Nainen, oletko koskaan jättänyt itseäsi älykkäämpää miestä?

En, mutta yhden isomu*aisen olen kerran. Ei paikat kestäneet.

Olen, todella älykäs ja kaikin tavoin hyvin menestynyt mies. Valitettavasti äly ei näkynyt parisuhdeasioissa mitenkään, mies käyttäytyi kuin kolmevuotias suuttuessaan ja muutenkin oli ihmissuhdetaidoiltaan todella kehno. Otan ennemmin jonkun, joka on tunne-elämältään vakaa ja fiksu kuin huippuälykkään, jonka kanssa on olo kuin jonkun holhottavan, minkäänlaista tukea en saanut mutta minulta hän odotti ymmärrystä.  

2 kertaa. Jokus nuorempana jätin lääkäriksi opiskelevan miehen, koska kyllästyin siihen kissa-hiiri-leikkiin. Sitten toinen oli LVI-asentaja mutta tosi fiksun oloinen. Jätin hänet, koska hän oli humalassa aggressiivinen.

Vierailija kirjoitti:

En ole ikinä edes tavannut itseäni älykkäämpää miestä

Tämä. Tosin oma mies on älykkäimmästä päästä, mutta en hänen lanssaan ole älykkyyden takia. Kokonaispaketti ratkaisi asian aikoinaan.

Olen ollut koko aikuisikäni yhdessä itseäni älykkäämmän miehen kanssa ja hän on kyllä monessa asiassa keskitasoa taitavampi. On kirkkaasti fiksuin ihminen (en tarkoita spesifiä osaamista) mitä tunnen ja nyt tämän keskustelun perusteella aloin kunnolla miettimään, kuinka outoa olisi olla vähemmän älykkään ihmisen kanssa, saati minua yksinkertaisemman.

Pidän itsestäänselvyytenä, että mieheni tietää paljon, on matemaattisesti lahjakas, omaa hyvän kielipään, osaa tehdä monipuolisesti kaikkea, omaa kekseliään luonteen ja omaksuu helposti uusia asioita. Joku aiemmin mainitsi, että mies oli kuin perässä vedettävä reki, se olisi kyllä ihan kamalaa! Onneksi sain tuon kultakimpaleen nuorena ja nättinä, nyt ei olisi niitä apuja enää käytössä :D

Vierailija kirjoitti:

Olen, todella älykäs ja kaikin tavoin hyvin menestynyt mies. Valitettavasti äly ei näkynyt parisuhdeasioissa mitenkään, mies käyttäytyi kuin kolmevuotias suuttuessaan ja muutenkin oli ihmissuhdetaidoiltaan todella kehno. Otan ennemmin jonkun, joka on tunne-elämältään vakaa ja fiksu kuin huippuälykkään, jonka kanssa on olo kuin jonkun holhottavan, minkäänlaista tukea en saanut mutta minulta hän odotti ymmärrystä.  

Sama. Niin kauan kun olin söpö ja miestä ilahduttava maskotti, kelpasin.

Jos sitten olin vaikka vähän väsynyt ja mieluummin olisin vaikka vaan katsonut telkkaa, alkoi murjotus.

Niin kai niitä naisiakin oli muitakin.

Kyllä. Oli viisas ja tiesi paljon asioista, mutta sen jakaminen oli jäänyt näsäviisas-tasolle.

Nyt yli kymmenen vuoden tuntemisen jälkeen voin varmuudella sanoa että se ainut ihminen jonka olen jättänyt ei ole sillä mitä yleisesti pidetään älykkyytenä minua älykkäämpi.

Pakkeja en jaksa yrittää laskea. En niiden kohdalla ole jäänyt älykkyydestä ottamaan selvää.

Varmaan muutaman minua JOLLAIN tavalla älykkäämmän, mutta kokonaisuutta katsottaessa kuitenkin sevästi tyhmemmän. Tästä syystä en ajattele älykkäänä ihmistä joka loistaa vain yhdessä asiassa, vaan jos ei osaa puhua säästä, tai ei osaa pyyhkiä pöytää, niin tohtorikin on mielestäni silloin tyhmä.

