Lue keskustelun säännöt.
Tyttöystävällä todettiin asperger. Oma jaksaminen.
03.11.2018 |
Juuh elikkäs tässä reipas vuosi oltu yhdessä, ja moisen diagnoosin sai pari viikkoa sitten.
Selittää kyllä paljon parisuhteemme ongelmia ja muutaman jutun tajuaa itsekkin paremmin nyt.
Mutta mutta, en ole varma kauanko tätä jaksaa.
Ongelmia tuottaa juurkin muijan "tunnettomuus" ja kun omat välittämisestä kertomisetkaan eivät ole kuin tasoa tykkään susta tms. niin et saa niihinkään välttämättä mitään vastausta tai tyyliin voi vastata ok. Koska tunteista puhuminen muijan mielestä turhaa liibalaabaa.
Lisäksi juurikin kaikki tapaamiset kun emme asu yhdessä niin ovat minun harteilla ja nekin muija voi vaan ignoorata sanomalla ettei jaksa, ei tiedä vielä nähdäänkö tänään (jonka jälkeen ei kuule yleensä mitään kokopäivänä).
Ei siis niinkuin mitään hajua tytyllä miltä voi tuollainen tuntua varsinkin pidemmän päälle.
Ja seksi alussahan sitä oli ihan sillai kuin normaalissa parisuhteessa muuten pari kertaa viikkoon mitään kanivaihetta missään vaiheessa ollut. Nyt tilanne että kahdessa kuukaudessa kaksi kertaa seksi. (ei vaan aina jaksa ja en ole pelkkä pillu) vastaus kun koitat puhua asiasta. Sama oikeastaan kaikissa asioissa jos koitat puhua jostain omasta mielestä ongelmista. "Turhaa jaarittelua, ei nyt jaksa puhua, jos teen/haluan niin se on niin."
En sitten tiedä onko tytyllä tuohon lisäksi jotain masennusta kun oikeasti arkena lukittautuu kotiinsa töiden jälkeen. Viikolla ei ole nähty kuukausiin ja vkloppunäkemisetkin olleet muutaman kuukauden pari kertaa kuussa. Kun olen itsekkin alkanut väsymään tähän ja kun muija ei voi ikinä mitään ehdottaa. Mikään ei naurata, ei kiinnosta mikää kaikki paskaa koitat ehdottaa mitä tahansa.
Sitten tytyllä tulee välillä näitä "mielen kirkastumisia" pyytelee anteeksi että ollut poissaoleva ja olo ollut että onko oikeasti edes olemassa. Tällöin homma taas hyvin sen pari viikkoa ja voi niistä aiemmin mainituista ongelmistakin puhua niin että nainen kuuntelee,ja jopa tajuaa.sitten palaa tuohon "masennusburgeri moodiin" ja katoaa välillä aivan täysin.
Alussahan ajattelin että kerrankin nainen joka "erilainen" ja sanoo asiat niinkuin ne on ja ei ole mikään takertuja. Mutta näin jälkeenpäin ajatellen nyt kun itse oikeasti rakastunut ensi kertaa melkeen kolmekymppisenä. Niin välillä mietin että olisi kannattanut vaan jättää väliin. Pidemmän päälle helvetin rakasta kun et saa vaan toisesta mitään irti enkä nyt edes tarkoita mitään 24/7 rakkauden tunnustuksia. Mutta vähän useammin omaaloitteisesti tytyltä kuin tyyliin kerran kolmeen kuukauteen.
Semmosta tähän väliin. Muilla kokemuksia?
Kommentit (23)
Jos nyt jotain, niin ainakin tuo nainen voisi opetella tapaamisten suhteen vähän luotettavammaksi. Kyllä aspergerikin ymmärtää, että ei voi tuolla tavalla odotuttaa ja juoksuttaa muita ihmisiä omien moodiensa mukaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu ei se muuksi muutu, hyväksy tai nosta kytkintä.
T assburgerin tytär
Turha tuossa on diagnoosin taakse mennä, kyseessä ei ole mikään sairaus vaan pysyvä häiriö, kun ette vain sovi yhteen. Erotkaa ystävinä?
