Minkä ikäistä ihmistä kannattaa enää kouluttaa uudelleen?

Riippuu ihan alasta, asuinpaikasta ja/tai siitä, pystytkö yhdistämään aiemman koulutuksesi ja osaamisesi uuden koulutuksen kanssa. 

Kannattaa

Vierailija kirjoitti:

Riippuu ihan alasta, asuinpaikasta ja/tai siitä, pystytkö yhdistämään aiemman koulutuksesi ja osaamisesi uuden koulutuksen kanssa. 

Tähän vielä, että kaverini oli 14 vuotta kotiäitinä, lähti sen jälkeen opiskelemaan lastentarhanopettajaksi, valmistui 45-vuotiaana ja sai samantien vakkaripaikan päiväkodista.

Tuskin kannattaa. Ikärasismin johdosta et tule saamaan töitä, eli koulutus on hukkaan heitettyä aikaa ja rahaa. Voit testata eri alojen "affiniteettia" tekemällä feikkiprofiileita eri koulutuksilla ja kokemuksilla.

Olen 59-vuotias.

-ap-

Yliopistossa tiedän opiskelevan lähes eläkeikäisiäkin. Mikäs siinä, sivistys ja oppiminen on tärkeää, mutta että opintoja tuetaan sitten verovaroin ja vievät opiskelupaikkoja parikymppisiltä, sitä en ymmärrä. Eiköhän avoin yliopisto olisi silloin oikea osoite.

No olen itse 55 ja jäin työttömäksi keväällä. Ainakaan kotipaikkakunnallani en saisi enää töitä vaikka uudelleen kouluttautuisin. Sen verran on korkea tyttömyys, että tämän ikäiset karsiutuu ensimmäisenä. Ehkä perushoitajan hommia kotipalvelusta löytyis, jos siihen koulutukseen lähtisin, mutta niihin hommiin en ole fyysisesti enää kykenevä,.

Ei minkään ikäistä, kortistoon tie vie kuitenkin.

Jos on muuten terve, niin aina kannattaa opiskella ja pysyä aktiivisena. Se on pitemmän päälle palkitsevaa.

Lähihoitajaksi ehkä voisi 59-vuotias opiskella ja saada jopa töitä. Sinnehän pääsee nykyisin helposti opiskelemaan, vähän liiankin helposti. Koulutus kestää kaksi ja puoli vuotta ja sen jälkeen voisi eläkekertymää kartuttaa kolmen vuoden ajan. Kannattaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu ihan alasta, asuinpaikasta ja/tai siitä, pystytkö yhdistämään aiemman koulutuksesi ja osaamisesi uuden koulutuksen kanssa. 

Tähän vielä, että kaverini oli 14 vuotta kotiäitinä, lähti sen jälkeen opiskelemaan lastentarhanopettajaksi, valmistui 45-vuotiaana ja sai samantien vakkaripaikan päiväkodista.

Jokainen tietysti tekee omat valintansa, mutta 45-vuotiaana luulisi jo sen verran nähneen maailmaa, että ilmaista koulutusta tarjoavassa maassa kouluttautuisi joksikin muuksi kuin lastentarhan opettajaksi. En mitenkään sano etteikö heitä tarvita, mutta uudelleenkouluttautumista miettiessä kannattaisi ehkä laittaa tähtäin vähän korkeammalle.

Ja vastaus alkuperäiseen on, että aina kannattaa kouluttautua, vaikka omaksi iloksi ja tietenkin niin korkeaan asemaa kuin vain mahdollista.

Joissakin kommunistisissa maissa tuollaisia ei mietitä laisinkaan: kaikki väärinajattelijat koulutetaan halusivatpa he sitä tai ei. Tarkempia raportteja ei oppimistuloksista ole saatavilla, vain opetettavien merkittävä kuolleisuus pistää silmään.

Jos 59-vuotias menee nyt esim. lähihoitajakoulutukseen, hän on valmistuessaan 61½-vuotias mikä tarkoittaa sitä, että vuonna 1959 syntyneenä hänen eläkeikänsä on 64 vuotta ja 3 kk. Ei ihan kolmea vuotta työelämässä. Hmmm...?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu ihan alasta, asuinpaikasta ja/tai siitä, pystytkö yhdistämään aiemman koulutuksesi ja osaamisesi uuden koulutuksen kanssa. 

Tähän vielä, että kaverini oli 14 vuotta kotiäitinä, lähti sen jälkeen opiskelemaan lastentarhanopettajaksi, valmistui 45-vuotiaana ja sai samantien vakkaripaikan päiväkodista.

Jokainen tietysti tekee omat valintansa, mutta 45-vuotiaana luulisi jo sen verran nähneen maailmaa, että ilmaista koulutusta tarjoavassa maassa kouluttautuisi joksikin muuksi kuin lastentarhan opettajaksi. En mitenkään sano etteikö heitä tarvita, mutta uudelleenkouluttautumista miettiessä kannattaisi ehkä laittaa tähtäin vähän korkeammalle.

Ja vastaus alkuperäiseen on, että aina kannattaa kouluttautua, vaikka omaksi iloksi ja tietenkin niin korkeaan asemaa kuin vain mahdollista.

