Lue keskustelun säännöt.
Yksinäiset, masentuneet, hukassa olevat, tässä teille (Jumalasta)
25.10.2018 |
Tämä oli vastaukseni tuonne yksinäisen ketjuun, mutta koska aihe on hyvin tärkeä, ajattelin tehdä tästä erillisen avauksen:
Oikeasti, Jeesus on vastaus. Niin löperöltä lässytykseltä kuin se saattaa kuulostaakin, jos ei ole (vielä) kokenut, niin se on silti totta.
Oikeasti, kun tajuat, tiedostat, heräät USKOmaan sen, että on olemassa JUMALA, kaikkivaltias, koko maailmankaikkeuden luoja, joka on sinutkin tehnyt, nimeltä kutsunut. Mieti, joku niin suuri, mahtava ja tärkeä, on oikeasti olemassa, ja rakastaa juuri sinua. Väkevällä, voimakkaalla, lujalla rakkaudella. Hän on sinua kohtaan kärsivällinen, hän ei sinua koskaan jätä. Hän auttaa sinua, ja mitä eniten tässä maailmassa kaipaat, sen sinä saat.
Ja Jumala tekee myös ihmeitä. Itse olen saanut kokea tämän Jumalan rakkauden ihan fyysisenä tuntemuksena, koin kuinka yhtäkkiä tajutessani (kävin sielunhoitajan kanssa keskustelua ihan netin välityksellä, kun hain netistä apua masennukseen ja ahdistukseen) tajusin, siis oikeasti tajusin ja sisäistin, että Jeesus on kuollut munkin puolesta, että mä saisin elää.. toki sen olin kuullut monesti aiemminkin, mut siinä hetkessä se jotenkin iskostui muhun, ymmärsin kuinka suuresta rakkauden teosta siinä on kyse, ja että oikeasti se koskee juuri minuakin (eikä vain muita, joitain "kunnon ihmisiä") Tässä hetkessä mun ympärille tuli valtava rakkaus, ikäänkuin lämmin viltti johon minut olisi kääritty. Tuli valtavan rakastettu olo, kupliva ilo, kiitollisuus.. sanoilla on oikeasti vaikea kuvailla, vaikka kuinka hehkuttaisin ja käyttäisin superlatiiveja, jäisi kuvaus laimeaksi. Niin uskomattoman upea ja yliluonnollinen tämä kokemus oli. Sitä kesti kolme päivää, tuota äärimmäisen onnellista "lämmin viltti ympärillä"-oloa.
En tiedä kokevatko kaikki tätä, ehkä eivät, mutta Jumala varmasti tietää mikä juuri kenellekin on tarpeen, ja mulle se oli näköjään tällainen kokemus. Sen jälkeen en ole epäillyt Jumalan olemassaoloa, ja elämääni on tullut pysyvä merkitys, turva ja rauha.
Ja tämä sama on tarjolla teille muillekin. Etsikää niin te löydätte, sanoo Raamattu, ja se on totta.
Lue Raamattua tai kuuntele sitä netistä (esim. googlaa "Raamattu kannesta kanteen"), katso TV7, tai mene seurakuntaan, tai hanki ja lue kristillistä, hengellistä kirjallisuutta. Kirjastostakin löytää.
Siunausta!
Kommentit (23)
Oletko koskaan miettinyt tuota asiaa loppuun saakka? Kuinka ihmeessä esimerkiksi jatkuvan kidutuksen keskellä elävä ihminen voisi ajatella, kuinka hienoa on, että ”jeesus kuoli hänen puolestaan - että hän saisi elää”? Tai holokaustissa eläneet? Täytyy olla jotenkin heikkolahjainen nielläkseeb tuollaista. Elämä on kärsimystie ihan meille jokaiselle, toisille todella raskas. Jeesus ei tehnyt _mitään_ sen kunmallisempaa kuin eli omansa. Ristinkuolema oli sentään kohtuullisen nopea, monella on paljon pahempi kohtalo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja Jumala tekee myös ihmeitä. Itse olen saanut kokea tämän Jumalan rakkauden
Miksi Jumala välittää henkilökohtaisesti sinun hyvinvoinnistasi ja tekee sinulle ihmeitä, mutta antoi pari viikkoa sitten nuoren äidin jäädä rekan alle ja pienen vauvan ilman äitiä?
Miksi sinä olet niin paljon tärkeämpi Jumalalle henkilökohtaisen ihmeen tehdäkseen, mutta tuo äiti ei ollut?
Miksi palvot Jumalaa, joka jakelee ihmeitä noin mielivaltaisesti?
