Lue keskustelun säännöt.
Joulun "pakkokyläilyt" stressaa joka vuosi
joulu on taas
25.10.2018 |
Olenko ainut, joka ei jaksaisi joka ikinen joulu raahautua vanhemmille ja anoppilaan, vaan haluaisi viettää pyhät ihan rauhassa kotona? Mua alkaa ahdistaa tämä asia siis jo tässä vaiheessa ja tuntuu, että joulusta häviää kaikki ilo, kun tietää, että pyhät on pelkkää reissaamista. Kokeilin kutsua molempien perheet meille syömään, mutta luonnollisesti mun joulu meni sitten kokatessa... Ulkomaille lähtö ei ole taloudellisesti mahdollista, enkä haluaisikaan, sillä mulle joulussa olisi tärkeintä saada vaan olla ja rauhoittua ihan omassa kodissa.
Tykkään kovasti joulusta, mutta ahdistaa kaikki se härdelli, mitä perhejouluun liittyy alkaen siitä, että siellä ruokapöydässä pitää olla tietyllä kellonlyömällä joulupäivänä. Pakko vetää kolme päivää kinkkua ja lanttulootaa, vaikka itselle riittäisi, että niitä perinneruokia on aattona ja muut päivät syödään vaikka pitsaa. Toisen vanhemmilla koko tilanne on hirveää pönötystä, toisen kotona tulee joka ikinen joulu riitaa jostain. Se ateria tarjotaan tottakai ihan keskellä päivää niin, että aamulla ei ehdi kuin herätä ja lähteä ja illalla koomata hetken sohvalla ennen nukkumaanmenoa, ja sama uusiksi tapanina. Olen joulun jälkeen aina sata kertaa väsyneempi kuin sitä ennen, vaikka voisi ajatella, että pitkinä pyhinä pystyy lataamaan akkuja...
Onko muita samoin tuntevia? Oletteko keksineet jonkun ratkaisun, miten joulun saa rauhoitettua suututtamatta puolta sukua samalla?
Kommentit (40)
Vierailija kirjoitti:
Täasä sen näkee suomalaisen tasa-arvon. Vaikuttaa olevan ok, et perheen mamma päättää koko perheen puolesta. Kaikki pyörii mamman ympärillä, kun mamma stressaantuu ja ahdistuu... Sääliksi käy noita miehiä.
No ainakin aapeen tapauksessa näin ei ole vaan hän on viettänyt joulut, kuten MUUT on halunneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan sama fiilis oli aiemmin. Ei kaikkien perheet ole kuin suoraan jostain kiiltokuvasta jossa kaikilla on mukavaa. Kun muutimme avomieheni kanssa yhteen tein stopin pakkokyläilylle ja ahdistukselle. Me teemme oman näköisemme joulun omaan kotiimme. Nykyään oikein odotan joulua
Onhan se säätämistä. Jos meillä olisi miehen kanssa jo lapsia niin helposti harkittais joulun viettoa ihan vaan oman perheen kesken. Nautin minäkin ruuista, joulusta maalla ja sukulaisten näkemisestä ainakin tiettyyn pisteeseen. Mutta liikaa aikaa menee reissaamisiin ja kummankin anoppilasta olisi paine olla paikalla mahdollisimman paljon ja ei millään jaksaisi sitä venymistä ja poukkoilua paikasta toiseen. Kaiken kukkuraksi tänä vuonna toisen vanhemmat ehdottivat joulun viettoa mökillään. Taitaa ratketa tilanne niin, että nyt ei tarvi lähtä kuin yhteen paikkaan :D
Aivan itse aiheutettu ongelma.
Vietät sellaisen joulun kuin haluat, ja kas kummaa - ongelma poistui!
Mulla on hyvä patenttiratkaisu tähän, joka on toiminut tähän omalla kohdalla täydellisesti!
Ensinnäkin, älä ole koskaan missään tekemisissä sukulaisten kanssa.
Toisekseen, älä hanki ystäviä tai muita tuttavia.
Kolmanneksi, vietä joulu yksin pimeässä itkien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aivan itse aiheutettu ongelma.
Vietät sellaisen joulun kuin haluat, ja kas kummaa - ongelma poistui!
No ei se ihan ole. Tai ratkaisu ei välttämättä ole aivan yksinkertanen. Tuohon tilanteeseen herää monesti tietyssä vaiheessa itsenäistymisprosessia, kun joulu saattaisi olla aivan yhtäkkiä mukava viettää omassa kodissa luoden omia perinteitä. Sitten jos on vielä puoliso, tulee tämänkin näkemys ottaa huomioon. Ei ole aivan helppoa jättäytyä pois sukujolusta ja alkaa selittää tilannetta molempien lähisuvulle niin etteivät nämä loukkantuisi. Ja siltikin usea näin tekisi.
