita itsekin tunteesi. Raskaus on raskasta, varsinkin jos työssä hektistä ja kehon suorituskyvyn heikkeneminen korostuu. Äitiyskin saa pelottaa ja ahdistaa vaikka lapsi olisi kuinka toivottu ja suunniteltu. Ja sun hormoonitkin on ihan sekaisin. Kaikkein tärkeintä on nyt ymmärtää, että raskaus ja elämä voi ajoittain olla uskomattoman perseestä eikä se kerro susta ihmisenä tai äitinä mitään. Oot riskissä jos vaan jäät vellomaan epämääräsessä pahassa olossa, eli sanoita tunteesi niin hyvin kun pystyt, eikä haittaa vaikka niissä ei olisi järkeä. Sitten teet juuri ne toimenpiteet mitä tarvitset selviytyäksesi, haet tosiaan vaikka sitä saikkua selkävaivojen takia ja katot netflixiä loppuraskauden. Sekin on ihan okei. Kyse on aika lyhyestä, mutta äärettömän rankasta elämänvaiheesta, mutta tilanteesta joka EI ole epänormaali ja josta ihan varmasti selviät. Jos uskot tarvitsevasi lääkäriä, älä mene neuvolan tai tervarin kautta vaan suoraan yksityiselle. Mutta kaikki alkaa kuitenkin tuosta että itse tiedät mikä sinua vaivaa. Kaikki on sinun pään sisällä, eli hengitä ja pohdi. Silloin sinua voidaan myös auttaa helpommin.
Vierailija kirjoitti:
Pysähdy ja sanoita itsekin tunteesi. Raskaus on raskasta, varsinkin jos työssä hektistä ja kehon suorituskyvyn heikkeneminen korostuu. Äitiyskin saa pelottaa ja ahdistaa vaikka lapsi olisi kuinka toivottu ja suunniteltu. Ja sun hormoonitkin on ihan sekaisin. Kaikkein tärkeintä on nyt ymmärtää, että raskaus ja elämä voi ajoittain olla uskomattoman perseestä eikä se kerro susta ihmisenä tai äitinä mitään. Oot riskissä jos vaan jäät vellomaan epämääräsessä pahassa olossa, eli sanoita tunteesi niin hyvin kun pystyt, eikä haittaa vaikka niissä ei olisi järkeä. Sitten teet juuri ne toimenpiteet mitä tarvitset selviytyäksesi, haet tosiaan vaikka sitä saikkua selkävaivojen takia ja katot netflixiä loppuraskauden. Sekin on ihan okei. Kyse on aika lyhyestä, mutta äärettömän rankasta elämänvaiheesta, mutta tilanteesta joka EI ole epänormaali ja josta ihan varmasti selviät. Jos uskot tarvitsevasi lääkäriä, älä mene neuvolan tai tervarin kautta vaan suoraan yksityiselle. Mutta kaikki alkaa kuitenkin tuosta että itse tiedät mikä sinua vaivaa. Kaikki on sinun pään sisällä, eli hengitä ja pohdi. Silloin sinua voidaan myös auttaa helpommin.
Kiitos tästä ❤ yritän nyt rauhoittua ja huomenna kasata ajatuksia selkeämmäksi. Haluaisin pystyä nauttimaan tästä raskaudesta vielä, enkä jälkikäteen ajatella että olipas se niin tuskaista :/
Ap
Tsemppiä! Kohta se jo on ohi ja sinulla on suloinen pieni vauva. Hae kuitenkin ihmeessä apua jos koet sitä tarvitsevasi mutta älä luovuta.
Ymmärrän pointin, että raskaudesta haluaisi nauttia, onhan siitä maailma kiiltokuvia tulvillaan. Oikeasti se saattaa vaan olla ihan kamalaa koko 9kk, mieti nyt järjellä mitä kehossasi tapahtuu! Toki jollain voi olla imelän ihanan hempeetä koko aika, mutta aika harvassa ne tilanteet ovat. Se miten jälkeenpäin ajattelet raskauttasi on oikeesti aivan toissijaista ja todennäköisesti tulet vain taputtamaan itseäsi olalle ja toteamaan että sissus, siitäkin hulluudesta selvisin.
Työnantaja eväsi sairasloman?! Kerroitko työterveyteen? Ei ole oikein.
Jos tilanne on akuutti niin soita häkeen? Voimia!