Vierailija kirjoitti:
Miten voi uskoa, jos ei usko? Olen lukenut kristillistä kirjallisuutta, odottanut sitä Jeesusta tulevaksi ja avannut oven, vaan ei. Ei mitään. Ei iloa, ei kiitollisuutta, ei rakastettuutta. Sitten minulle vain sanotaan, että vika on minussa. En vain tee sitä oikein.
Ei sun tarvi tehdä mitään. Ole avoimin mielin ja TIEDÄ, että Jumala on ja rakastaa sinua. Opettele lisää Jumalasta, opettele tuntemaan Hänet, sanansa ja ilmoituksensa kautta, eli lue /kuuntele sitä Raamattua. Tai netistä googlaa vaikka one way missionin sivuilta videoita, opetusta, saarnoja (syvällistä, mukavaa, herättelevää, lohdullista kuunneltavaa).
Ei siinä muuta tarvi. Kun lähestyt Jumalaa, Hän lähestyy sua. Pala palalta ymmärrät ja asiat aukeavat sinulle yhä enemmän. Mutta kaikki se rakkaus Jumalalla on sinua kohtaan jo nyt, täysin, vaikket vielä itse asiaa tajuaisikaan/tuntisikaan.
Vierailija kirjoitti:
Oletko koskaan miettinyt tuota asiaa loppuun saakka? Kuinka ihmeessä esimerkiksi jatkuvan kidutuksen keskellä elävä ihminen voisi ajatella, kuinka hienoa on, että ”jeesus kuoli hänen puolestaan - että hän saisi elää”? Tai holokaustissa eläneet? Täytyy olla jotenkin heikkolahjainen nielläkseeb tuollaista. Elämä on kärsimystie ihan meille jokaiselle, toisille todella raskas. Jeesus ei tehnyt _mitään_ sen kunmallisempaa kuin eli omansa. Ristinkuolema oli sentään kohtuullisen nopea, monella on paljon pahempi kohtalo.
Yes! Kerrankin joku sanoi sen ääneen! Jos ei pysty tähän perusteluja lataamaan - täytyy perus uskonsa tai miettiä se uudelleen! Kiitos!
Olen yrittänyt. Mutta olen niin epäsuotuisa, iljettävä, musta ihminen että Jumala nauraa mun elämänräpellykselle. When you make plans, God laugh's -sanonta on mun elämästä keksitty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja Jumala tekee myös ihmeitä. Itse olen saanut kokea tämän Jumalan rakkauden
Miksi Jumala välittää henkilökohtaisesti sinun hyvinvoinnistasi ja tekee sinulle ihmeitä, mutta antoi pari viikkoa sitten nuoren äidin jäädä rekan alle ja pienen vauvan ilman äitiä?
Miksi sinä olet niin paljon tärkeämpi Jumalalle henkilökohtaisen ihmeen tehdäkseen, mutta tuo äiti ei ollut?
Miksi palvot Jumalaa, joka jakelee ihmeitä noin mielivaltaisesti?
Maailmassa pahuus melskaa, ei tämä ole taivas. Täällä maan päällä on sairautta, vihaa, murheita, kuolemaa.
Kaikkien elämä silti jatkuu, ja pääsemme kuoleman jälkeen taivaaseen, jossa Jumala pelkästään(!) hallitsee, ei ole pahuutta eli ei kurjuutta, ei murhetta, ei sairautta, ei yksinäisyyttä, ei merkityksettömyyttä. Ei kuolemaa.
Tässä ajassakin Jumala kulkee kanssamme, itsekin tiedän, ettei mulla ole välttämättä tulossa helppo tie, eikä se sitä ole aina ollutkaan. Kuten sanoin aloituksessa, olin masentunut ja ahdistunut, jopa niin paljon että kuvittelin kuolemisen olevan helpotus tämän elämän tuskasta ja merkityksettömyydestä. Mutta kun sain uskon, tämä tuskani väistyi, ymmärsin mikä onni ja turva on Jumala. Se kantaa kaikessa, sairaudessa, vaikeuksissa, siinä jos menetän lähimmäiseni, siinä jos kuolen. Usko on kallioperustus, se ei petä eikä horju, tuli mitä tuli.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voi uskoa, jos ei usko? Olen lukenut kristillistä kirjallisuutta, odottanut sitä Jeesusta tulevaksi ja avannut oven, vaan ei. Ei mitään. Ei iloa, ei kiitollisuutta, ei rakastettuutta. Sitten minulle vain sanotaan, että vika on minussa. En vain tee sitä oikein.
Ei sun tarvi tehdä mitään. Ole avoimin mielin ja TIEDÄ, että Jumala on ja rakastaa sinua. Opettele lisää Jumalasta, opettele tuntemaan Hänet, sanansa ja ilmoituksensa kautta, eli lue /kuuntele sitä Raamattua. Tai netistä googlaa vaikka one way missionin sivuilta videoita, opetusta, saarnoja (syvällistä, mukavaa, herättelevää, lohdullista kuunneltavaa).
