Lue keskustelun säännöt.
Jyrkät mielipiteeni Jouluapua-auttajista
03.11.2018 |
Numeroin nämä jotta kun ¨'askaa alkaa sataa niin voitte numeron avulla kommentoida tarkemmin.
1. Monilla auttajista ei oikeasti ole varaa auttaa, vaikka hyvää mieltä on ja kiitos siitä. Mutta jos lahja on kirpparilta, tai aiheuttaa reaktion "teinille kehtasivat toivoa konsolipeliä villasukkien sijaan" niin oikeesti, se 20 euroa mitä sulla ehkä ylimääräistä voit laittaa jemmaan tammikuuksi.
2. Kaikki nämä kommentit "niin ja niin monta lasta ja koiriakin vielä": ne on usein hankittu siinä vaiheessa kun kaikki oli vielä hyvin. Et ole itse pudonnut koskaan niin korkealta etkä tule putoamaankaan sillä sulla on vakuutukset/vararahastot/pappa betalar jos on hätä jne. ja et koskaan tule putoamaan ihan p*rseellesi vaikka jotain elämässä kävisikin. Et koskaan pysty ymmärtämään näitä joilla on "kauheesti lapsia ja eläimiäkin". Lahjoita vain rahasi ulkomaiseen hyväntekeväisyyteen koska Suomessa on vain tahallisesti elämänsä sössineitä. Apusi ei tule sydämestä.
3. Työttömyys. Ehkä tämä työtön avuntarvitsija oli työtön viime joulunakin , ja edellisenä, ja neuvosi ajoissa jouluun varautumisesta oli aiheellinen silloin v. 2016 kun oli vielä sitä puskuria ja ehkä veronpalautuksia työkuukausista. Nyt on menty vuosi pari ihan minimissään, eikä kerta kaikkiaan ole ollut varaa laittaa säästöön lahjaa varten. Vuokra, sähkö, lääkkeet jne. on valitettavasti etusijalla. Ja H*rra J*mala jos joku työtön aivokääpiö tulee raskaaksi. Jos nyt jätetään uskonnolliset aspektit pois tästä, niin siltikin löydän useita ihan hyviä syitä miksi työtön voi tulla raskaaksi. Totuus on että Suomessa ei ole kellään niin huonosti asiat, että lapsia tapetaan/annetaan pois kun ei ole ruokaa. Tiedän myös tapauksia joissa työtön on saanut töitä.
4. Äidillä oli tekokynnet/tekoripset/hiustenpidennykset whatever. Olen itse harmaa varpunen eikä minulla ole ko. varustusta, mutta voin silti ymmärtää että toiset täyttävät näillä henkisiä/sosiaalisia aukkoja itsessään, joillain voi olla terveydellinen syy (huonot kynnet johtuen lääkkeistä tms.). Ihminen on silti yhtä arvokas eikä ole auttajan tehtävä tuomita mihin avustettavan rahat menevät (ja mistää auttaja edes tietää, ehkä tekokynnet oli synttärilahja). Ja kyllä, on myös äitejä joiden pitää saada ja saada, joko näitä tuotteita tai lastenvaatteita tai sisustusta tai meikkejä, ja heillä on elämänkoulua jäljellä mutta kettuilu auttajaltako auttaa tähän?
5. Meitä on moneen junaan. Löytyy myös niitä avustusten hyväksikäyttäjiä, en sitä kiellä. Löytyy niitä joilla on ok tulot mutta silti ei varaa jouluun. Löytyy niitä elämänsä sössineitä. Toiset tekee valintoja joita minä en tekisi. Jos auttajana kuitenkin näet näitä kaikkialla, jätä avustus antamatta.
Kommentit (9)
Kiitos! Juuri näin. Eli älä auta, koska apuasi ei oikeasti tarvita milloinkaan muulloin kuin silloin, kun joku pitää elvyttää tai pelastaa palavasta talosta. Kaikissa muissa tapauksissa apu on turhaa, koska se ei tuota saajalleen sitä iloa, jota hänen olisi mukava tuntea kateuden sijaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En itse kehtaa hakea apua, meillä on hieno koti (vuokra) kivoja, jopa design huonekaluja, jotka tarkemmin katsottuina ovat vanhoja ja melko arvottomia, joita kuitenkin säästämme 2:lle lapsellemme edes jonkinlaiseksi perinnöksi. Ne ja kaksi kissaa hankimme ennen ongelmia. En haluaisi lukea täältä kuinka minua haukuttaisiin tämän takia.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos! Juuri näin. Eli älä auta, koska apuasi ei oikeasti tarvita milloinkaan muulloin kuin silloin, kun joku pitää elvyttää tai pelastaa palavasta talosta. Kaikissa muissa tapauksissa apu on turhaa, koska se ei tuota saajalleen sitä iloa, jota hänen olisi mukava tuntea kateuden sijaan.
