Onko tämä aitoa ystävyyttä?

On erikoista, että oon vasta nyt havahtunut yhteen asiaan eräässä ystävyyssuhteessa. Oon tajunnut, että oon pitänyt liian tiukasti kiinni yhdestä ystävästä, vaikka taitaa olla siten, että me ollaan niin kovin erilaisia. Ollaan tunnettu noin 6 v.

Hän on myöntänyt mulle olevansa kateellinen ja olen kuullut muilta että on jupissut selän takana ja sitten avoimesti ollut kateellinen jostain ihan ihme asiasta: leipomuksista, että niitä esittelen liikaa somessa. Olen laittanut ehkä 2 kuvaa.. Minusta tuo on niin selkeää kateellisuutta ja pahantahtoisuutta. Hän voisi laittaa omiakin juttuja, mutta ei laita ja ylpeilee sillä, että on niim vähän somessa.

Hän on jotenkin hyvin pelokas ja omalla tavallaan vähän reppana, minkä takia oon säälinyt häntä ja ymmärtänyt ja monesti tuntuu, että jos minulla menee hyvin on se hänen vähän vaikea niellä. Olen koittanut kannustaa ja tsempata häntä,mutta kun itse tarvitsisin kannustusta, koen sen tulevan jotenkin varautuneesti ja hampaita kiristellen. En koe että hän on ihan vapautunut seurassani.

Nykyään on alkanut tuntumaan siltä, että olenko niin tyystin lukenut ihmistä väärin, onko tämä oikeaa ystävyyttä? Varmasti tässä on oikeaa ystävyyttä, mutta jotenkin olen alkanut miettimään, mitä tämä ihminen oikeasti haluaa. Ikäänkuin hän olisi minuun tyytymätön jollain tavalla, mutta ei uskalla sanoa sitä. Yritän olla hänen kanssaan ystävällinen ja herkkä, sanoissani ja puheessa i.

Mutta usein on se olo, ettei haluaisi suoda minulle iloa ja onnea vaan jotenkin ajattelisi että se on häneltä pois. Yksi hänen kommenteistaan raskausaikana oli se, että ei kaikki halua saada lapsia. Ja en ollut sellaista väittänytkään. Sellainen tietty vastahanka. En osaa selittää.