Rv 21 - kaduttaa, että tein lapsen mieheni kanssa
Olen siis raskaana viikolla 21. Miehen kanssa ollaan oltu yhdessä 5 vuotta ja naimisiin on menty.
Meillä on ollut nyt ihan kamalia riitoja tulevaisuuteen liittyen. Olen mukana perheyrityksessä. Miehen ei ole tarvinnut vielä osallistua firman toimintaan, mutta jossain vaiheessa saatan tarvita apua. Aikaisemmin on ollut sillä mielellä, että auttaa tarpeen mukaan ilomielellä. Nyt ei kuulemma aio osallistua mitenkään ja puhuu loukkaavasti. Mies on alkanut inhota äitiäni. Ottaa kaikki sanomiset, jopa ruoan tuputtamisen itseensä. Äitini puhuu hölmöjä, muttei tarkoita pahaa.
Lapsen syntymän myötä meidän pitäisi muuttaa miehen kotipaikkakunnalle pysyvästi. Minua ahdistaa nyt ihan hulluna, että minun pitää joustaa ja elää hänen elämänsä mukaan. Pitää heidän sukutalonsa kukoistuksessa ym. Mies sen sijaan ei voi auttaa meidän firmassa esim. silloin, kun tarvitsisin apua lapsemme synnyttyä. Ei kuulemma halua hyödyttää sukulaisiani..
Jos olisin tiennyt tästä kelkan käännöksestä, en olisi ikinä tehnyt lasta hänen kanssaan. Mies vieläpä on toivonut lasta minua enemmän. Mitä ihmettä voin tehdä? Miehestä on tullut ihan kylmä ja itsekäs. Kamalaa toivoa, mutta saisipa abortin vielä. Olen ihan shokissa. Nyt olen loppuikäni sidoksissa tuohon mieheen.
Kommentit (12)
Tuskin se mieskään innosta pomppii
Kuulostaa siltä, että ette ole sopineet perusasioistakaan.
Miksi miehesi pitäisi tehdä töitä sinun perheesi yrityksessä? Palkatkaa mies, jos haluatte hänen työtään hyödyntää. Ei kukaan ilmaiseksi työtä tee muiden omistamassa firmassa.
Vierailija kirjoitti:
Tuskin se mieskään innosta pomppii
No ei ilmeisesti pompi. Aikaisemmin suhtautuminen oli ihan eri. Nyt sitten yhtäkkiä muuttui, kun sai toiveena läpi, jätettiin ehkäisy ja tulin raskaaksi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että ette ole sopineet perusasioistakaan.
Miksi miehesi pitäisi tehdä töitä sinun perheesi yrityksessä? Palkatkaa mies, jos haluatte hänen työtään hyödyntää. Ei kukaan ilmaiseksi työtä tee muiden omistamassa firmassa.
Ei tietenkään ilmaiseksi, ei kukaan ole sellaista odottanutkaan.
Ap
Teillä on molemmilla tunteet pinnassa tulevan lapsen vuoksi ja hormonit kuohuaa. Pari juttua näin ulkopuolisena:
- Teidän ei tarvitse muuttaa miehen kotitaloon kotipaikkakunnalle. Toki jos aiemmin olet ollut myötämielinen muuttoon, niin nyt kelkan kääntäminen voi tuntua pahalta. Jos taas ajatus muutosta on tullut vasta nyt, niim tästä voi kohteliaasti kieltäytyä.
- Perheyrityksenne. Katso edellinen kohta. Miehen EI tarvitse osallistua siihen, olettaen siis että hänellä on oma työ. Jos siipeilee, niin antakoon työpanoksen ja maksatte tietysti palkkaa sen mukaan. Jos taas aiemmin on autellut mielellään ja luvannut auttaa jatkossakin, niin mikä on muuttunut? Liittyykö tähän se että et haluakaan muuttaa miehen kotitaloon?
Tilannetta pitäisi avata enemmän. Mikä vaihtoehdoista kuvaa parhaiten:
A) Olette sopineet muutosta jo ennen raskautta ja se on ollut sinulle ok. Samaan aikaan mies on luvannut auttaa perheyrityksessänne. Jos näin, niin on ymmärrettävää ettei mies enää halua auttaa jos sinäkään et enää halua muuttaa.
B) Muutosta ei oltu sovittu ennen. Nyt mies painostaa muuttoon ja koska vastustat, niin kieltäytyy auttamasta yrityksessänne. Typerää, mutta oikeastihan miehen ei tarvitse auttaa ellei hänelle makseta palkkaa. Ja jos saa palkkaa muualta, niin miksi haluaisi lisätyötä kun lapsikin tulee? Ja tietenkään sinun ei tarvitse muuttaa!
Ihmettelen niitä naisia jotka uskoo kaikki miesten sepitykset. Aina pitää varautua pahimpaan.
Ole varovainen. Mullakin mukavasta miehestä paljastui todellinen, luonnevikainen hirviö, kun luuli saaneensa lapsella pallon jalkaani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että ette ole sopineet perusasioistakaan.
Miksi miehesi pitäisi tehdä töitä sinun perheesi yrityksessä? Palkatkaa mies, jos haluatte hänen työtään hyödyntää. Ei kukaan ilmaiseksi työtä tee muiden omistamassa firmassa.
