Lue keskustelun säännöt.
Mitä teet jos läheinen syyllistää? Vaikka kaikki olisi ihan hyvin, jatkuva ahdistus mitä hänelle sanoa tästä ja tästä
01.11.2018 |
Tuntuu että ajattelua ohjaa tämän ihmisen mielipide vaikken olisi edes samaa mieltä. Aina tuntuu että hänelle pitää selittää ja perustella vaikka hän joskus on sanonutkin ikävällä tavalla " ei sinun kuule tarvitse selitellä!!!" kun kyse on ollut jostain täysin omasta asiastani. Ihan kuin olisin hänelle jotenkin tilivelvollinen.
Kommentit (8)
Kysyin äidiltäni, että olisko hän oikeasti onnellinen, jos minä, 40-vuotias, mies eläisin elämään kuten hän. Ilme oli hupaisan hämmentynyt ja syyllistäminen ja neuvominen loppui hetkeksi. Ilmeisesti ei kuitenkaan ole toivottavaa, että eläisin kuten maalla syntynyt nykyinen eläkeläisnainen.
Jos homma ei olisi loppunut, olisin lakannut vastaamasta puheluihin. Se aina viimeistään hillitsee neuvomista ja moittimista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastapallo kirjoitti:
Kysyin äidiltäni, että olisko hän oikeasti onnellinen, jos minä, 40-vuotias, mies eläisin elämään kuten hän. Ilme oli hupaisan hämmentynyt ja syyllistäminen ja neuvominen loppui hetkeksi. Ilmeisesti ei kuitenkaan ole toivottavaa, että eläisin kuten maalla syntynyt nykyinen eläkeläisnainen.
Jos homma ei olisi loppunut, olisin lakannut vastaamasta puheluihin. Se aina viimeistään hillitsee neuvomista ja moittimista.
Minun tapauksessa tuollainen kysymys todennäköisesti lisäisi vain pontta. Ja sanoo kyllä ääneen kun tästä on keskusteltu, että jokainen tekee omat valintansa jne, mutta käytännössä asenne näyttää olevan tiukassa.
ap
Vastapallo kirjoitti:
Kysyin äidiltäni, että olisko hän oikeasti onnellinen, jos minä, 40-vuotias, mies eläisin elämään kuten hän. Ilme oli hupaisan hämmentynyt ja syyllistäminen ja neuvominen loppui hetkeksi. Ilmeisesti ei kuitenkaan ole toivottavaa, että eläisin kuten maalla syntynyt nykyinen eläkeläisnainen.
Jos homma ei olisi loppunut, olisin lakannut vastaamasta puheluihin. Se aina viimeistään hillitsee neuvomista ja moittimista.
Minun tapauksessa tuollainen kysymys todennäköisesti lisäisi vain pontta. Ja sanoo kyllä ääneen kun tästä on keskusteltu, että jokainen tekee omat valintansa. Toivoisin vain että tuo asenne sitten välittyisi vähän enemmän käytännössäkin.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vastapallo kirjoitti:
Kysyin äidiltäni, että olisko hän oikeasti onnellinen, jos minä, 40-vuotias, mies eläisin elämään kuten hän. Ilme oli hupaisan hämmentynyt ja syyllistäminen ja neuvominen loppui hetkeksi. Ilmeisesti ei kuitenkaan ole toivottavaa, että eläisin kuten maalla syntynyt nykyinen eläkeläisnainen.
Jos homma ei olisi loppunut, olisin lakannut vastaamasta puheluihin. Se aina viimeistään hillitsee neuvomista ja moittimista.
Minun tapauksessa tuollainen kysymys todennäköisesti lisäisi vain pontta. Ja sanoo kyllä ääneen kun tästä on keskusteltu, että jokainen tekee omat valintansa. Toivoisin vain että tuo asenne sitten välittyisi vähän enemmän käytännössäkin.
ap
Kokemukseni mukaan siihen ei auta kuin etäisyyden ottaminen. Kirjoituksesi olisi voinut olla kuin sisareni näppiksestä. Häntä kun on helpompi syyllistää.
Vastapallo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastapallo kirjoitti:
Kysyin äidiltäni, että olisko hän oikeasti onnellinen, jos minä, 40-vuotias, mies eläisin elämään kuten hän. Ilme oli hupaisan hämmentynyt ja syyllistäminen ja neuvominen loppui hetkeksi. Ilmeisesti ei kuitenkaan ole toivottavaa, että eläisin kuten maalla syntynyt nykyinen eläkeläisnainen.
Jos homma ei olisi loppunut, olisin lakannut vastaamasta puheluihin. Se aina viimeistään hillitsee neuvomista ja moittimista.
Minun tapauksessa tuollainen kysymys todennäköisesti lisäisi vain pontta. Ja sanoo kyllä ääneen kun tästä on keskusteltu, että jokainen tekee omat valintansa. Toivoisin vain että tuo asenne sitten välittyisi vähän enemmän käytännössäkin.
ap
Kokemukseni mukaan siihen ei auta kuin etäisyyden ottaminen. Kirjoituksesi olisi voinut olla kuin sisareni näppiksestä. Häntä kun on helpompi syyllistää.
Mitenhän sitä oppisi olemaan syyllistymättä turhasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voitteko ihan ensiksi vaikka lopettaa sen selittelyn? Välit katki jos ette saa kunnioitusta, mutta ennen sitä olisi hyvä sanoa asiasta ääneen.
Vierailija kirjoitti:
Vastapallo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastapallo kirjoitti:
Kysyin äidiltäni, että olisko hän oikeasti onnellinen, jos minä, 40-vuotias, mies eläisin elämään kuten hän. Ilme oli hupaisan hämmentynyt ja syyllistäminen ja neuvominen loppui hetkeksi. Ilmeisesti ei kuitenkaan ole toivottavaa, että eläisin kuten maalla syntynyt nykyinen eläkeläisnainen.
Jos homma ei olisi loppunut, olisin lakannut vastaamasta puheluihin. Se aina viimeistään hillitsee neuvomista ja moittimista.
Minun tapauksessa tuollainen kysymys todennäköisesti lisäisi vain pontta. Ja sanoo kyllä ääneen kun tästä on keskusteltu, että jokainen tekee omat valintansa. Toivoisin vain että tuo asenne sitten välittyisi vähän enemmän käytännössäkin.
ap
Kokemukseni mukaan siihen ei auta kuin etäisyyden ottaminen. Kirjoituksesi olisi voinut olla kuin sisareni näppiksestä. Häntä kun on helpompi syyllistää.
Mitenhän sitä oppisi olemaan syyllistymättä turhasta?
Minun ja sisareni kokomuksesta ikä ja elämänkokemus auttaa asiaan. Kun me molemmat olemme omaa tietämme kulkien pärjänneet elämässä, se syö äitimme eväät.
.