Mikä vaivaa ihmistä, joka kertoo toisen sanomat asiat (luottamukselliset yms.) eteenpäin...

Huono itsetunto. Ihan oikeasti.

Hän on menettänyt luottamuksensa sinuun eikä kunnioita sinua enää.

Huono itsetunto ja ystävyyden ostaminen toisen ihmisen luottamuksellisilla tiedoilla. Ja sen sortin yksinkertaisuus, ettei ymmärrä, että tuollaisissa ympyröissä hänen omat juttunsa kerrotaan eteenpäin aivan samalla tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Huono itsetunto ja ystävyyden ostaminen toisen ihmisen luottamuksellisilla tiedoilla.

erittäin vaarallinen yhdistelmä ihmisellä, joka on töissä sellaisessa paikassa, jossa voi nähdä tai kuulla kaikenlaista, mutta ei sopisi kertoa eteenpäin (vaikkei ehkä varsinaista vaitioloa vaaditakaan)

Tuollaiseen sortuisin vain siinä pisteessä, kun oma luottamukseni olisi lyöty täysin maahan - kostoksi. Minulle tuo henkilö olisi tunnetasolla (vihaa lukunottamatta) täysin kuollut.

Muutoin ei juoruilu kiinnosta pätkääkään.

Kateelliset naiset toimivat noin. Pahimpia ovat ne, jotka itse haukkuvat suu vaahdossa muita ja kun saavat sinut olemaan edes hiukan samaa mieltä, juoksevat nopeasti kertomaan henkilölle, jota itse haukkui, että sinä haukuit. Täten saadaan se ruoskiva omatunto rauhoittumaan ja sädekehä kiillottuu.

Tavalla tai toisella taustalla on aina kateus.

Karma korjaa....

Vierailija kirjoitti:

En tajua. Jos joku luottamuksella kertoo minulle jotain niin en kerro asiaan heti kaikille eteenpäin.

Miksi jotkut kertovat kaiken eteenpäin? Minkä vuoksi? Tavallaan pullaittavat kaiken ulos seuraavalle joka vähänkin kuuntelee?

Hakevat hyväksyntää noin. Siinä missä jotkut muut isolla kaula-aukolla tai hyppäämällä sänkyyn kenen vain kanssa.

Tyhmyys ja välinpitämättömyys sellaisia vaan vaivaa.

Mun äiti on tuollainen, aina ollut. Tuskin kyse ainakaan kateudesta. Vuotaa henkilökohtaiset asiani paitsi sukulaisille, myös entisille työkavereille, nykyisille ja entisille naapureille, harrastuskavereille ja lähes tuntemattomille henkilöille.

Sanoistasi riippuu mitä saat niellä.

Ei kiinnosta

Niinpä. Samaa olen jäänyt ihmettelemään. Siinä on jollaintapaa epäsuhta.

Minulla on ollut tällaisia ystäviä tai ihmisiä. Esim. ihminen yhteisten sosiaalisten kuvioiden kautta, johon on periaatteessa hyvät välit ja joka ei tavatessamme koskaan kerro kenenkään muun kuulumisia, yhteisesti tuntemiemmekaan. Omasta elämästäänkin kertoo niukasti ja asiakeskeisesti.

Aluksi olikin mukavan levollista, kun ei tavatessa tarvinnut pitää juorusessioita tai mitään suuria avautumisia.

Oli melkoinen yllätys, kun oivalsin kuinka kertoo aivan kaiken minun mahdollisesti omasta elämästäni kertoman kuitenkin estottomasti eteenpäin omille ilmeisesti varsinaisille ystävilleen.

Nyt emme ole tavanneet elämäntilanteiden muututtua joihinkin vuosiin.

Olen päätellyt, ettei meidän välillämme ole varsinaista luottamuksellisuutta, vaikka hän muuten miellyttävä ja asiallinen ihminen onkin. Esim. puolisoni ja eräs sydänystäväni ovat esimerkkejä ihmisistä, joille kerrotut ja uskotut asiat eivät todellakaan kulkeudu eteenpäin.

Kaikkiin vain ei voi luottaa ja pitää itse oppia tuntemaan ero mukavien, ystävällisten ihmisten ja luotettavien ystävien välillä.

Jokainen voi henkilökohtaisesti miettiä onko päällimmäisenä ajatuksena viaton välittäminen ja rakkaus kaikkia ihmisiä kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Huono itsetunto ja ystävyyden ostaminen toisen ihmisen luottamuksellisilla tiedoilla. Ja sen sortin yksinkertaisuus, ettei ymmärrä, että tuollaisissa ympyröissä hänen omat juttunsa kerrotaan eteenpäin aivan samalla tavalla.

Tämä. Eräänlaisesta kaupankäynnistä vaikuttaisi olevan kysymys.