Lue keskustelun säännöt.
Onko jokaisen kunnollisen perheenäidin todellakin osattava ratkaista lineaarinen kolmen muuttujan yhtälöryhmä?
27.10.2018 |
Niin täällä palstalla joskus muinoin väitettiin. Muuten on kuulemma huithapeli, joka ei pysty auttamaan lastaan matikanläksyissä siten kuin vastuullisen vanhemman kuuluu.
Eikö tuo nyt ole vähän kohtuuton vaatimus? Minusta pitäisi riittää, että lasta osaa auttaa sellaisissa tehtävissä, joiden vaikeustaso vastaa korkeintaan yläasteen perusoppimäärää. Eikai sentään voi vaatia, että vanhemmilla riittäisi osaaminen vielä tuollaisissa edistyneemmissä jutuissa, joissa mennään jo osittain lukion pitkän matikan puolelle?
Kommentit (10)
Varmaan vähän väärä ihminen olen vastaamaan (olen matemaatikko), mutta jos yhtään käyttää järkeään, niin osaa kyllä ratkoaa vaikka viiden muuttujan ryhmän. Ihan samalla logiikalla ne kaikki menee. Lapsella ei vaan aina ole vielä looginen päättely huipussaan.. Silti, pakko olla samaa mieltä, että ei sitä voida mitenkään itsestäänselvänä pitää, että vanhemmat sellaisen osaavat. Ja siis tuleeko muka edes kolmen muuttujan yhtälöt yläasteella? Itse ratkoin vasta yliopistossa esim neljän muuttujan ryhmiä?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa-a, kai tuossa jonkinlainen totuuden siemenkin on taustalla. Koulutetuista ja osaavista vanhemmista saattaa olla lapselle yllättävän paljon apua. Muistan kun itse tuskailin lukiossa pitkän matematiikan läksyjen kanssa, joiden parissa tuli kiristeltyä hampaita kerran jos toisenkin, ja välillä joutui jopa itkua vääntämään. Vanhempani eivät osanneet auttaa minua. Luokkakavereistani moni tuntui usein osanneen laskea kotitehtävistä huomattavasti suuremman osan kuin minä, ja minusta tämä vaikutti johtuvan siitä, että he saivat korkeasti koulutetuilta vanhemmiltaan runsaasti apua ja neuvoja läksyihin.
Meillä tytär laskee omat pitkän matikan läksynsä, lopetin neuvomisen aikoja sitten.
Ope
Silloin on huithapeli, jos sanoo että matematiikka on vaikeaa eikä sinun näitä tarvitse osata.
Vierailija kirjoitti:
Meillä tytär laskee omat pitkän matikan läksynsä, lopetin neuvomisen aikoja sitten.
Ope
Omat opekaverini lukivat kaikki lyhyen matematiikan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a, kai tuossa jonkinlainen totuuden siemenkin on taustalla. Koulutetuista ja osaavista vanhemmista saattaa olla lapselle yllättävän paljon apua. Muistan kun itse tuskailin lukiossa pitkän matematiikan läksyjen kanssa, joiden parissa tuli kiristeltyä hampaita kerran jos toisenkin, ja välillä joutui jopa itkua vääntämään. Vanhempani eivät osanneet auttaa minua. Luokkakavereistani moni tuntui usein osanneen laskea kotitehtävistä huomattavasti suuremman osan kuin minä, ja minusta tämä vaikutti johtuvan siitä, että he saivat korkeasti koulutetuilta vanhemmiltaan runsaasti apua ja neuvoja läksyihin.
Toisaalta samaa mieltä, olin todella kateellinen kun erään luokkakaverini isä osasi laskea ja auttaa ihan kaikissa lukion pitkän matikan tehtävissä. Isä teki työkseen jotain hommia, joissa taitoja tarvittiin.
Oma ongelmani on, että en enää muista mitään edes derivoinnista ja jakokulmakin pitäisi ensin opetella itse vaikka vahvan eximian matikasta kirjoitinkin :) Lukiosta kun kuitenkin on jo 15 vuotta, en tarvitse työssäni ja lapsetkin vasta ala-asteella. Tulen siis olemaan ihan yhtä avuton auttaja lapsilleni kuin omanikin olivat, ja veikkaanpa että niin on suurin osa muistakin vanhemmista. Harva noita työkseen tekee joten ei auta vaikka moten korkeasti olisi aikoinaan opiskellut kun ei mitään muista kuitenkaan 😂
Olihan siitä apua, että isä pystyi auttamaan pitkän matikan läksyissä. Ei se silti mikään vaatimus ole hyvälle vanhemmuudelle, vaan pikemminkin kiva lisä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ne läksyt on tarkoitettu lapsen itsensä tehtäviksi. Minulla oli aina kaikki lukion pitkän matematiikan tehtävät ratkaistu, eikä olisi kyllä tullut mieleenikään pyytää vanhemmilta apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a, kai tuossa jonkinlainen totuuden siemenkin on taustalla. Koulutetuista ja osaavista vanhemmista saattaa olla lapselle yllättävän paljon apua. Muistan kun itse tuskailin lukiossa pitkän matematiikan läksyjen kanssa, joiden parissa tuli kiristeltyä hampaita kerran jos toisenkin, ja välillä joutui jopa itkua vääntämään. Vanhempani eivät osanneet auttaa minua. Luokkakavereistani moni tuntui usein osanneen laskea kotitehtävistä huomattavasti suuremman osan kuin minä, ja minusta tämä vaikutti johtuvan siitä, että he saivat korkeasti koulutetuilta vanhemmiltaan runsaasti apua ja neuvoja läksyihin.
Toisaalta samaa mieltä, olin todella kateellinen kun erään luokkakaverini isä osasi laskea ja auttaa ihan kaikissa lukion pitkän matikan tehtävissä. Isä teki työkseen jotain hommia, joissa taitoja tarvittiin.
Oma ongelmani on, että en enää muista mitään edes derivoinnista ja jakokulmakin pitäisi ensin opetella itse vaikka vahvan eximian matikasta kirjoitinkin :) Lukiosta kun kuitenkin on jo 15 vuotta, en tarvitse työssäni ja lapsetkin vasta ala-asteella. Tulen siis olemaan ihan yhtä avuton auttaja lapsilleni kuin omanikin olivat, ja veikkaanpa että niin on suurin osa muistakin vanhemmista. Harva noita työkseen tekee joten ei auta vaikka moten korkeasti olisi aikoinaan opiskellut kun ei mitään muista kuitenkaan 😂
Onhan ne asiat siinä kirjassa opetettu. Jos on joskus asian kunnolla ymmärtänyt, niin eihän siinä mene kuin muutama minuutti, kun kertaa sen oppikirjasta.
up!