Ei siinä muuta tarvi. Kun lähestyt Jumalaa, Hän lähestyy sua. Pala palalta ymmärrät ja asiat aukeavat sinulle yhä enemmän. Mutta kaikki se rakkaus Jumalalla on sinua kohtaan jo nyt, täysin, vaikket vielä itse asiaa tajuaisikaan/tuntisikaan.
Olen odottanut jo niin kauan, että luultavasti ehdin kuolla ennen kuin Jumala lähestyy. Kauanko vielä? Ne missiot ja saarnat kuulostaa uskomattomalta hölynpölyltä tällaisen ihmisen korvissa, joka ei (vielä) ole löytänyt uskoa, joten vaikutus on päinvastainen kuin tarkoitus. Ne on kohdistettu sellaisille, jotka jo uskoo. Raamattu on täynnä ristiriitaisuuksia ja julmuutta, ja kun ihmettelen sitä, minulle sanotaan, että minulla pitäisi olla jonku Pyhä Henki, jotta ymmärtäisin sitä oikein. Sehän on noidankehä. Pitäisi lukea Raamattua, että saisi uskon, mutta sitä ennen pitäisi olla jonkun Hengen vallassa eli uskoa. Pitäisi vain päättää uskoa, mutta eihän se voi niin mennä. Usko on jotain muuta kuin ihmisen oma päätös. Voihan sitä päättää että päivä on yö, muttei se siitä muutu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja Jumala tekee myös ihmeitä. Itse olen saanut kokea tämän Jumalan rakkauden
Miksi Jumala välittää henkilökohtaisesti sinun hyvinvoinnistasi ja tekee sinulle ihmeitä, mutta antoi pari viikkoa sitten nuoren äidin jäädä rekan alle ja pienen vauvan ilman äitiä?
Miksi sinä olet niin paljon tärkeämpi Jumalalle henkilökohtaisen ihmeen tehdäkseen, mutta tuo äiti ei ollut?
Miksi palvot Jumalaa, joka jakelee ihmeitä noin mielivaltaisesti?
Maailmassa pahuus melskaa, ei tämä ole taivas. Täällä maan päällä on sairautta, vihaa, murheita, kuolemaa.
Kaikkien elämä silti jatkuu, ja pääsemme kuoleman jälkeen taivaaseen, jossa Jumala pelkästään(!) hallitsee, ei ole pahuutta eli ei kurjuutta, ei murhetta, ei sairautta, ei yksinäisyyttä, ei merkityksettömyyttä. Ei kuolemaa.
Tässä ajassakin Jumala kulkee kanssamme, itsekin tiedän, ettei mulla ole välttämättä tulossa helppo tie, eikä se sitä ole aina ollutkaan. Kuten sanoin aloituksessa, olin masentunut ja ahdistunut, jopa niin paljon että kuvittelin kuolemisen olevan helpotus tämän elämän tuskasta ja merkityksettömyydestä. Mutta kun sain uskon, tämä tuskani väistyi, ymmärsin mikä onni ja turva on Jumala. Se kantaa kaikessa, sairaudessa, vaikeuksissa, siinä jos menetän lähimmäiseni, siinä jos kuolen. Usko on kallioperustus, se ei petä eikä horju, tuli mitä tuli.
Ap
Voi hyvä ihme! Kai nyt ymmärrät, ettei ”jumalan valtakunta” ole mitään kirjaimellista? Se on vain symboliikkaa sille, että sielusi vapautuu maanpäällisestä kärsimyksestä. Ei ole mitään jatkumoa, pointti on siinä, ettei tule samaistua kärsimyksiin, koska ne eivät ole pysyvä tila - kuten ei onnikaan.
Vierailija kirjoitti:
Maailmassa pahuus melskaa, ei tämä ole taivas. Täällä maan päällä on sairautta, vihaa, murheita, kuolemaa.
Mikä hiton vastaus tuo nyt on muka olevinaan? Mitä sitten, että tämä ei ole taivas? Kusípäähän se palvomasi jumala on joka tapauksessa, kun sallii kurjuuden, vaikka voisi tehdästä kaikkien elämästä mukavaa edes napsauttamatta sormiaan. Et sä tästä faktasta luikertele irti millään älyttömällä "not mutku tää nyt vaan on näin" lässytyksellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja Jumala tekee myös ihmeitä. Itse olen saanut kokea tämän Jumalan rakkauden
Miksi Jumala välittää henkilökohtaisesti sinun hyvinvoinnistasi ja tekee sinulle ihmeitä, mutta antoi pari viikkoa sitten nuoren äidin jäädä rekan alle ja pienen vauvan ilman äitiä?