Kyllä kaikki eroni on johtunut pääasiassa siitä että en ole halunnut olla niin tyhmän miehen kanssa, ja kun tämä tyhmyys on tullut julki niin olen sitten eronnut.

Tällä hetkellä olen kuitenkin ollut jo monta vuotta itseäni tyhmemmän miehen kanssa, ja meillä menee oikein hyvin, kun olen oppinut sietämään tyhmyyttä, ja keskittymään niihin hyviin puoliin hänessä. Eli tyhmiä juttuja ja typeryyttä kompensoi hyvät rakastajan lahjat, ja koko, ulkonäkö, lempeys, ja se että hän palvoo minua ja tekee kaiken jotta minulla olisi hyvä olla. Enpä usko että löydän toista tällaista miestä, oli sitten miten älykäs tai tyhmä tahansa.

"Älykkyys" on aina jostain toisesta ominaisuudesta pois, ja minä arvostan näitä toisia ominaisuuksia kuitenkin loppupeleissä enemmän, ihan kuin joku jo aiemmin kirjoittikin duunarimiehestään. 

Juu olen:) En ole sentään professoritason älykkö

Kyllä, kaksi. 

Ensimmäisen kanssa ei vain tulevaisuuden toiveet menneet yksiin. Erottiin hyvässä sovussa. 

Toista tapailin muutaman kerran. Koulutus- ja työmenestyksen perusteella saattoi päätellä, että tämä kaveri on älykäs. Älykkyyttä kuitenkin on niin monenlaista ja sanotaanko, että tällä kaverilla sitä ei ollut tasaisesti. Matemaattisesti aivan huipputasoa, mutta sosiaalisilta taidoiltaan aivan onneton. Lisäksi arjen hallinta hänellä oli vaikeaa. 

Hyvä kysymys silti on, että onko näistä kumpikaan olleet minua älykkäämpiä. Älykkyydelle kun on vaikea asettaa mittareita. 

Olen. Yhden mensan sisäiseen mensaan kuuluvan miehen. Hän oli narsisti eli persoonallisuushäiriöinen.

Vierailija kirjoitti:

Tai antanut pakkeja heti alkuunsa?

Nainen on väärä henkilö arvioimaan miehen älykkyyttä. Mies yleisesti vahvempana on älykkäämpi naista. Kuinka monta suurnaista lähihistoria tuntee vs suurmiehiin? Kyllä älymystö on yleensä miehiä, joten kysymyksenasettelussa jo ap epäonnistui.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai antanut pakkeja heti alkuunsa?

Nainen on väärä henkilö arvioimaan miehen älykkyyttä. Mies yleisesti vahvempana on älykkäämpi naista. Kuinka monta suurnaista lähihistoria tuntee vs suurmiehiin? Kyllä älymystö on yleensä miehiä, joten kysymyksenasettelussa jo ap epäonnistui.

Millähän vuosisadalla tämä tyyppi elää? Itse ei ainakaan tunnu älyllään loistavan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millähän vuosisadalla tämä tyyppi elää? Itse ei ainakaan tunnu älyllään loistavan.

No sinäpä varsinainen 'ajatuksen Tonava' oletkin.

Olen jostain syystä aina ajautunut suhteeseen vasemman jalan saappaiden kanssa, kunnes löysin nykyisen mieheni. Hän on älykkäämpi tai ainakin yhtä älykäs kuin minä, ja lopultakin koen olevani tasapuolisessa suhteessa kaikilla parisuhteen osa-alueilla.

Eli ei, en ole jättänyt minua älykkäämpää koskaan. Minut on kyllä jättänyt yksi ”älykkö”, mutta olikin kaiken muun ohella kiinnostunut kakkaleikeistä.