Lue keskustelun säännöt.
Olen 30-vuotias nainen, ja harrastin seksiä viimeksi seitsemän vuotta sitten
26.10.2018 |
Ja kynnys vain kasvaa. Viimeisimmän parisuhteeni kariuduttua en ole syystä jos toisesta arvannut ryhtyä uuteen suhteeseen, mutta hiljattain olen alkanut pohtimaan, että eihän näin voi loputtomiinkaan jatkua. En ole hirvittävän seksuaalinen ihminen (ainakaan tietääkseni), joten tästäkin syystä miesten odotukset jopa ahdistavat. Olen treffaillut useita miehiä kuluneiden vuosien aikana, mutta viimeistään siinä vaiheessa, kun toinen tekee aloitteen seksiin, peräännyn. Tähän on varmasti paljonkin syitä, mutta enimmäkseen seksi vain pelottaa.
Olisikin nyt hienoa kuulla, onko joku muu elänyt vastaavanlaisessa tilanteessa? Tai kuinka olette selättäneet epävarmuudet/ pelot liittyen seksiin?
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Harrastin seksiä 18-vuotiaana silloisen poikaystäväni kanssa. Joku kolme kuukautta ehti olla seksielämää, kunnes erosimme. Sen jälkeen menikin sitten noin 9 vuotta ilman seksiä. Itse olen aika seksuaalinen, joten mieli kyllä teki, mutta monista syistä seksiä ei silti ollut (lukuunottamatta sooloseksiä tietysti). Yksi syy oli esimerkiksi se, että sairastuin masennukseen yms ja olin aikalailla vain kotona useamman vuoden. En tavannut sinä aikana uusia miehiä, paitsi kerran vuodessa kun raahauduin kaverien painostuksesta baariin, mutta rohkeutta ei riittänyt mihinkään yhden yön juttuun. Olin nimittäin hyvin huonolla itsetunnolla varustettu enkä ollenkaan sinut kroppani kanssa, ja meni yli vuosi lukioaikana silloisen poikaystävän kanssa, ennenkuin uskalsin edetä seksiin asti. Ja tuo masennus vain pahensi asiaa, sillä epävarmuuteni moninkertaistui sen myötä.
Kun pääsin takaisin jaloilleni ja taas normaaliin elämään kiinni, olin 24-vuotias. Kynnys seksiin oli tosiaankin melko suuri. Kävin jokusilla treffeillä ja tapailin hieman pidempään paria miestä, mutta koskaan ei päästy seksiin asti, koska olin hidas sen asian suhteen enkä suostunut vaikka miesten puolelta oli yritystä. Siinä meni pari vuotta, kunnes 26-vuotiaana tapasin nykyisen poikaystäväni. Hänen kanssaan kaikki oli ihan erilaista ja pystyin avautumaan hänelle avoimesti asiasta - epävarmuuksistani, pitkästä tauostani jne. Hän kuunteli ja ymmärsi ja oli valmis antamaan aikaa asian suhteen ja noin puoli vuotta siinä menikin, olin ehtinyt jo 27-vuotiaaksi, kun sitten harrastin taas seksiä noin 9 vuoden jälkeen. Voin kertoa, että jännitti ihan yhtälailla kuin eka kerta aikanaan, mutta kyllä se siitä sitten lähti sujumaan. Ei siinä tarvittu kovin montaa kertaa, kun jo tuntui, että enää ei pelota eikä hävetä ja pystyin heittäytymään oikein kunnolla hommaan mukaan.
N28
Hei kiitos kovasti tästä kommentista! Juuri tällaista näkökulmaa kaipasin. Luo ehdottomasti uskoa myös tähän mun tilanteeseen. :) Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harrastin seksiä 18-vuotiaana silloisen poikaystäväni kanssa. Joku kolme kuukautta ehti olla seksielämää, kunnes erosimme. Sen jälkeen menikin sitten noin 9 vuotta ilman seksiä. Itse olen aika seksuaalinen, joten mieli kyllä teki, mutta monista syistä seksiä ei silti ollut (lukuunottamatta sooloseksiä tietysti). Yksi syy oli esimerkiksi se, että sairastuin masennukseen yms ja olin aikalailla vain kotona useamman vuoden. En tavannut sinä aikana uusia miehiä, paitsi kerran vuodessa kun raahauduin kaverien painostuksesta baariin, mutta rohkeutta ei riittänyt mihinkään yhden yön juttuun. Olin nimittäin hyvin huonolla itsetunnolla varustettu enkä ollenkaan sinut kroppani kanssa, ja meni yli vuosi lukioaikana silloisen poikaystävän kanssa, ennenkuin uskalsin edetä seksiin asti. Ja tuo masennus vain pahensi asiaa, sillä epävarmuuteni moninkertaistui sen myötä.
