Lue keskustelun säännöt.
miehen valehtelusta...
08.05.2006 |
meillä on mies valehdellut alusta asti, osa paljastui vasta yteenmuuton jälkeen. Esim. ei kertonut olevansa korviaan myöten veloissa. no, minä tulin raskaaksi ja lapsen tähden jatkoin ja rakastinhan tuota miestä. sitten paljastui että hän pelaa useita satasia kuussa. rahaa ei kuitenkaan ollut kuin juuri ja juuri ruokaan. lupasi lopettaa, mutta vuoden päästä selvisi että hän oli pelannut koko ajan. minä maksan meillä kaiken, ihan kaiken. nyt on vannonut ettei pelaa. on myös sanonut jo vuosi sitten lopettaneensa tupakanpolton. eilen selvisi ettää polttaa vielä. joskus olen haistanut, mutta selitellyt että kaverit polttaa yms. miksi hän valehtelee? mihin voin luottaa mitä hän sanoo? siis eihän polttaminen suhdetta kaada, mutta valehtelu...
hyvä isä hän on. mitä teen? mietin eroa. seksiä meillä noin 1krt kk ja muutenkin olemme kuin kämppiksiä. Minusta tuntuu että minun pitäisi vielä yrittää, mutta olen loppu, aivan poikki. ja sitten mietin miksi minun pitää aina yrittää, eikö joskus hänenkin.
Kommentit (4)
Mulla oli sellanen poikaystävä, joka valehteli mitä ihmellisimmistä asioista. Usein oltiinkin ongelmissa noitten valheitten takia. Hän varmaan itsekin uskoi juttuihinsa. En tiedä miten jaksoin hänen kanssaan 5 vuotta, vaikken voinut mihinkään sanaan luottaa. Kai se rakkaus on sokea ja kuurokin. Jokatapauksessa tää tyyppi oli vakavasti persoonallisuushäiriöinen ja olikin sit vielä kaiken lisäksi eläkkeellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti olette kuitenkin yhdessä keskustelleet näistä asioista, että miehesikin sentään tietää oikeasti missä mennään. Siis että olet ihan loppu jne. Jos tietää, mutta edelleen valehtelee yms. niin anna olla. Turha sinun on jatkaa. Ja hyvä isä voi olla vaikkei olisikaan lapsen äidin kanssa yhdessä.
ja tilanne aika lailla samanlainen! Mies salaili pelaamistaan, vaikka tiesin koko ajan, suuttui kun kysyin ja myönsi sitten pitkien aikojen päästä. " kulta mä pelasin ne meidän säästöt" . Voi vittu, en voi muuta sanoa!
Mä ajattelin, että kyllä mun täytyy tukea mun miestä ja aloin niellä kaikki sanomiseni aina, kun tajusin, että mies oli pelannut. Mies pelasi myös useita satoja kuussa ja oli aina rahaton. Hölmöä, mutta pitkän aikaa olin enemmän äiti miehelleni kuin vaimo, koska kävin kaupassa yksin (miehen kauppaostoksiin ei voinut luottaa, koska pelikoneet niin lähellä), huolehdin laskuista ja kaikista arkisista rutiineista. Lapselleen mies on aina omistautunut, mutta minä kannoin meidän suhteessa aikamoisen määrän paskaa.
MUTTA lopulta päädyttiin kuitenkin eroon, koska aloin väsyä yrittämään. Oltiin erossa nelisen kuukautta ja palattiin tuossa alkuvuodesta yhteen - mies on kuulemma ollut pelaamatta puoli vuotta! Mä uskon sen, koska koko ihminen on ihan erilainen, hallitsee raha-asiansa, ei näytä aina ahdistuneelta ja kiemurtelevalta (kun pelattu summa painaa mieltä) ja muutenkin, löydettiin toisemme uudestaan. Mies sanoi arvostavansa minua nyt ihan eri tavalla, kun olin tukena tiukassakin paikassa, ja yritin kaikkeni (vaikkakin erottiin hetkeksi).
Vaikea sanoa, mikä on oikea ratkaisu. Mä turruin kuulemaan miehen valheita, mutta nyt tiedän, että mies on jatkossa rehellinen, sen verran reilusti ollaan tuuletettu puolin ja toisin tunteitamme! Vaikeutenamme oli aina keskustelukyvyttömyys - johti aina tuliseen riitaan.
Mä tiedän, kuinka valtavan hallitseva ja ahdistava riippuvuus peliriippuvuus on - siinä missä alkoholismikin.
Voimia! Oikean ratkaisun tiedät vain sinä itse.
Kuulosti niin tutulta.
Ota muksu kainaloon ja lähde lätkimään, jos ei voi luottaa pienissä asioissa, niin ei myöskään isommissa. Voithan tietysti jäädä ja arvuutella loppuelämäsi, mikä on totta, valehtelija ei muutu milloinkaan.