No tuohan juurikin tuon "sairauden" pahin puoli kun ei tosiaan oikeastaan tajua että joku en tiedä vielä vastaus, ainakin itselle tarkoittaa että ilmoittelen myöhemmin yms. Ja että tuollainen tosiaan tuntuu toisesta pahalta jossei mitään kuulu. Vaikka sitten olisikin päättänyt ettei jaksa mitään ja ajatellut miksi ilmoittaisi mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä että sai diagnoosin. Tunnistan tuosta tyttöystävän käytöksestä niin paljon itseäni. Faktahan on se, että hän ei tuosta muutu ja jos se käy sinulle liika raskaaksi niin suhde kannattaa lopettaa. Samoin myös Aspergerille voi olla liian vaikeaa muuttua. Esim tuo sosiaalisuus ja tekeminen josta mainitsit. "Töiden jälkeen vain lukittuu kotiin ja mikään ei kiinnosta". Itselläni on tuo aivan sama ja en pysty sen suhteen skarppaamaan vaikka haluaisinkin. Se ei Aspergerille ole välttämättä valintakysymys, kun ei vaan pysty niin ei pysty.
Vähän kuin minä. Paitsi että mä haluaisin kyllä läheisyyttä ja nähdä useammin, ja helliä ja pitää yhteyttä. Mitä töiden jälkeen pitäisi tehdä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
asperger vai ass-burger?
Naurattiko Pohjanmaalla mätisäkkiä?
Siät ei vaan kiinnosta/toinen mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo jatkuva muijaksi kutsuminen särähti korvaan, kuulostaa niin juntilta ja alentavalta naista kohtaan.
Tyttö parka ei voi synnynnäiselle ominaisuudelleen mitään, mutta sinä olet ihan itse valinnut suhtautua häneen epäkunnioittavasti ja itsekkäästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollaistahan se monesti on meillä naisilla teidän miesten kanssa eläessä. Nyt vain asetelma toisin päin. Mihinkään ei sanota juuta eikä jaata. Pidetään itsestäänselvyytenä.
Sori mutta asperger ei tarkoita älyllisesti vajaata, joten naisen kuuluisi kyllä tajuta jos tai kun selität hänelle ihan käytännön tasolla, miltä sinusta tuntuu ja miksi sinusta tuntuu. Kuulostaa siltä, että hän piiloutuu oman vaikean luonteensa taakse. Onko hän edes oikeasti niin tunteeton, vai kuvitteleeko vain, että hänen nyt "kuuluu" olla tunteeton? Tunteettomuus kun ei oikeastaan ole erityisemmin aspergeriuden piirre, vaikkakin tietynlainen rationaalisuus on.
AP:lle sanoisin, että olethan kuitenkin tietoinen, että nainen tulee aina olemaan asperger.
t. rakastavan as-henkilön kumppani
Vierailija kirjoitti:
Sori mutta asperger ei tarkoita älyllisesti vajaata, joten naisen kuuluisi kyllä tajuta jos tai kun selität hänelle ihan käytännön tasolla, miltä sinusta tuntuu ja miksi sinusta tuntuu. Kuulostaa siltä, että hän piiloutuu oman vaikean luonteensa taakse. Onko hän edes oikeasti niin tunteeton, vai kuvitteleeko vain, että hänen nyt "kuuluu" olla tunteeton? Tunteettomuus kun ei oikeastaan ole erityisemmin aspergeriuden piirre, vaikkakin tietynlainen rationaalisuus on.
AP:lle sanoisin, että olethan kuitenkin tietoinen, että nainen tulee aina olemaan asperger.
t. rakastavan as-henkilön kumppani
Komppaan tätä. Ehkä aloittajan tyttöystävä ei oikeasti tykkää niin paljon, että jaksaisi tehdä jotain suhteen eteen. Kyllä mäkin olen vaikea, mutta yritän joustaa ja ymmärtää niin paljon, että toinen pystyy kanssani olemaan. Olen mm. sanonut että mun on todella vaikea vastata viesteihin ja vaikka sama homma toistuu enkä "opi", niin olen todella pahoillani koska ymmärrän toisen tuskan. T. hyvin todennäköinen as
Vierailija kirjoitti:
Tyttö parka ei voi synnynnäiselle ominaisuudelleen mitään, mutta sinä olet ihan itse valinnut suhtautua häneen epäkunnioittavasti ja itsekkäästi.
Minusta taas ap oli hyvin kärsivällinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttö parka ei voi synnynnäiselle ominaisuudelleen mitään, mutta sinä olet ihan itse valinnut suhtautua häneen epäkunnioittavasti ja itsekkäästi.
Minusta taas ap oli hyvin kärsivällinen.
Jokaisella on mielipiteensä tästäkin.
