Te alle vuoden ikäisenä joutuneet- millaiset välit vanhempiin nykyään?

Alkää tehkö näitä kryptisiä aloituksia.

Otsikosta unohtui sana "päiväkotiin".

Nostelen.

Äitini meni takaisin töihin kun olin 3 viikon vanha. Tämä 70-luvulla.

Suhde äitiini on erittäin hyvä, hän on yksi parhaita ystäviäni. Isääni on etäisemmät, mutta silti hyvät välit.

Sitä vastoin omissa parisuhteissani mulla on ollut vaikeuksia. Olen itsediagnosoinut itselläni takertuvan kiintymyssuhteen, joka aktivoituu aina silloin ratkaisevilla hetkillä eli silloin kun parisuhteessa on vaikeaa. Terapia saattaisi auttaa?

Tää on mielenkiintoinen aihe! Itsellä myös ristiriitainen suhde vanhempiin. Alle vuoden ikäisenä tosiaan menin päiväkotiin.

Äitini meni töihin kun olin 3kk. Suhde äitiin on hyvä, samoin oli nyt jo edesmenneeseen mummiin, joka jäi hoitamaan minua ja asui talomme päätyyn rakennetussa yksiössä.

Mä menin päiväkotiin alle vuoden ikäisenä. Sit kouluikäisenä olin iltapäivät (ja välillä myös aamupäivät) hoidossa naapurin/lastenhoitajan luona.

Erittäin hyvä suhde on omiin vanhempiini.

En ole koskaan kokenut mitään hylkäämisen tunnetta.

Sama tilanne, kuin #7, ja oikein hyvät välit vanhempiin.

Yhtä hyvin tämän kysymyksen voi kysyä niiltä, jotka eivät joutuneet...ja vastaavan kirjon vastauksia saa.

Minä sain olla kotona kouluikäiseksi asti. Vanhempieni suhde oli vaikea ja kun olin alle 1-vuotias, äitini oli ilmeisesti masentunut.

Mulla on aina ollut ongelmia kiintymyssuhteissa ja toistuvia masennusjaksoja.

Vierailija kirjoitti:

Yhtä hyvin tämän kysymyksen voi kysyä niiltä, jotka eivät joutuneet...ja vastaavan kirjon vastauksia saa.

Minä sain olla kotona kouluikäiseksi asti. Vanhempieni suhde oli vaikea ja kun olin alle 1-vuotias, äitini oli ilmeisesti masentunut.

Mulla on aina ollut ongelmia kiintymyssuhteissa ja toistuvia masennusjaksoja.

Täällä sama. Äitini ei kyllä ollut masentunut. Teki kaikki. Mutta joka ikinen päivä oli siitä katkera, kun joutui olemaan kotona. Olisi ollut parempi, että oltaisiin oltu hoidossa eikä kotona.

6mths kirjoitti:

Otsikosta unohtui sana "päiväkotiin".

no älä

Menin hoitoon 11kk ikäisenä. Vanhempiin välit on tosi hyvät ja luontevat. Ihmissuhteissa menee ihan hyvin. Päiväkodista mulla on tosi lämpimät muistot (siis niiltä ajoilta, joista ylipäänsä muistan jotain).

Menin hoitoon puolivuotiaana, suhteet vanhempiin ovat lämpimät ja rakastavat, joskaan eivät erityisen läheiset (en esim kerro paljon yksityisasioistani heille vaan jutellaan enemmän maailman tapahtumista, elokuvista, lemmikeistämme yms ympäripyöreästä.) Tämä johtuu äitini tunkeilevasta, yliuteliaasta ja juoruilevasta luonteesta, ei niinkään huonoista väleistä. Olen nähnyt helpommaksi pitää vähän etäisyyttä. Kovin rakkaita ovat silti ja aina tukena jos apua tarvitsen.

Minä olen mennyt perhepäivähoitajalle 3 kk ikäisenä. Päiväkodissa en ole koskaan ollut. Minulla on kyllä hyvin lämpimät välit molempiin vanhempiini.

Vierailija kirjoitti:

6mths kirjoitti:

Otsikosta unohtui sana "päiväkotiin".

no älä

No kunhan kommentoin, ettei ollu tarkoituksellinen kryptinen otsikko.

Vierailija kirjoitti:

Yhtä hyvin tämän kysymyksen voi kysyä niiltä, jotka eivät joutuneet...ja vastaavan kirjon vastauksia saa.

Minä sain olla kotona kouluikäiseksi asti. Vanhempieni suhde oli vaikea ja kun olin alle 1-vuotias, äitini oli ilmeisesti masentunut.

Mulla on aina ollut ongelmia kiintymyssuhteissa ja toistuvia masennusjaksoja.

Totta. Kotihoito ei ole aina tae katkeamattomasta kiintymyssuhteesta ym. Sitä paitsi aikoinaan lapset ovat joutuneet viettämään yksin pitkiäkin aikoja sairaalassa juuri näkemättä vanhempiaan, kun sen arveltiin olevan haitallista...ikävöisivät vain enemmän. Tällainenkin tuntuu jo hylkäämiseltä.

Oman kokemuksen vuoksi rajasin kysymyksen nyt näin, ja luulen, että muutkin asiat vaikuttaa siihen epämääräiseen tunteeseen mitä mulla on ollut suhteessa äitiin.