se kampanja jossa tutkittiin erään porukan haastatteluun pääsyä.

Jaaha, seula ei taas läpäissyt ihan asiallista aloitusta.

Koitetaanpa siis uudestaan, en jaksa ihan kaikkea kirjoittaa uudestaan, mutta minusta Alf Rehnin postaus aiheesta on hyvä ja osuu tismalleen ytimeen. Hyvän asian vesitti ihan överiksi viety toteutus. Kuka uskoo todella, että media-alalle hakee tyyppi, jolla on älyttömän kova kokemus yli 20 vuoden ajalta, mutta josta kukaan ei ole koskaan kuullutkaan ja josta ei löydy yhtään mitään netistä?

Alf Rehnin postaus aiheesta (ketjusta löytyy myös A m i H a s a n i n hyvä kommentti siitä, että nimi on usein ongelma - kuten aivan varmasti onkin)

"1. Normaalisti kun tutkitaan tämän tapaisia niin vertaillaan. Lähetetään esim. kaksi samankaltaista CVtä, yksi miehen nimellä ja yksi naisen, ja katsotaan jos tulokset ovat erilaisia. Ilman tätä ei nimittäin tiedetä josko syy oli väärä nimi tai se ettei kumpikaan ollut pomon lapsi. Niin, tai jos sinne palkattiin Ah me d D om in go.

2. Ei käy ilmi jos tässä on luotu henkilöille kunnon taustaa. Katsoin pikaisesti LinkedInistä josko siellä on Di mi t r i H ag er t-niminen kovan taustan omaava myyntimies. Löytyi ehkä yksi opiskelija. Hmm. Minun pitää siis värvääjänä uskoa että joku jolla on Jari Sarasvuon CV ja hakee töitä ei ole LinkedInissä? Noh, ei kaikki tietenkään ole, mutta aika moni joka oikeasti osaa ja töitä hakee. Viestinnän ja median erikoisosaaja Ra in er Lin dgr en ei hänkään löydy kovin helpolla, vaikka Tuo mas En bus ke kyllä tuntee sosiaalisen median varsin hyvin. Eihän tämä tietenkään tarkoita etteikö sy rj int ää olisi, mutta jos näinä päivinä etsii töitä, eikä mitenkään löydy verkosta (tein vain pikaisen skannauksen, joten sori jos jokin jäi näkemättä), se voi olla ongelma vaikka nimi olisi Alexander af Silfverstråhle.

3. Tässä ei myöskään oikein ole otettu huomioon että Suomi on aika pikkuinen maa, jossa kyllä porukka tuntee toisensa. Nyt minulle siis yritetään uskotella että Jarin tai Tuomaksen hel ve tin kovan ansioluettelon omaava tyyppi (ja pyydän anteeksi että keskityn herroihin, mutta tunnen heidät molemmat sekä heidän ansionsa) on toiminut pari vuosikymmentä Suomessa ilman että olen koskaan kuullutkaan heistä ja ilman että media on kertaakaan pannut heitä merkille? Maassa jossa kaikki esim. viestinnän tyypit tuntevat toisensa, ovat kavereita keskenään, kaljoittelevat ja parittelevat yhdessä?

Mietin itse miten minä olisin reagoinut jos minulle olisi hakenut duuniin seniori oman alan tutkija, jolla on varsin mieleenpainuva nimi, mutta josta en ole koskaan kuullutkaan. Noh, katsoisin verkosta, mutta hän ei löydy. Hmm. Noh, soitan kaverille, eikä hänkään koskaan ole kuullut. Kutsuisinko haastatteluun? Totta kai, minä olen pir un utelias. Mutta en väitä että kaikki toimisi näin. Jotkut epäilisivät että tässä on jotain outoa, ihan riippumatta siitä millä nimellä se outous tulee esille.