Lue keskustelun säännöt.
Voiko bipolaari olla kärsimättä sairaudestaan?
02.11.2018 |
Jos kyseessä on ei-kaikkein radikaali tapaus. Voisiko sairauden kanssa elää ilman lääkitystäkin ihan hyvin? Rajut mielialan vaihteluthan on aika rasittavia, mutta kun oppii, ja ne eivät kuitenkaan kestä niin ei tule yhtä paljon toimittua harkitsemattomasti. Tiedän, että yleensä masennus- ja maanisuuskaudet ovat pitkiä, mutta tässä tapauksessa nopeasti kiertäviä, tosi rajuja vaan.
Kommentit (6)
Voi toki elää, mutta on aivan järkyttävä räsite muille ihmisille. En mä ainakaan bipona halua altistaa muita mun oireille jotka voi pitää poiskin. Itseäni varten en varmaan lääkkeitä söisi, mutta haluan olla muille helpompi. Välillä vihaan isääni joka valitsi toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi toki elää, mutta on aivan järkyttävä räsite muille ihmisille. En mä ainakaan bipona halua altistaa muita mun oireille jotka voi pitää poiskin. Itseäni varten en varmaan lääkkeitä söisi, mutta haluan olla muille helpompi. Välillä vihaan isääni joka valitsi toisin.
Mikä lääkitys sinulla on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi toki elää, mutta on aivan järkyttävä räsite muille ihmisille. En mä ainakaan bipona halua altistaa muita mun oireille jotka voi pitää poiskin. Itseäni varten en varmaan lääkkeitä söisi, mutta haluan olla muille helpompi. Välillä vihaan isääni joka valitsi toisin.
Mikä lääkitys sinulla on?
Lamictal 400mg
Ketipinor 1200mg
Anksilon 15mg
En voi. Kärsin sekä maniassa että masentuneena. Maniassa en tosin sen aikana, mutta sen jälkeen kun tajuan mitä olen tehnyt. Harmi että tautini on masennuspainotteinen, sanoisin 95 % masennus, 5 % maniaa.
Mun mielestä mä valitsin lääkkeet samalla kun valitsin, että elän parisuhteessa. Silloin on vastuussa muistakin kuin itsestään.
Kuinka bipolaari eroaa tavallisesta naisesta?