Olen kutsunut tyttären perheineen meille monena jouluna ja aina vaikuttavat mielellään tulevan. Meillä perinteinen joulu kuusineen, kinkkuineen, kukkineen, kynttilöineen, herkkuineen ja koristeineen. Tilaan jopa joulupukin lapsenlapsille. Näen paljon vaivaa ja käytän jouluun paljon rahaa. Teen sen ilahduttaakseni muita itseni lisäksi. Toivon sydämeni pohjasta että heti kun kyllästyvät tulemaan niin ilmoittavat sen suoraan ja reilusti. Siinä tapauksessa voimme mieheni kanssa lähteä vaikka pitkäksi viikonlopuksi Amsterdamiin, Varsovaan tms viettämään kahdenkeskistä joulua samalla rahalla minkä nyt käytämme kestitsemiseen. Ei ole mikään "pakko" tulla. t. äiti ja mummi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan, tuo on ihan kamala tapa viettää vuoden pimeintä aikaa. Ex-avokin kanssa se oli tuota.
Nykyään taas menee ihan kuten itse tahdon: me lähdettiin jo seurusteluaikaan jouluisin erämökille kahdestaan ja siitä tuli meidän oma perinne. Kukaan ei enää edes kysy eikä vaadi jouluna piipahtamaan. Käydään kuitenkin ympäri vuoden eri kokoonpanoilla, lapset on mummolassa kesällä pitkiäkin aikoja.
Joulun aikaan käydään "joulukylässä" hyvissä ajoin ennen joulunaluskiireitä, vietetään pikkujoulua yhdessä. Joskus uudenvuoden tienoilla käydään myös, tai vietetään vuodenvaihdetta yhdessä. Meillä on se onni että lapsesta lähtien juhlinnassa ei ole se tietty päivä tärkeä vaan se että vietetään aikaa yhdessä. Kun perhe ja suku on levällään jo erojenkin vuoksi, pitää kehitellä omia perinteitä.
Vahvaa myötätuntoa kuitenkin niille jotka vielä joutuvat tahtomattaan joulurallia vetämään.
Olen 50+ äiti. Olen sanonut molemmille (aikuisille ) lapsilleni, että kovasti toivon, että tulevat jouluiksi kotiin, mutta jos on parempaa tai kivempaa puuhaa, niin menköön mieluummin omia menojaan. Kyllä minä kestän, ja jos en kestä, niin on aika katsoa peiliin.
Ihan oikeasti. Jokainen vanhempi toivoo, että oma lapsi on onnellinen ja löytää oman tavan elää tätä elämää. Jos ei kerro omille tai puolison vanhemmille omia ajatuksiaan, niin paha niitä on arvuutella. Saattavat vanhemmat ajatella, että te ehdottomasi haluatte juosta rallinne kyläpaikasta toiseen.
Asiat voi sanoa niin monella tavalla, ja voitte kehittää omat tapanne viettää joulun tienoilla yhteistä, mukavaa aika perheidenne parissa. Vaikka esijoulujuhlat toisen perheen kanssa ja joulurääppiäiset toisen. Tai mitä ikinä. Luokaa teidän perheellenne oman näköiset olemiset ja tavat. Turha juosta jonkun ideaalimallin perässä vain sen vuoksi, että lehdissä joulu näyttää aina täydelliseltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on hyvä patenttiratkaisu tähän, joka on toiminut tähän omalla kohdalla täydellisesti!
Ensinnäkin, älä ole koskaan missään tekemisissä sukulaisten kanssa.
Toisekseen, älä hanki ystäviä tai muita tuttavia.
Kolmanneksi, vietä joulu yksin pimeässä itkien.
Eikö sulle tule joulu ilman itkua? Aika surullista.
Mä rakastan joulua; aattona mennään vanhemmilleni ja ollaan siellä koko päivä. Siellä on tosi kivaa, käydään haudoilla, syödään, jutellaan ja availlaan lahjoja. Muina päivinä meitä pyydellään myös kyläilemään ties mihin, mutta muut päivät vietetään vain kotona rauhassa. Ja aattoiltana haluan aina kotiin, on parasta sosiaalisen päivän päätteeksi olla omalla sohvalla, katsella jouluvaloja ja juoda glögiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ongelma on päinvastainen eli miniä haluaa sukujoulun, me muut emme. Siitä on nyt riidelty keväästä asti, koska pojan perheellä on uusi talo, tilaa sukujoululle ja halua sellainen järjestää, mutta minä, puolisoni tai 2 tytärtä emme sellaiseen ole lähdössä mukaan. Meillä on oma jouluperinne, jonka mukaan jokainen aikuinen saa itse päättää, missä joulunsa on ja kenen kanssa. Minä ja mies ollaan lähdössä äitini luokse maalle, tyttärillä on omat jouluohjelmansa ja tässä kaiken keskellä on miniä kyselemässä, että kuka tuo lohen...