Kun pääsin takaisin jaloilleni ja taas normaaliin elämään kiinni, olin 24-vuotias. Kynnys seksiin oli tosiaankin melko suuri. Kävin jokusilla treffeillä ja tapailin hieman pidempään paria miestä, mutta koskaan ei päästy seksiin asti, koska olin hidas sen asian suhteen enkä suostunut vaikka miesten puolelta oli yritystä. Siinä meni pari vuotta, kunnes 26-vuotiaana tapasin nykyisen poikaystäväni. Hänen kanssaan kaikki oli ihan erilaista ja pystyin avautumaan hänelle avoimesti asiasta - epävarmuuksistani, pitkästä tauostani jne. Hän kuunteli ja ymmärsi ja oli valmis antamaan aikaa asian suhteen ja noin puoli vuotta siinä menikin, olin ehtinyt jo 27-vuotiaaksi, kun sitten harrastin taas seksiä noin 9 vuoden jälkeen. Voin kertoa, että jännitti ihan yhtälailla kuin eka kerta aikanaan, mutta kyllä se siitä sitten lähti sujumaan. Ei siinä tarvittu kovin montaa kertaa, kun jo tuntui, että enää ei pelota eikä hävetä ja pystyin heittäytymään oikein kunnolla hommaan mukaan.
N28
Hei kiitos kovasti tästä kommentista! Juuri tällaista näkökulmaa kaipasin. Luo ehdottomasti uskoa myös tähän mun tilanteeseen. :) Ap
Luin kaikki tähänastiset vastaukset ja nyt se löytyi.
Ihmisillä on monenlaisia elämänarvoja. Joillekin tärkeintä on ns. universalismi, ja he arvostavat muiden ihmisten hyvinvointia melkeinpä yhtä paljon kuin itseään. Toisille tärkeintä ovat valta-arvot, ja heille taas seksuaalisuus on helposti "saalistamista", heille kysymyksessä on "saaminen" ja "antaminen". Itse kuulun ensin mainittuihin ihmisiin, niihin joiden arvot ovat universalismin puolella. Olen pari kertaa päätynyt nettitreffien kautta yhden yön panon seuraan ja ne olivat hämmästyttävän latteita kokemuksia. Perinteinen mieskuvahan antaa olettaa että kun "pukille pääsee", niin hyvä. Todellisuudessa minulle ei paljon satunnaisen kumppanin osaamat "temput" auta jos ei ole tunnesidettä.
Voin tällä hetkellä vain unelmoida siitä että jonain päivänä rakastelen aidosti tärkeäntuntuisen kumppanin kanssa, mutta toisaalta kuvittelisin että se on odottamisen arvoista.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen suunnilleen samanikäinen heteromies, jolla on samanatapien kokemus kuin sinulla Ap. En tiedä miksi tai miten näin on päässyt käymään näin kun on käynyt. Mutta luotan ja uskon lujasti siihen, että jos ja kun vielä kohtaan sen, jonka kanssa tilanteen on määrä edetä ja johtaa seksiin asti, niin tilanne etenee sitten omalla painollaan ja tahdillaan.
En ala ketään pakottamaan tai vaatimaan seksiin kanssani. Välillä kirpaisee ja koen melkein fyysistä kipua en ehkä niinkään "seksittömyydestä" vaan siitä, että haluaisin tulla kohdatuksi myös ja kosketetuksi, myös fyysisesti. Tuntea ja jakaa intiimi läheisyys, jonkun toisen, erityisen kanssa.
En ole tavannut harrastaa tai hakeutua yhden yön seikkailuihin. - Kai ne joillekin sopivat ja tuovat osalle nautintoa ja iloakin. Itse vain tunnen, että jäisin niissä entistä nälkäisemmäksi ja janoisemmaksi.
En myöskään koe tai tunne tarvetta hakemaan itselleni seksi seuraa yrittäen ostaa sitä. Olenkin tehnyt havainnon, että oikein hyvää elämää voi elää ilman seksiä kumppanin kanssa, vaikka ajoittain se aiheuttaa kipuilua.
Kohtasin juuri miehen, joka ei ole harrastanut seksiä 7 vuoteen (pitkä suhde taustalla ja deittailuaikoina ei ole edennyt pidemmälle). Itse olen ollut aiemmassa parisuhteessa n. 3v ilman seksiä. Kohtasimme ja halusimme toisiamme. Parissa viikossa tapailu oli edennyt siihen vaiheeseen ja kaikki tuntuu luontevalta, mihinkään ei ole kiire ja tutustutaan rauhassa toisiimme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen suunnilleen samanikäinen heteromies, jolla on samanatapien kokemus kuin sinulla Ap. En tiedä miksi tai miten näin on päässyt käymään näin kun on käynyt. Mutta luotan ja uskon lujasti siihen, että jos ja kun vielä kohtaan sen, jonka kanssa tilanteen on määrä edetä ja johtaa seksiin asti, niin tilanne etenee sitten omalla painollaan ja tahdillaan.