Miksi sinä olet niin paljon tärkeämpi Jumalalle henkilökohtaisen ihmeen tehdäkseen, mutta tuo äiti ei ollut?
Miksi palvot Jumalaa, joka jakelee ihmeitä noin mielivaltaisesti?
Maailmassa pahuus melskaa, ei tämä ole taivas. Täällä maan päällä on sairautta, vihaa, murheita, kuolemaa.
Kaikkien elämä silti jatkuu, ja pääsemme kuoleman jälkeen taivaaseen, jossa Jumala pelkästään(!) hallitsee, ei ole pahuutta eli ei kurjuutta, ei murhetta, ei sairautta, ei yksinäisyyttä, ei merkityksettömyyttä. Ei kuolemaa.
Tässä ajassakin Jumala kulkee kanssamme, itsekin tiedän, ettei mulla ole välttämättä tulossa helppo tie, eikä se sitä ole aina ollutkaan. Kuten sanoin aloituksessa, olin masentunut ja ahdistunut, jopa niin paljon että kuvittelin kuolemisen olevan helpotus tämän elämän tuskasta ja merkityksettömyydestä. Mutta kun sain uskon, tämä tuskani väistyi, ymmärsin mikä onni ja turva on Jumala. Se kantaa kaikessa, sairaudessa, vaikeuksissa, siinä jos menetän lähimmäiseni, siinä jos kuolen. Usko on kallioperustus, se ei petä eikä horju, tuli mitä tuli.
Ap
Et vastannut kysymykseen.
Miksi rajattomat voimat omaava Jumala tekee sinulle henkilökohtaisia ihmeitä, mutta ei muille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voi uskoa, jos ei usko? Olen lukenut kristillistä kirjallisuutta, odottanut sitä Jeesusta tulevaksi ja avannut oven, vaan ei. Ei mitään. Ei iloa, ei kiitollisuutta, ei rakastettuutta. Sitten minulle vain sanotaan, että vika on minussa. En vain tee sitä oikein.
Ei sun tarvi tehdä mitään. Ole avoimin mielin ja TIEDÄ, että Jumala on ja rakastaa sinua. Opettele lisää Jumalasta, opettele tuntemaan Hänet, sanansa ja ilmoituksensa kautta, eli lue /kuuntele sitä Raamattua. Tai netistä googlaa vaikka one way missionin sivuilta videoita, opetusta, saarnoja (syvällistä, mukavaa, herättelevää, lohdullista kuunneltavaa).
Ei siinä muuta tarvi. Kun lähestyt Jumalaa, Hän lähestyy sua. Pala palalta ymmärrät ja asiat aukeavat sinulle yhä enemmän. Mutta kaikki se rakkaus Jumalalla on sinua kohtaan jo nyt, täysin, vaikket vielä itse asiaa tajuaisikaan/tuntisikaan.
Olen odottanut jo niin kauan, että luultavasti ehdin kuolla ennen kuin Jumala lähestyy. Kauanko vielä? Ne missiot ja saarnat kuulostaa uskomattomalta hölynpölyltä tällaisen ihmisen korvissa, joka ei (vielä) ole löytänyt uskoa, joten vaikutus on päinvastainen kuin tarkoitus. Ne on kohdistettu sellaisille, jotka jo uskoo. Raamattu on täynnä ristiriitaisuuksia ja julmuutta, ja kun ihmettelen sitä, minulle sanotaan, että minulla pitäisi olla jonku Pyhä Henki, jotta ymmärtäisin sitä oikein. Sehän on noidankehä. Pitäisi lukea Raamattua, että saisi uskon, mutta sitä ennen pitäisi olla jonkun Hengen vallassa eli uskoa. Pitäisi vain päättää uskoa, mutta eihän se voi niin mennä. Usko on jotain muuta kuin ihmisen oma päätös. Voihan sitä päättää että päivä on yö, muttei se siitä muutu.
Usko tulee Jumalalta, jotkut tulevat uskoon hetkessä, joillekin se on pitkä prosessi, ja jotkut eivät vastaanota Jumalaa. Kaikkia Jumala kyllä kutsuu, useammankin kerran hellävaraisesti, mutta hän ei pakota ketään. Ihmisellä on vapaa tahto tämän asian päättämisen kanssa.
Mutta Jumala kyllä kutsuu, kaikkia. Jo se, että edes ajattelet Jumalaa tai uskonasioita, on Jumalan teko, hänen lähestymisensä sinua kohtaan. Ihminen luonnostaan torjuu Jumalan, "pärjää itse, ei usko".
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä henk.koht kuljen miljoona kertaa mieluummin yksin kuin jonkun sadistisen p-rkeleen kanssa joka tarujen mukaan on kaikkivaltias ja voisi näin ollen ottaa pois paljon julmuutta maailmasta, tai estää sen kokonaan. Mutta ei halua.