Vierailija kirjoitti:
Olen kutsunut tyttären perheineen meille monena jouluna ja aina vaikuttavat mielellään tulevan. Meillä perinteinen joulu kuusineen, kinkkuineen, kukkineen, kynttilöineen, herkkuineen ja koristeineen. Tilaan jopa joulupukin lapsenlapsille. Näen paljon vaivaa ja käytän jouluun paljon rahaa. Teen sen ilahduttaakseni muita itseni lisäksi. Toivon sydämeni pohjasta että heti kun kyllästyvät tulemaan niin ilmoittavat sen suoraan ja reilusti. Siinä tapauksessa voimme mieheni kanssa lähteä vaikka pitkäksi viikonlopuksi Amsterdamiin, Varsovaan tms viettämään kahdenkeskistä joulua samalla rahalla minkä nyt käytämme kestitsemiseen. Ei ole mikään "pakko" tulla. t. äiti ja mummi
Tuo on reilu asenne. Mutta monella on se, että heti alkaa syyttely ja uhriutuminen, jos ei ole innokas tulemaan ja varsinkin, jos tällä kertaa aikaa viettäisiin enemmän aikaa puolison suvun luona, vaikka kymmenet kerrat oltais aiemmin tehty toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei saa suutaan auki niin oma häpeä. Siinäpä juoksette muiden nurkissa ja pilaatte joulunne.
Mulla sama ja viime joulu oli kauhea ku kerroin kaikille et aiotaan olla kotona eikä käydä ku haudoilla. Kaikki suuttu ja alko 'No eihän teän muualla tarvi käydä ko meillä vaa'. Mut siinä tulee se et ku kaikki sanoo noin nii sit suututtaa vielä enemmän ko käy yhessä paikassa. Siis ne suuttuu joiden luona ei käyty.
Ärsyttää ko iso suku ja kaikki olettaa et he voivat olla kotona mut kukaa muu ei.
Me tehdään avovaimon kanssa silleen että tulemme jouluna kotipaikkakunnalle ja hän menee omien vanhempiensa luokse ja minä omien. Asumme kuitenkin nykyään 400 km päässä niin onhan se kiva edes jouluna käydä. Mutta saman tien jos avovaimo edes vihjaisee ettei lähdettäisikään nii käy mulle. Joulu kahdestaan kotona sopisi paremmin kuin hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ongelma on päinvastainen eli miniä haluaa sukujoulun, me muut emme. Siitä on nyt riidelty keväästä asti, koska pojan perheellä on uusi talo, tilaa sukujoululle ja halua sellainen järjestää, mutta minä, puolisoni tai 2 tytärtä emme sellaiseen ole lähdössä mukaan. Meillä on oma jouluperinne, jonka mukaan jokainen aikuinen saa itse päättää, missä joulunsa on ja kenen kanssa. Minä ja mies ollaan lähdössä äitini luokse maalle, tyttärillä on omat jouluohjelmansa ja tässä kaiken keskellä on miniä kyselemässä, että kuka tuo lohen...
Voi ei... Noinkin päin voi tietysti olla. Miniäsi on kai sitten suvusta, jossa sukujoulu on normi, mutta ikävää yrittää tuputtaa sitä teille, kun luultavasti tietää, että teidän perheellä on oma tapanne joulua viettää.
Kai mun sitten vaan täytyy sanoa suoraan, että tänä vuonna pysyn kotona. Omat vanhempani kyllä ymmärtävät, vaikka saattavat pettyäkin. Olen varmaan vain liian kiltti ja mietin liikaa sitä, miltä muista ihmisistä tuntuu. Eihän kenenkään joulumielen pitäisi mun vastuulla olla. Meillä ei välimatkaa ole kuin muutama kymmenen kilometriä molempien perheisiin, eikä joulu tosiaan ole ainoa ajankohta, kun tavataan, vaan ollaan paljon tekemisissä ympäri vuoden. Jos asuttaisiin tosi kaukana ja nähtäisiin harvoin, itsekin varmasti mielelläni lähtisin sukujoulun viettoon. Tässä tilanteessa kuitenkin voitaisiin minusta ihan hyvin tehdä niin kuin joku ketjussa ehdotti, että vietettäisiin toisen perheen luona pikkujoulu ja toisen luona rääppiäiset tai vaikka uusi vuosi.
-ap
Ärsyttää kun vain jouluna voi kokoontua porukalla aterioimaan :( vois yrittää vaikka joulun jälkeen tai ennen joulua nähdä niin pyhät saisi olla oman perheen kanssa 😚
Varmaan näitäkin on, mutta me ollaan lapseton pariskunta, ja olen tämän joulukyläilyruljanssin jaksanut nimenomaan, koska mies tykkää siitä. Joskus olisi kiva viettää sellainenkin joulu, josta minä nauttisin, muttei huvittaisi loukata niin montaa ihmistä vain siksi, että saa, mitä haluaa.
-ap