Ei tietenkään ilmaiseksi, ei kukaan ole sellaista odottanutkaan.
Ap
No sittenhän sinne voi palkata samaan hintaan ulkopuolisen työntekijän.
Joka tapauksessa teidän kyllä kannattaisi erota, koska molemmat vihaatte toisianne ettekä kunnioita toisianne ollenkaan. Tosin tämä tuntuu olevan meininki enemmistössä av-mammojen parisuhteista.
Vierailija kirjoitti:
Teillä on molemmilla tunteet pinnassa tulevan lapsen vuoksi ja hormonit kuohuaa. Pari juttua näin ulkopuolisena:
- Teidän ei tarvitse muuttaa miehen kotitaloon kotipaikkakunnalle. Toki jos aiemmin olet ollut myötämielinen muuttoon, niin nyt kelkan kääntäminen voi tuntua pahalta. Jos taas ajatus muutosta on tullut vasta nyt, niim tästä voi kohteliaasti kieltäytyä.
- Perheyrityksenne. Katso edellinen kohta. Miehen EI tarvitse osallistua siihen, olettaen siis että hänellä on oma työ. Jos siipeilee, niin antakoon työpanoksen ja maksatte tietysti palkkaa sen mukaan. Jos taas aiemmin on autellut mielellään ja luvannut auttaa jatkossakin, niin mikä on muuttunut? Liittyykö tähän se että et haluakaan muuttaa miehen kotitaloon?
Tilannetta pitäisi avata enemmän. Mikä vaihtoehdoista kuvaa parhaiten:
A) Olette sopineet muutosta jo ennen raskautta ja se on ollut sinulle ok. Samaan aikaan mies on luvannut auttaa perheyrityksessänne. Jos näin, niin on ymmärrettävää ettei mies enää halua auttaa jos sinäkään et enää halua muuttaa.
B) Muutosta ei oltu sovittu ennen. Nyt mies painostaa muuttoon ja koska vastustat, niin kieltäytyy auttamasta yrityksessänne. Typerää, mutta oikeastihan miehen ei tarvitse auttaa ellei hänelle makseta palkkaa. Ja jos saa palkkaa muualta, niin miksi haluaisi lisätyötä kun lapsikin tulee? Ja tietenkään sinun ei tarvitse muuttaa!
Kiitos asiallisesta kommentista!
Olen kipuillut muuttoasian kanssa jo pitkään. Olemme kuitenkin sopineet miehen kanssa, että muutan hänen kotitaloonsa ennen lapsen syntymää. Tulevaisuudessa työmatkani tulee olemaan pitkä, jos en jollain ihmeellä löydä töitä lähempää (minun alallani melko epätodennäköistä, että pikkupaikkakunnalla löytyisi koulutusta vastaava työ). Mielestäni on hyvä, että perheellä on yksi koti. Nyt minulla on siis työpaikkakunnalla asunto, jossa mieskin viettää lähes puolet ajastaan.
Ja tämä negatiivinen suhtautuminen muuttoon nousi nyt pintaan, kun mies ilmaisi haluttomuutensa auttaa. Nyt raskaana ollessa tuntuu erityisen pahalta, ettei mies halua tehdä mitään ylimääräistä vuokseni. Koen uhrautuvani muuttaessani paikkakunnalle, jossa ei ole minulle miehen lisäksi mitään.
Mies ei nyt ilmeisesti pidä äidistäni. Ei hänen tarvitse tätä kovin usein nähdäkään. Mielestäni silti täytyy yrittää pitää välit kunnossa. Minua loukkaa, miten hän on alkanut haukkua äitiäni.
Muuton myötä minä tulen näkemään miehen vanhempia lähes joka päivä, halusin tai en.
Mies saa tosiaan tuloja muualta eikä koe firmassa auttamista motivoivaksi. Minua ärsyttää ihan tajuttomasti, että hän kyllä ilolla hyödyntää sitä omaisuutta, jota minä olen perheyrityksestä saanut, mutta ärähtää nyt heti, jos vihjataan edes pienestä avuntarpeesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että ette ole sopineet perusasioistakaan.
Miksi miehesi pitäisi tehdä töitä sinun perheesi yrityksessä? Palkatkaa mies, jos haluatte hänen työtään hyödyntää. Ei kukaan ilmaiseksi työtä tee muiden omistamassa firmassa.
Ei tietenkään ilmaiseksi, ei kukaan ole sellaista odottanutkaan.
Ap
No sittenhän sinne voi palkata samaan hintaan ulkopuolisen työntekijän.
Joka tapauksessa teidän kyllä kannattaisi erota, koska molemmat vihaatte toisianne ettekä kunnioita toisianne ollenkaan. Tosin tämä tuntuu olevan meininki enemmistössä av-mammojen parisuhteista.
Tältä minustakin tuntuu. Mutta kannattaako erota juuri nyt, kun lapsi tulossa vai vielä yrittää?
Ilman lasta päätös olisi helpompi.
Ap
Voit erota miehestäsi ja antaa lapsen adoptoitavaksi. Problem solved.