Tulenko Mä koskaan saamaan siitä mitään kiitosta että kannan vastuun lapsen kasvatuksesta?

10-vuotias poika on joka toinen viikonloppu isällään. Viikko-viikko-systeemi ei ole mahdollinen, koska isä muutti uuden naisen kanssa toiselle paikkakunnalle.

Poika kertoo, että isän luona on kivaa ja isä ei komenna koskaan. Mä kannan lähinnä yksin vastuun kasvatuksesta.

Välillä tuntuu niin epäoikeudenmukaiselta kaikki. Mies jätti minut toisen naisen takia. Ja nyt joudun kantamaan vastuun ja isä saa olla se kiva tyyppi.

En edes jaksa kirjoittaa kaikkea mitä tunnen, mutta voitte varmaan kuvitella tilanteen...