En ala ketään pakottamaan tai vaatimaan seksiin kanssani. Välillä kirpaisee ja koen melkein fyysistä kipua en ehkä niinkään "seksittömyydestä" vaan siitä, että haluaisin tulla kohdatuksi myös ja kosketetuksi, myös fyysisesti. Tuntea ja jakaa intiimi läheisyys, jonkun toisen, erityisen kanssa.
En ole tavannut harrastaa tai hakeutua yhden yön seikkailuihin. - Kai ne joillekin sopivat ja tuovat osalle nautintoa ja iloakin. Itse vain tunnen, että jäisin niissä entistä nälkäisemmäksi ja janoisemmaksi.
En myöskään koe tai tunne tarvetta hakemaan itselleni seksi seuraa yrittäen ostaa sitä. Olenkin tehnyt havainnon, että oikein hyvää elämää voi elää ilman seksiä kumppanin kanssa, vaikka ajoittain se aiheuttaa kipuilua.
Kohtasin juuri miehen, joka ei ole harrastanut seksiä 7 vuoteen (pitkä suhde taustalla ja deittailuaikoina ei ole edennyt pidemmälle). Itse olen ollut aiemmassa parisuhteessa n. 3v ilman seksiä. Kohtasimme ja halusimme toisiamme. Parissa viikossa tapailu oli edennyt siihen vaiheeseen ja kaikki tuntuu luontevalta, mihinkään ei ole kiire ja tutustutaan rauhassa toisiimme.
Aika pitkä aika tuo n. kolme vuotta olla ja elää parisuhteessa ilman seksiä..... Mutta ilm. se oli sinullekin liikaa vai kumppanillesi...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen suunnilleen samanikäinen heteromies, jolla on samanatapien kokemus kuin sinulla Ap. En tiedä miksi tai miten näin on päässyt käymään näin kun on käynyt. Mutta luotan ja uskon lujasti siihen, että jos ja kun vielä kohtaan sen, jonka kanssa tilanteen on määrä edetä ja johtaa seksiin asti, niin tilanne etenee sitten omalla painollaan ja tahdillaan.
En ala ketään pakottamaan tai vaatimaan seksiin kanssani. Välillä kirpaisee ja koen melkein fyysistä kipua en ehkä niinkään "seksittömyydestä" vaan siitä, että haluaisin tulla kohdatuksi myös ja kosketetuksi, myös fyysisesti. Tuntea ja jakaa intiimi läheisyys, jonkun toisen, erityisen kanssa.
En ole tavannut harrastaa tai hakeutua yhden yön seikkailuihin. - Kai ne joillekin sopivat ja tuovat osalle nautintoa ja iloakin. Itse vain tunnen, että jäisin niissä entistä nälkäisemmäksi ja janoisemmaksi.
En myöskään koe tai tunne tarvetta hakemaan itselleni seksi seuraa yrittäen ostaa sitä. Olenkin tehnyt havainnon, että oikein hyvää elämää voi elää ilman seksiä kumppanin kanssa, vaikka ajoittain se aiheuttaa kipuilua.
Kohtasin juuri miehen, joka ei ole harrastanut seksiä 7 vuoteen (pitkä suhde taustalla ja deittailuaikoina ei ole edennyt pidemmälle). Itse olen ollut aiemmassa parisuhteessa n. 3v ilman seksiä. Kohtasimme ja halusimme toisiamme. Parissa viikossa tapailu oli edennyt siihen vaiheeseen ja kaikki tuntuu luontevalta, mihinkään ei ole kiire ja tutustutaan rauhassa toisiimme.
Aika pitkä aika tuo n. kolme vuotta olla ja elää parisuhteessa ilman seksiä..... Mutta ilm. se oli sinullekin liikaa vai kumppanillesi...
Molemmille, mutta mies ei saanut aikaiseksi tehdä ratkaisua, joten minä tein.
Näistä vaihtoehdoista varmasti tuo ensimmäinen on se kynnyskysymys. Mutta kuten aiemmin kirjoitinkin, olen myös lapsesta saakka kasvanut siihen, että miehistä muotoillaan automaattisesti sikoja, jotka ovat vain seksin perään (näitä asioita kuitenkin pyrin kyseenalaistamaan!). Voi tietenkin olla, etten ole vain vielä kohdannut sellaista miestä, jonka kanssa myös seksuaalisuuden saralla osuisi yhteen. Ap