No hänellä oli 20 vuoden takaiset merkonomin paperit, sen jälkeen muutama vuosi työkokemusta toimistohommista, sitten 14 vuotta lasten kanssa kotona ja 1 vuosi työttömänä. Ikää tuolloin 41 v ja uuden ammatin opiskelun oli tarkoitus myös työllistää. Mikä sinun mielestäsi olisi ollut tuossa tilanteessa parempi ala ja ennenkaikkea sellainen, josta varmasti neljävitonen tai sitä vanhempi em taustalla saa töitä?

Meijä ryhmäs on yksi +40v, joka näyttää iha 70v, vetäny alkohoolii ja tupakkaa varmaa kokoikänsä, mutta ilmeisesti on oppimishaluinen...

Työnsaanti ei vaikuta todelliseltä hänen kohdallaa, ei tule pääsee eläkeikään asti kuitenkaa, että tällänen tapaus.

Mulla on vielä valmistumisen jälkeen tehokkaat 30vuotta työikää ja olen aina ollut täysin raitis absolutisti ja eiole mitään aikaiseen hautaan vieviä sairauksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu ihan alasta, asuinpaikasta ja/tai siitä, pystytkö yhdistämään aiemman koulutuksesi ja osaamisesi uuden koulutuksen kanssa. 

Tähän vielä, että kaverini oli 14 vuotta kotiäitinä, lähti sen jälkeen opiskelemaan lastentarhanopettajaksi, valmistui 45-vuotiaana ja sai samantien vakkaripaikan päiväkodista.

Jokainen tietysti tekee omat valintansa, mutta 45-vuotiaana luulisi jo sen verran nähneen maailmaa, että ilmaista koulutusta tarjoavassa maassa kouluttautuisi joksikin muuksi kuin lastentarhan opettajaksi. En mitenkään sano etteikö heitä tarvita, mutta uudelleenkouluttautumista miettiessä kannattaisi ehkä laittaa tähtäin vähän korkeammalle.

Ja vastaus alkuperäiseen on, että aina kannattaa kouluttautua, vaikka omaksi iloksi ja tietenkin niin korkeaan asemaa kuin vain mahdollista.

Mitä tarkoitat sillä, että tähtäin kannattaa laittaa korkeammalle? Eikös lastentarhan opettaja ole hyvä ja arvostettu ammatti kuitenkin?

Vierailija kirjoitti:

Yliopistossa tiedän opiskelevan lähes eläkeikäisiäkin. Mikäs siinä, sivistys ja oppiminen on tärkeää, mutta että opintoja tuetaan sitten verovaroin ja vievät opiskelupaikkoja parikymppisiltä, sitä en ymmärrä. Eiköhän avoin yliopisto olisi silloin oikea osoite.

Parikymppisten kannattaisi osata pääsykokeissa. Syyllinen löytyy peilistä, jos paapat menevät mopoillaan ohi kognitiivisella maantiellä

m85 kirjoitti:

Meijä ryhmäs on yksi +40v, joka näyttää iha 70v, vetäny alkohoolii ja tupakkaa varmaa kokoikänsä, mutta ilmeisesti on oppimishaluinen...

Työnsaanti ei vaikuta todelliseltä hänen kohdallaa, ei tule pääsee eläkeikään asti kuitenkaa, että tällänen tapaus.

Mulla on vielä valmistumisen jälkeen tehokkaat 30vuotta työikää ja olen aina ollut täysin raitis absolutisti ja eiole mitään aikaiseen hautaan vieviä sairauksia.

Höpö höpö, sairaus voidaan todeta huomenna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu ihan alasta, asuinpaikasta ja/tai siitä, pystytkö yhdistämään aiemman koulutuksesi ja osaamisesi uuden koulutuksen kanssa. 

Tähän vielä, että kaverini oli 14 vuotta kotiäitinä, lähti sen jälkeen opiskelemaan lastentarhanopettajaksi, valmistui 45-vuotiaana ja sai samantien vakkaripaikan päiväkodista.

Jokainen tietysti tekee omat valintansa, mutta 45-vuotiaana luulisi jo sen verran nähneen maailmaa, että ilmaista koulutusta tarjoavassa maassa kouluttautuisi joksikin muuksi kuin lastentarhan opettajaksi. En mitenkään sano etteikö heitä tarvita, mutta uudelleenkouluttautumista miettiessä kannattaisi ehkä laittaa tähtäin vähän korkeammalle.

Ja vastaus alkuperäiseen on, että aina kannattaa kouluttautua, vaikka omaksi iloksi ja tietenkin niin korkeaan asemaa kuin vain mahdollista.

Mitä tarkoitat sillä, että tähtäin kannattaa laittaa korkeammalle? Eikös lastentarhan opettaja ole hyvä ja arvostettu ammatti kuitenkin?

Paska homma ja huono palkka.

Olen 40+ kouluttamaton pitkäaikaistyötön. Olen myös laiska, tyhmä ja lahjaton. Minunlaiseni kouluttaminen olisi tässä vaiheessa kaikkien ajan ja valtion rahojen tuhlausta.