Olen itse nainen, erittäin luultavasti asperger, en ole toistaiseksi saanut aikaiseksi hakeutua testeihin. Olen seurustellut pitkään ei-aspergerin kanssa, ja tunnistan jotakin tuosta selityksestä. Varsinkin tuo "tunteettomuus", mikä ei tosin todennäköisesti lainkaan tarkoita etteikö tunteita olisi, vaan että henkilö ei osaa puhua niistä tai ei koe tarvetta puhua. Mulla on samanlaista, eli pidän tunteita ja ongelmiani sisälläni ja mun on todella vaikea avautua niistä. Käyn terapiassa, ja yritän työstää tätä ominaisuutta. Tietenkin voi olla myös mahdollista, ettei tyttöystäväsi ole kovin rakastunut sinuun, mutta voi olla että on. Olette olleet todella vähän aikaa yhdessä ja asutte erillään ja kirjoituksestasi päätellen ette näe kovin usein, joten ette ole siis oikeastaan hirveän paljon aikaa viettäneet edes yhdessä. Muutenkin sanat ovat vain sanoja; oikean rakkauden näkee teoista, sanoahan voi mitä tahansa.
Mutta joo. Ymmärrän molempia osapuolia. Asperger-ihmisiä on myös paljon erilaisia, eli yleistyksiä heistäkään ei voi tehdä. Tuo oireyhtymä aiheuttaa omat hankaluuteensa ja ominaisuutensa, mutta niistä huolimatta ihminen on silti ihminen eikä mikään pelkkä diagnoosi. Myös asperger-henkilö pystyy muuttamaan käytöstään jossain määrin, kunhan ensin ymmärtää, mikä käytöksessä on "väärin" ja muita ihmisiä haittaavaa. Kyse onkin usein siitä, ettei hän ymmärrä, ellei sitä hänelle suoraan sanota. Eli oletko jutellut näistä tuntemuksistasi hänelle ja ihan rautalangasta vääntäen erittäin suoraan sanonut, mikä hänen käytöksessään häiritsee sinua? Eli sanot ihan suoraan ja konkreettisin esimerkein, mikään kiertely ja kaartelu ei aspergerikon kanssa toimi.
Eräs tärkeä mieleen tuleva asia on, että hän on juuri saanut diagnoosinsa. Tästä oletan, että hän on jonkinlaisen avun/tuen piirissä, koska jotain kauttahan hän sinne testeihinkin meni. Koska diagnoosi on tuore, hän saattaa olla vielä hämmentynyt siitä itsekin, mikä näkyy tuollaisena "kiukutteluna", ja saattaa aiheuttaa masennustakin. Jos masennusta tai muita mt-ongelmia on, olisi hyvä saada niihin apua. Jos asperger haittaa häntä arkielämässä, esim. työelämässä (ainakin vaikuttaisi siltä, että hän kuormittuu työstä paljon, koska sulkeutuu työpäivän jälkeen olemaan itsekseen; tunnistan tämän täysin, aspergerikko todella saattaa kuormittua hurjasti asioista joista muut eivät. Esim. itse en ole oikein työkykyinenkään tämän takia), niin kannattaisi hankkia apua, jotain terapiaa/valmennusta, jossa otettaisiin huomioon hänen erityispiirteensä ja autettaisiin häntä kehittämään itseään niiden puitteissa.
Mutta ymmärrän kyllä myös hyvin, että oma jaksamisesi on koetuksella. Olette seurustelleet vasta vähän aikaa, joten jos sinusta tuntuu ettet jaksa, pistä poikki mieluummin aiemmin kuin liian myöhään, teidän molempien vuoksi. Mutta kerro sitten hänelle selkeästi miksi pistit poikki.
Ihan ekana suosittelisin sulle kuitenkin tutustumista aspergeriin, siihen mitä se on ja miten näkyy hänen elämässään. Ja että puhuisitte ja kertoisit tuntemuksistasi hänelle. Mutta ei hänen työpäivänsä jälkeen, jos hän on silloin kuormittunut, vaan jossain rennossa tilanteessa. Tsemppiä!
Parisuhteet on kahden kauppa. Jos et jaksa nykyistä tyyliä, niin parempi erota. Meillä on ollut tuon tyylistä ilman diagnoosiakin. En jaksanut rakentaa parisuhdetta yksim, joten lähden. Seitsemän vuoden yhdessäolon jälkeem. Puolitoista vuotta ollut tuollaista.