Tutti

Näin kokemuksen parivuotiaalla rinta-äänellä voin todeta että ainakin meidän terroristi ilmaisee itseään ihan kivasti. Tutti poistui n 1v 9 kk ikäisenä eikä se siinäkään vaiheessa lainkaan tukahduttanut mitään :D Helpommin Viku sai asiansa esitettyä kun voi voimakeinona heittää vanhempia tutilla päin pläsiä kun oikein kiukutti ;)

Ja olipas muuten ihanan turkulainen ilmaisu: kränä. Tuli ihan kotoisa olo :)

Meillä käytettiin tuttia muutaman ensimmäisen kuukauden aikana muutamia kertoja kokeiluluontoisesti vaikka itse suhtauduin siihen hyvin kriittisesti. Parin kolmen kuukauden iässä se on jäänyt kuitenkin kokonaan pois.



Aikanaan kirjoitin tutista ekoisiin näin: http://leostranius.fi/2011/10/ekoisi-%E2%80%93-osa-20-tutti-hyva-vai-pa…

Kriittisyydestä viis, minä olin niin onnellinen kun meidän vauva huoli vihdoin tutin 5 vkon iässä! Siihen loppui tississä roikkuminen (ja kiukkuilu kun maitoa alkoi tulla), järjettömät pulautukset ja liika maidontulo, joka aiheutti minulle jatkuvaa tukoksien pelkoa ja pari rintatulehdusta (+antibiootit). Ja kun maitoa tuli lopulta vain sen verran kuin sitä meni, oli mahdollista opetella myös rintakumeista eroon. Ja tietysti oli helpompi lähteä liikkeelle vauvan kanssa, kun tiesi saavansa hänet jatkamaan unia tutin avulla, eikä tarvinnut alkaa kadulla imettää... :) Ihanaa.

Luin ekoisin jutun tutista. Olen kyllä siinä samaa mieltä, ettei sitä pitäisi käyttää "vakiovarusteena". Nyt annan tutin puolivuotiaalle vain nukuttaessa ja autossa, hereillä ollessa saa olla muuten ilman. Tämä juuri siksi, että kuulisin milloin pientä alkaa väsyttää tai muuten harmittaa. Tai no, joskus laitan tutin kun neiti lukee lehteä - hänestä kun se on niin ihanaa, mutta äiti ei oikein tykkää niistä kemikaaleista.

Postauksessa pisti silmiin ajatus "kaikille ei sitä suoda". En koe, että tutti olisi jokin vauvan perusoikeus ja -tarve, joka hänelle pitäisi suoda. Minun vauvani pysyy tyytyväisenä imetyksellä, kantamisella, vieressä nukkumisella ja muulla luonnollisella tarpeiden huomioimisella.



Kaiken kaikkiaan olen aika lailla ekoisin linjoilla tässä asiassa. Mietin myös, johtuvatko Suomen alhaiset imetysluvut ja suunniteltua lyhyemmäksi jäävät imetykset osittain siitä, että vauvan imuhaluja tyydytetään tutilla liikaakin.

Tutittoman äiti, olet aivan oikeassa. Lähestyin aihetta vain ja ainoastaan meidän tyypin näkökulmasta, ja siksi ajattelin niin päin, että olisi väärin olla suomatta tuttia sille joka sitä tarvitsee. Ja kaikki eivät toki tarvitse! Uskon kuitenkin, että esimerkiksi meidän tilanteessa vauva on valinnastamme tyytyväinen. Kuten kirjoitin, vauvaa ei joinain illan hetkinä rauhoita kantaminen, sylittely, vaipanvaihto, hierominen eikä varsinkaan imettäminen - lapsi kun menee ihan paniikkiin, kun maitoa vaan suihkuaa vaikka vauva haluaisi vain imeä. Silloin on minusta parempi, että vauva saa sylissä tuttia.



Ja toisaalta, mitä perustarvetta esim. kantaminen tyydyttää? Maallikkona ajattelisin, että se tuo turvaa. Että lapsella on rauhallinen olo kun on liikkeessä. Samanlaista rauhaa ja lohtua tuntuu imeminenkin antavan - miksi se olisi väärin? (Toki, jos maitoa tulee liian vähän, on hyvä antaa vauvan imeä mahdollisimman usein ja siten stimuloida maidontuotantoa. Tällä suihkuamisella en kuitenkaan halua rinnoilleni sitä viestiä, että maitoa tulisi liian vähän!)

Kahden lapsen äitinä ja molempia imetin monien mielestä liian kauan (1v10kk ja 1v11kk). Ekalle tutti on välttämätön. Se itse asiassa annettiin jo synnytyssairaalassa - kivun lievitykseen. Ja silti neiti imi maitoa rinnasta ja tuttia imemistarpeeseen. Kun sitä maitoa tuli tosiaan ihan paineella. Pulloa ei huolinut, suoraan siirryttiin nokkamukiin.



TOinen ei huolinut tuttia, piti sitä vaan loukkauksena. Vain maito rinnasta kelpasi. Ja ei huolinut pulloa. Taas siirryttiin suoraan nokkamukiin.



Meillä tutti pelasti esikoisen juuri siltä hirveältä mahavaiva/pulauttelukierteeltä. Ja eroon pääsi tutistakin ihan tarpeeksi aikaisin. Ja ei ole tutti tai tutittomuus vaikuttanut minun maidontulooni millään lailla.



Eiköhän nämä ole ihan vauva-äiti-kohtaisia asioita.

Eikun vaan hyvillä mielin tuttia vauvalle. Minulla on kaksi lasta. Ensimmäinen ei huolinut tuttia vaikka tarjottiin ja toinen tarvitsi sitä heti muutaman päivän ikäisenä. Ensimmäinen ei esim. ole oppinut nukahtamaan niin hyvin, kuin kuopus ja veikkaan syyksi juurikin tuota tutin käyttöä.



Tutti oli meilläkin aina "viimeinen keino", jos mikään muu ei kalvannut ja kyllä sen huomasi, miten lapsi kasvoi tutista sitten irti hyvin luonnollisesti ja yhtenä iltana ollessaan 1v4kk vain heitti sen pois.



Olisin ollut onnellinen, jos esikoinen olisi sen kapineen huolinut. Olisi säästynyt monilta itkun hetkiltä itse...