Mitä ajattelette vanhemmista kun näette lapsen käyttäytyvän huonosti?

Meillä on julkisesti mallikkaasti käyttäytyvä lapsi, mutta kotona aivan mahdoton - tai oli. Minä olin aika kauan äärettömän väsynyt ja masentunut ja siksi lapsi kasvoi ilman rajoja ja sääntöjä. Tätä vasten en menisi syyttämään ketään vanhempaa suoraan, ellen tunne henkilöä ja kasvatustapojaan paremmin.

Onneksi minulle annettu sen verran älyä ja tunneälyä, että en ajattele yhtään mitään tuntematta tapausta!

jos lapsi esim kiukkuaa kaupassa? huhuh... tää oli ihan ihan paras...

Jos katseet sattuvat kohtaamaan, luon rohkaisevan ja myötätuntoisen katseen.

Yleensä tunnen myötätuntoa :) Toisinaan suuttumusta/ihmetystä jos lapsella ei ole rajoja tai ei muuten osata toimia oikein.

Pienistä uhmaikäisistä: Otan osaa :)



Isommista tuholaisista (kuten oman rivarimme eskari- ja ekaluokkaikäisistä riiviöistä): Miten voi epäonnistua noin? Miksi ei mitään kuria?



Ja siis nämä tuholaiset: hyppii toisten pihoilla, tallaa istutukset, repii puut ja pensaat, potkii palloa toisten seiniin ja ikkunoihin sekä autoihin, levittää lelunsa koko pihaan (ei siis leikkialuleelle, vaan parkkipaikalle ja joka paikkaan, myös toisten pihoihin), heittää roskia pihaan, karjuu, huutaa jne. Tuossa ei voi enää olla kyse muusta kuin vanhempien kyvyttömyydestä!!! Ja kyllä, mä komennan näitä lapsia, mutta ei se viraan naapurintädin komentelu ihan samaa asiaa aja kuin vanhempien kuri ja kasvatus!

Mutta ENITEN vaikuttaa kuitenkin se, miten vanhemmat tilanteeseen suhtautuvat. Ottavatko tilanteen haltuun, vai antavatko lapsen jatkaa rauhassa.

laittaa kouluun opettelemaan lapsenkasvatusta.

Ei ole kiva olla kylässä kun lapsi tekee tuhoja ja käyttäytyy huonosti JA vanhemmat huutaa/uhkailee/pelottelee lasta mitä törkeämmillä tavoilla, käyttää fyysistä kuritusta ym ja lapsen käyttäytyminen vaan muuttuu pahemmaksi + oksentelee ja vanhemmat muuttuu entistä ilkeämmäksi. Että ihan paskat vanhemmat.

Ja olen kyllä sanonut, että heidän tavallaan lapsi ei tottele, menee vaan pahemmaksi kuten voivat itse havaita. Ja sitten tulee kommenttia, että kyllä se lopettaa kiukkuamisen kun alkaa kunnolla PELÄTÄ!! Ja kyseessä alle 3 v lapsi ja tällä pienempi sisar :´(

minulla on tokauokkalainen lapsi jota yllä kuvattiin tuholaiseksi. Voi kumpa olisinkin epäonnistunut kasvattaja, joka ei piittaa ja jolla on väärät keinot. Olisi helpompaa itsellekin kun joko ei välittäisi tai sitten voisi vain jonkun ystävällisestä vihjeestä ottaa käyttöön ne " oikeat keinot" ja saisi " tilanteen haltuun" .



Ongelma on siinä, että kyllä minä välitän. Ja olen johdonmukainen. Ja puutun aina ja joka asiaan. Mutta se ei vaan auta. Ja oikea keino " tilanteen haltuunottamiseen" vaihtelee joka kerta eikä sitä useinkaan löydy ensimmäisellä yrittämällä. Joten te ja monet muut ovat varmasti nähneet minut täysin avuttomana kaupassa ja uimahallissa ja monessa muussa paikassa. Ainakin siellä, missä on paljon ihmisiä, sillä ihmispaljous ja vieraat ihmiset saavat aspergerlapseni sekaisin - kotona hän on rauhallinen pikkuenkeli joka viettää aikaansa seurailemalla miten muurahaiset kuljettavat tavaraa pesäänsä.



Kummallisinta kuitenkin on, että tämä minun erityistapaukseni ei ole kovin erityinen siinä mielessä, että valtaosa ympärillä näkyvistä lapsista on samanlaisia: joskus tehoaa yksi keino, joskus joku toinen ja vanhempien on vain yrittettävä löytää se joka tällä kertaa toimii - ja yleensä siinä vaiheessa muutama on jo ehtinyt tuomita perheen kasvatusmenetelmät ja arvomaailman... No, onneksi realistisempiakin näkökulmia riittää

Meidän muksulla on kuri. Käytössä on jäähypenkit jne.



SILTI tulee joskus tilanteita, että hän: väsymyksen, nälä, jännityksen yms. takia käyttäytyy sopimattomasti.



Aina puutumme tilanteeseen, kehoitamme käyttäytymään, viemme hänet pois huoneesta/tilasta jossa olemme yms.

Eli emme anna hänen jatkaa huonoa käytöstä.



Ei lapset ole mitään nukkeja tai robotteja jotka voi ohjelmoida käyttäytymään joka tilanteessa nätisti.



Lapset ovat erilaisia, jotkut ovat rauhallisia ja sävyisiä, joita ei tarvitse kuin mulkaista niin ovat pissahousussa. Toiset ovat taas uteliaita, vilkkaita ja megaenergisiä sekä kovapäisiä. Sellaisille ei auta vaikka karjuisi megafonin kanssa.



Ja joskus lapset testaavat myös rajojaan.



T. äiti, jonka lapsi yleensä käyttäytyy nätisti julkisilla paikoilla, ei juoksentele ravintolassa jne.