Kulkee vain "minun rinnallani" ja nauttii sadisminsa tuloksista. Ei kiitos.
Minusta uskovaiset ovat naiiveja ja ahdasmielisiä myös. Esim eivät lue muiden uskontojen, esim buddhalaisuus, hindu, pyhiå kirjoja ollenkaan eivätkä tiedä niistä mitään. Päättävät että muut on pakanoita ja vain itse ovat oikeassa. Jumalan luo on niin monta tietä ja niin monta eri uskontoa, jokainen valitkoon itselleen omansa tai olkoon ilman. Pitää muistaa etta jokainen uskonto on ihmisten keksimä. Onneksi minun puolestani ei kenenkään ole pitänyt kuolla ristillä. Osaan itse pitää huolta itsestäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voi uskoa, jos ei usko? Olen lukenut kristillistä kirjallisuutta, odottanut sitä Jeesusta tulevaksi ja avannut oven, vaan ei. Ei mitään. Ei iloa, ei kiitollisuutta, ei rakastettuutta. Sitten minulle vain sanotaan, että vika on minussa. En vain tee sitä oikein.
Ei sun tarvi tehdä mitään. Ole avoimin mielin ja TIEDÄ, että Jumala on ja rakastaa sinua. Opettele lisää Jumalasta, opettele tuntemaan Hänet, sanansa ja ilmoituksensa kautta, eli lue /kuuntele sitä Raamattua. Tai netistä googlaa vaikka one way missionin sivuilta videoita, opetusta, saarnoja (syvällistä, mukavaa, herättelevää, lohdullista kuunneltavaa).
Ei siinä muuta tarvi. Kun lähestyt Jumalaa, Hän lähestyy sua. Pala palalta ymmärrät ja asiat aukeavat sinulle yhä enemmän. Mutta kaikki se rakkaus Jumalalla on sinua kohtaan jo nyt, täysin, vaikket vielä itse asiaa tajuaisikaan/tuntisikaan.
Olen odottanut jo niin kauan, että luultavasti ehdin kuolla ennen kuin Jumala lähestyy. Kauanko vielä? Ne missiot ja saarnat kuulostaa uskomattomalta hölynpölyltä tällaisen ihmisen korvissa, joka ei (vielä) ole löytänyt uskoa, joten vaikutus on päinvastainen kuin tarkoitus. Ne on kohdistettu sellaisille, jotka jo uskoo. Raamattu on täynnä ristiriitaisuuksia ja julmuutta, ja kun ihmettelen sitä, minulle sanotaan, että minulla pitäisi olla jonku Pyhä Henki, jotta ymmärtäisin sitä oikein. Sehän on noidankehä. Pitäisi lukea Raamattua, että saisi uskon, mutta sitä ennen pitäisi olla jonkun Hengen vallassa eli uskoa. Pitäisi vain päättää uskoa, mutta eihän se voi niin mennä. Usko on jotain muuta kuin ihmisen oma päätös. Voihan sitä päättää että päivä on yö, muttei se siitä muutu.
Usko tulee Jumalalta, jotkut tulevat uskoon hetkessä, joillekin se on pitkä prosessi, ja jotkut eivät vastaanota Jumalaa. Kaikkia Jumala kyllä kutsuu, useammankin kerran hellävaraisesti, mutta hän ei pakota ketään. Ihmisellä on vapaa tahto tämän asian päättämisen kanssa.
Mutta Jumala kyllä kutsuu, kaikkia. Jo se, että edes ajattelet Jumalaa tai uskonasioita, on Jumalan teko, hänen lähestymisensä sinua kohtaan. Ihminen luonnostaan torjuu Jumalan, "pärjää itse, ei usko".
AP
Minusta sinun pitäisi nyt paneutua tähän asiaan vähän syvemmin. Suosittelen esimerkiksi ortodoksisten/katolisten mystikkomunkkien/nunnien kirjallista tuotantoa. Tuollainen ”uskoontulo” mistä puhut, on vain aivojesi luona illuussio muutaman self help-oppaan ja omantulkintaisen raamatun lukusi pohjalta. Olet ennen pitkää taas syvissä vesissä höpinöinesi.
Vierailija kirjoitti:
Minusta uskovaiset ovat naiiveja ja ahdasmielisiä myös. Esim eivät lue muiden uskontojen, esim buddhalaisuus, hindu, pyhiå kirjoja ollenkaan eivätkä tiedä niistä mitään. Päättävät että muut on pakanoita ja vain itse ovat oikeassa. Jumalan luo on niin monta tietä ja niin monta eri uskontoa, jokainen valitkoon itselleen omansa tai olkoon ilman. Pitää muistaa etta jokainen uskonto on ihmisten keksimä. Onneksi minun puolestani ei kenenkään ole pitänyt kuolla ristillä. Osaan itse pitää huolta itsestäni.
