Epätäydellisyys rasittaa minua

Ja kun sanon epätäydellisyys, tarkoitan kaikkea mikä jää vähänkin vajaaksi ideaalista. Koko maailma on täynnä sellaista. Minä olen, sinä olet, kaikki on epätäydellistä. Sen takia olen koko ajan rasittunut ja uuvuksissa. Jos käyn kaupassa ja asioin kassalla ja siinä menee jotain pieleen, esim. kortti putoaa tai sanon jonkun sanan epäselvästi, se rasittaa. Jos kotiin tullessani potkaisen vahingossa kenkätelineeltä pudonnutta kenkää, se rasittaa. Epätäydellinen ihmissuhde rasittaa. Jne.

Äsken rupesin kirjoittamaan vastausta aloitukseen "Mistä tunnistaa tosiystävän" ja tajusin että kaikki ystävyyssuhteeni ovat aina sisältäneet epätäydellisyyttä enkä sen takia juuri jaksa tavata ystäviäni. Silloin tajusin, että rasitun epätäydellisyydestä.

Miten oppisi kestämään epätäydellisyyttä paremmin?