Eikä antajalleen. Yksi hyvin tärkeä asia, joka on unohtunut arvon AV-jouluenkeleiltä. AV-jouluenkelien auttamismotiivina eivät ole avunsaajat vaan muiden tekohurskaiden jakama hyväksyntä. Se, että muut ihmiset kiittävät heitä kun auttavat reppanoita "hyvää hyvyyttään", vaikka saajat ovat heidän mielestään alinta hvetin kastia. Sellainen, joka haluaa auttaa, haluaa auttaa, koska saa siitä itselleen hyvän olon. Silloin hyväksyy sen riskin, että apu menee sellaiselle henkilölle, josta ei edes pidä. Teen itse kortteja vanhuksille joka vuosi ja sus siunatkoon, osahan heistä voi olla ped o iilejä, r k aa a, muuten hulluja, kannattaa väärää puoluettta, olla arvojani ja moraaliani vastaan jne.. Mutta ei... Silloin kun haluaa tuottaa hyvää mieltä sekä itselleen, että muille niin silloin unohdetaan kaikki muu. Silloin tehdään/ostetaan kortit, lahjat, hyvät teot jne. eikä kysellä. Silloin annetaan sen takia, että halutaan antaa. Vain sen takia. Ei siksi, että voi kehua muille antaneensa ja saaden siten ympäristön hyväksyntää ja glorifiointia. Langenneiden jouluenkeleiden jätekasan huippuna nämä hurskaat, jotka ovat niin hyväsydämisiä, että jum lakin itkee, mutta kun autettavista ei löydy yhtään niin puhtoista autettavaa, jota voisi auttaa. Mutta glorifioinninhan voi saada jo siitä kun haluaisi auttaa puhtoista ihmistä, mutta sellaista ei vain ole, nyyh!
Ap tässä.
Oho, olen yllättynyt kun sainkin positiivista palautetta.
Ite olen sieltä pohjalta nousemassa, joulukin näyttää valoisalta. En kuitenkaan unohda niitä epätoivon hetkiä ja lapsien odottavia katseita viime vuosilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen tehnyt sosiaalisen nousun köyhyydestä pienipalkkaiseen työhön. Omasta kokemuksesta tiedän, että avustuksiin jää koukkuun. Vanhempani kiersivät joulun alla joka avustusjärjestön ja keräsivät lahjat, ruuat ja lahjakortit niin ettei jouluna ollut mistään pulaa. Lahjoja oli välillä kaksin kappalein niin että toiset saattoi myydä ja rahan sai muuhun käyttöön. Kesäksi kierrokselle anomaan ilmaisia leirejä ja perhelomia. Syksyllä koulureput ja kouluvälineet. Tavaraa ei arvostettu kun tiedettiin että sossusta tai Diakoniasta sai aina esim. Polkupyörän vanhan tilalle. Meillä oltiin aina anteliaita. Vieraita kun tuli kylään ja lapsi ihaili jotain leluani, saattoi isäni antaa sen lapselle. Isä tiesi että uuden saa esim. Joulupadasta.
Nyt kun itse yritän pärjätä pienellä palkalla enkä saa avustuksia mistään, olen oppinut nuukaksi. Varmaan antaisin avustuksia jos varmasti tietäisin rahan menevän tosi tarpeeseen mutta perheeni kaltaisille elämänhallinnan puutteesta kärsineille opportunisteille en halua rankalla työllä tienaamiani rahoja lahjoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutoin olen samaa mieltä mutta tuota kohtaa yksi kyllä ihmettelen.
Ei taida olla silloin oikea avuntarve kyseessä, jos lapselle ei kelpaa vaikka 10-20e lahja (kympillä saa jo vaikka barbie-nuken kaupasta) vaan pitää olla kalliita merkkitavaroita.
Tämä!