Juuri näin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja Jumala tekee myös ihmeitä. Itse olen saanut kokea tämän Jumalan rakkauden
Miksi Jumala välittää henkilökohtaisesti sinun hyvinvoinnistasi ja tekee sinulle ihmeitä, mutta antoi pari viikkoa sitten nuoren äidin jäädä rekan alle ja pienen vauvan ilman äitiä?
Miksi sinä olet niin paljon tärkeämpi Jumalalle henkilökohtaisen ihmeen tehdäkseen, mutta tuo äiti ei ollut?
Miksi palvot Jumalaa, joka jakelee ihmeitä noin mielivaltaisesti?
Maailmassa pahuus melskaa, ei tämä ole taivas. Täällä maan päällä on sairautta, vihaa, murheita, kuolemaa.
Kaikkien elämä silti jatkuu, ja pääsemme kuoleman jälkeen taivaaseen, jossa Jumala pelkästään(!) hallitsee, ei ole pahuutta eli ei kurjuutta, ei murhetta, ei sairautta, ei yksinäisyyttä, ei merkityksettömyyttä. Ei kuolemaa.
Tässä ajassakin Jumala kulkee kanssamme, itsekin tiedän, ettei mulla ole välttämättä tulossa helppo tie, eikä se sitä ole aina ollutkaan. Kuten sanoin aloituksessa, olin masentunut ja ahdistunut, jopa niin paljon että kuvittelin kuolemisen olevan helpotus tämän elämän tuskasta ja merkityksettömyydestä. Mutta kun sain uskon, tämä tuskani väistyi, ymmärsin mikä onni ja turva on Jumala. Se kantaa kaikessa, sairaudessa, vaikeuksissa, siinä jos menetän lähimmäiseni, siinä jos kuolen. Usko on kallioperustus, se ei petä eikä horju, tuli mitä tuli.
Ap
Et vastannut kysymykseen.
Miksi rajattomat voimat omaava Jumala tekee sinulle henkilökohtaisia ihmeitä, mutta ei muille?
Mistä sinä tiedät, ettei Jumala tee ihmeitä muille? Kaikki me kuollaan täällä kerran, siitä ei päästä luikertelemaan. Minäkin kuolen, voin vaikka sairastua pahasti, kuolla kipujen keskellä, mutta silti minäkin olen kokenut ihmeen. Ja suurin niistä on se, että saan olla Jumalan kanssa, niin niine kipuineni ja tuskineni, kuolemassanikin, ja joskus sitten taivaassa, jossa kaikki on hyvin.
Näin se on meidän kaikkien kohdalla. Sitä en tiedä, miksiniin erilaisia ja julmiakin kohtaloita täältä löytyy. Luulen, että vastaus on Pahuus. Jumala on olemassa, mutta niin Saatanakin. Ihmiset saa valita, kumpaa seuraa. Raamatussa Jumala on kyllä ilmoittanut, että ei katsele tätä maailmassa olevaa tuskaa ja pahuutta ikuisesti, vaan tekee siitä lopun. Ja sen jäljeen vain Hän hallitsee, pahuuden hän hävittää kokonaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voi uskoa, jos ei usko? Olen lukenut kristillistä kirjallisuutta, odottanut sitä Jeesusta tulevaksi ja avannut oven, vaan ei. Ei mitään. Ei iloa, ei kiitollisuutta, ei rakastettuutta. Sitten minulle vain sanotaan, että vika on minussa. En vain tee sitä oikein.
Ei sun tarvi tehdä mitään. Ole avoimin mielin ja TIEDÄ, että Jumala on ja rakastaa sinua. Opettele lisää Jumalasta, opettele tuntemaan Hänet, sanansa ja ilmoituksensa kautta, eli lue /kuuntele sitä Raamattua. Tai netistä googlaa vaikka one way missionin sivuilta videoita, opetusta, saarnoja (syvällistä, mukavaa, herättelevää, lohdullista kuunneltavaa).
Ei siinä muuta tarvi. Kun lähestyt Jumalaa, Hän lähestyy sua. Pala palalta ymmärrät ja asiat aukeavat sinulle yhä enemmän. Mutta kaikki se rakkaus Jumalalla on sinua kohtaan jo nyt, täysin, vaikket vielä itse asiaa tajuaisikaan/tuntisikaan.
