Miksei nykyään enää saa olla ystävällinen tai auttaa?
Heti jos voitelee puolisolleen voileivän pyynnöstä valmiiksi ja vie sen hänelle vieläpä olohuoneeseen asti on "tossun alla". Muistan kun tästä oli joskus keskustelu täällä. Lähes kaikki sanoivat että älä todellakaan vie vaikka pyytää. Samoin se yksi "jos ystäväsi koputtaisi umpikännissä oveesi kolmelta yöllä, avaisitko?" keskustelu oli aika masentava. Lähes kaikki sanoivat että ei todellakaan avaisi. Eikä nykyään todellakaan enää hymyillä tai tervehditä. Ja silloin kun elämässä menee huonosti empatiaa ei saa mistään. Kaikki on vaan minäminäminäminäminä.
Kommentit (7)
Minua kiinnostaa tuo umpikännissä oveenkoputtelu -ketju, voisiko joku linkata.
Tuo on vain av-mamman mielipide. Ei noi oikeasti tapahdu.
Vähän epäilen että kaikki ajattelisivat noin..
Jossakin tapauksessa saattaisin jopa soittaa poliisit hakemaan umpikännisen ystävän pois. Tietäisin, että ystävä on turvassa, mutta saisin itse jatkaa rauhassa unia.
Vierailija kirjoitti:
Jossakin tapauksessa saattaisin jopa soittaa poliisit hakemaan umpikännisen ystävän pois. Tietäisin, että ystävä on turvassa, mutta saisin itse jatkaa rauhassa unia.
Herra Isä sentään? Etkö tosiaan tarjoasi ystävälle yösijaa ja voileipää, sillä se humala haihtuu, kun saa vähän ruokaa.
Mä en taas nukkuisi silmäystäkää, jos tietäisin ystäväni olevan kännissä ja vielä ulkona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jossakin tapauksessa saattaisin jopa soittaa poliisit hakemaan umpikännisen ystävän pois. Tietäisin, että ystävä on turvassa, mutta saisin itse jatkaa rauhassa unia.
Herra Isä sentään? Etkö tosiaan tarjoasi ystävälle yösijaa ja voileipää, sillä se humala haihtuu, kun saa vähän ruokaa.
Mä en taas nukkuisi silmäystäkää, jos tietäisin ystäväni olevan kännissä ja vielä ulkona.
Sen vuoksi juuri soittaisin poliisit ja odottaisin että hakevat ystävän pois, että ei olisi yksin ulkona alttiina kaikelle mahdolliselle. Ehkä sitten minulla on elämässäni ollut liian monta ystävää, jotka ovat harrastaneet holtitonta "yöelämää" ja ovelle ilmestymistä yösijan ja olkapään toivossa. Ei kiitos enää. Sitä saa muuten olla tekemässä jatkuvasti.
Jossain vaiheessa tässäkin tulee se aallon huippu ja aletaan taas arvostamaan yhteisöllisyyttä.