Olen odottanut jo niin kauan, että luultavasti ehdin kuolla ennen kuin Jumala lähestyy. Kauanko vielä? Ne missiot ja saarnat kuulostaa uskomattomalta hölynpölyltä tällaisen ihmisen korvissa, joka ei (vielä) ole löytänyt uskoa, joten vaikutus on päinvastainen kuin tarkoitus. Ne on kohdistettu sellaisille, jotka jo uskoo. Raamattu on täynnä ristiriitaisuuksia ja julmuutta, ja kun ihmettelen sitä, minulle sanotaan, että minulla pitäisi olla jonku Pyhä Henki, jotta ymmärtäisin sitä oikein. Sehän on noidankehä. Pitäisi lukea Raamattua, että saisi uskon, mutta sitä ennen pitäisi olla jonkun Hengen vallassa eli uskoa. Pitäisi vain päättää uskoa, mutta eihän se voi niin mennä. Usko on jotain muuta kuin ihmisen oma päätös. Voihan sitä päättää että päivä on yö, muttei se siitä muutu.
Usko tulee Jumalalta, jotkut tulevat uskoon hetkessä, joillekin se on pitkä prosessi, ja jotkut eivät vastaanota Jumalaa. Kaikkia Jumala kyllä kutsuu, useammankin kerran hellävaraisesti, mutta hän ei pakota ketään. Ihmisellä on vapaa tahto tämän asian päättämisen kanssa.
Mutta Jumala kyllä kutsuu, kaikkia. Jo se, että edes ajattelet Jumalaa tai uskonasioita, on Jumalan teko, hänen lähestymisensä sinua kohtaan. Ihminen luonnostaan torjuu Jumalan, "pärjää itse, ei usko".
AP
Minusta sinun pitäisi nyt paneutua tähän asiaan vähän syvemmin. Suosittelen esimerkiksi ortodoksisten/katolisten mystikkomunkkien/nunnien kirjallista tuotantoa. Tuollainen ”uskoontulo” mistä puhut, on vain aivojesi luona illuussio muutaman self help-oppaan ja omantulkintaisen raamatun lukusi pohjalta. Olet ennen pitkää taas syvissä vesissä höpinöinesi.
Aah- kiitos - kuka ikinä oletkaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voi uskoa, jos ei usko? Olen lukenut kristillistä kirjallisuutta, odottanut sitä Jeesusta tulevaksi ja avannut oven, vaan ei. Ei mitään. Ei iloa, ei kiitollisuutta, ei rakastettuutta. Sitten minulle vain sanotaan, että vika on minussa. En vain tee sitä oikein.
Ei sun tarvi tehdä mitään. Ole avoimin mielin ja TIEDÄ, että Jumala on ja rakastaa sinua. Opettele lisää Jumalasta, opettele tuntemaan Hänet, sanansa ja ilmoituksensa kautta, eli lue /kuuntele sitä Raamattua. Tai netistä googlaa vaikka one way missionin sivuilta videoita, opetusta, saarnoja (syvällistä, mukavaa, herättelevää, lohdullista kuunneltavaa).
Ei siinä muuta tarvi. Kun lähestyt Jumalaa, Hän lähestyy sua. Pala palalta ymmärrät ja asiat aukeavat sinulle yhä enemmän. Mutta kaikki se rakkaus Jumalalla on sinua kohtaan jo nyt, täysin, vaikket vielä itse asiaa tajuaisikaan/tuntisikaan.
Olen odottanut jo niin kauan, että luultavasti ehdin kuolla ennen kuin Jumala lähestyy. Kauanko vielä? Ne missiot ja saarnat kuulostaa uskomattomalta hölynpölyltä tällaisen ihmisen korvissa, joka ei (vielä) ole löytänyt uskoa, joten vaikutus on päinvastainen kuin tarkoitus. Ne on kohdistettu sellaisille, jotka jo uskoo. Raamattu on täynnä ristiriitaisuuksia ja julmuutta, ja kun ihmettelen sitä, minulle sanotaan, että minulla pitäisi olla jonku Pyhä Henki, jotta ymmärtäisin sitä oikein. Sehän on noidankehä. Pitäisi lukea Raamattua, että saisi uskon, mutta sitä ennen pitäisi olla jonkun Hengen vallassa eli uskoa. Pitäisi vain päättää uskoa, mutta eihän se voi niin mennä. Usko on jotain muuta kuin ihmisen oma päätös. Voihan sitä päättää että päivä on yö, muttei se siitä muutu.
Usko tulee Jumalalta, jotkut tulevat uskoon hetkessä, joillekin se on pitkä prosessi, ja jotkut eivät vastaanota Jumalaa. Kaikkia Jumala kyllä kutsuu, useammankin kerran hellävaraisesti, mutta hän ei pakota ketään. Ihmisellä on vapaa tahto tämän asian päättämisen kanssa.
Mutta Jumala kyllä kutsuu, kaikkia. Jo se, että edes ajattelet Jumalaa tai uskonasioita, on Jumalan teko, hänen lähestymisensä sinua kohtaan. Ihminen luonnostaan torjuu Jumalan, "pärjää itse, ei usko".
AP
Niin, eli tässäkin taas tullaan siihen, että syy on minussa, jos en "ota vastaan Jumalan kutsua". Jumala kyllä kutsuu ja tekee kaikkensa, mutta minä itse olen syyllinen kun mitään ei tapahdu. Näin aina. En vain tahdo tarpeeksi. En vain rukoile tarpeeksi. En vain tee tarpeeksi. Oma vika, ei missään nimessä Jumalan.
Jumala on Kaikkivaltias, mutta varsin valikoiva sen kaikkivaltiutensa suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voi uskoa, jos ei usko? Olen lukenut kristillistä kirjallisuutta, odottanut sitä Jeesusta tulevaksi ja avannut oven, vaan ei. Ei mitään. Ei iloa, ei kiitollisuutta, ei rakastettuutta. Sitten minulle vain sanotaan, että vika on minussa. En vain tee sitä oikein.
Ei sun tarvi tehdä mitään. Ole avoimin mielin ja TIEDÄ, että Jumala on ja rakastaa sinua. Opettele lisää Jumalasta, opettele tuntemaan Hänet, sanansa ja ilmoituksensa kautta, eli lue /kuuntele sitä Raamattua. Tai netistä googlaa vaikka one way missionin sivuilta videoita, opetusta, saarnoja (syvällistä, mukavaa, herättelevää, lohdullista kuunneltavaa).
Ei siinä muuta tarvi. Kun lähestyt Jumalaa, Hän lähestyy sua. Pala palalta ymmärrät ja asiat aukeavat sinulle yhä enemmän. Mutta kaikki se rakkaus Jumalalla on sinua kohtaan jo nyt, täysin, vaikket vielä itse asiaa tajuaisikaan/tuntisikaan.
Olen odottanut jo niin kauan, että luultavasti ehdin kuolla ennen kuin Jumala lähestyy. Kauanko vielä? Ne missiot ja saarnat kuulostaa uskomattomalta hölynpölyltä tällaisen ihmisen korvissa, joka ei (vielä) ole löytänyt uskoa, joten vaikutus on päinvastainen kuin tarkoitus. Ne on kohdistettu sellaisille, jotka jo uskoo. Raamattu on täynnä ristiriitaisuuksia ja julmuutta, ja kun ihmettelen sitä, minulle sanotaan, että minulla pitäisi olla jonku Pyhä Henki, jotta ymmärtäisin sitä oikein. Sehän on noidankehä. Pitäisi lukea Raamattua, että saisi uskon, mutta sitä ennen pitäisi olla jonkun Hengen vallassa eli uskoa. Pitäisi vain päättää uskoa, mutta eihän se voi niin mennä. Usko on jotain muuta kuin ihmisen oma päätös. Voihan sitä päättää että päivä on yö, muttei se siitä muutu.
Usko tulee Jumalalta, jotkut tulevat uskoon hetkessä, joillekin se on pitkä prosessi, ja jotkut eivät vastaanota Jumalaa. Kaikkia Jumala kyllä kutsuu, useammankin kerran hellävaraisesti, mutta hän ei pakota ketään. Ihmisellä on vapaa tahto tämän asian päättämisen kanssa.
Mutta Jumala kyllä kutsuu, kaikkia. Jo se, että edes ajattelet Jumalaa tai uskonasioita, on Jumalan teko, hänen lähestymisensä sinua kohtaan. Ihminen luonnostaan torjuu Jumalan, "pärjää itse, ei usko".
AP
Niin, eli tässäkin taas tullaan siihen, että syy on minussa, jos en "ota vastaan Jumalan kutsua". Jumala kyllä kutsuu ja tekee kaikkensa, mutta minä itse olen syyllinen kun mitään ei tapahdu. Näin aina. En vain tahdo tarpeeksi. En vain rukoile tarpeeksi. En vain tee tarpeeksi. Oma vika, ei missään nimessä Jumalan.
Jumala on Kaikkivaltias, mutta varsin valikoiva sen kaikkivaltiutensa suhteen.
Jep jep.
Kuka uskoo enemmän kuin lapset? Lapset uskovat kaiken joulupukista hammaskeijuun, eivätkä todellakaan luonnostaan torju mitään.
Miksi sitten kaikki lapset eivät pysy uskovaisina, kun ovat jo pienenä "ottaneet vastaan Jumalan kutsun" ja uskoneet aidosti ja vilpittömästi?
Miten voi uskoa, jos ei usko? Olen lukenut kristillistä kirjallisuutta, odottanut sitä Jeesusta tulevaksi ja avannut oven, vaan ei. Ei mitään. Ei iloa, ei kiitollisuutta, ei rakastettuutta. Sitten minulle vain sanotaan, että vika on minussa. En vain tee sitä oikein.