2005 kevät/kesäTAAPEROT - huhuu???
Heippa taas taon jälkeen!
Muutinpa tuota otsikkoa osuvammaksi, sillä eikös meidän vauvelit ala jo olla enemmän tai vähemmän käveleviä taaperoita? Minun tuplani eivät vielä kävele, mutta meillä juhlitaankin 1-vuotispäiviä vasta ensi kuun alussa. Nyyh, näin se vauvavuosi on kohta mennyt ja äitiysloma loppuu.
Mitä kuuluu arkeen? Meidän perheelle kulunut 2 kuukautinen oli kyllä ehdottomasti koko tuplahistorian rankin! Keuhkoputken- ja korvatulehduksia, flunssaa ja sokerina pohjalla tupla(tripla) oksennusripulitauti. Kyllä oli hirveää, kun ei öisin saanut nukuttua kuin 1,5 tuntia. Koko ajan jompikumpi makasi oksennus/ripulilammikossa ja siitä sitten vaan pesulle ja yö- ja petivaatteiden vaihtoon. Ja pesukone jylläsi viikon putkeen. Onneksi 2,5-vuotias esikoinen sai taudin parin päivän viiveellä ja itse sain sen tosi lievänä, niin ei ollut kaikkein pahin tilanne. Mies tietysti teki juuri silloin töissä tuplavuorojaan, joten hänestä ei ollut apua. Makasin välillä sängyllä voimia keräämässä, että jaksoin nostaa vauvat syöttötuolistaan lattialle, jossa oli turvallisinta vaihtaa vaippoja - olo oli hirveä, mutta pahin kuvotus meni onneksi pian ohi. Melkein jo pyysin systeriä apuun, mutta selvisin sitten onneksi yksinkin hässäkästä.
Muuten kyllä kaikki on mennyt hyvin ja hirveän nopeasti. Tuntuu, ettei enää ole juuri koskaan aikaa netissä istumiseen, koko ajan olisi jotain tekemistä. Silti ollaan miehen kanssa aidosti nautittu näistä meidän vauveleista ja koetaan itsemme tosi onnekkaiksi tällä lapsilukumäärällä. Ja kauheasti jo leikkivät, tai siis tappelevat ja kinaavat leluista, keskenään mutta myös naurun kujerrusta kuuluu vähintään yhtä paljon kuin harmistunutta itkua. Toki hermot menee melkein joka kerta, kun pitää yksin poistua kodista ulos kaikkien kolmen kanssa ja olisi tietysti kiire sovittuun tapaamiseen. Onneksi tämä pukeminen helpottuu nyt väliaikaisesti, kun lapset eivät enää tarvitse sataa vaatekerrosta päällekkäin.
Meillä lapset aloittavat syksyllä tarhassa osa-aikaisena ja aion itse täydentää sinä aikana omaa tutkintoani. Jotenkin en ole saanut äitiyslomalla tentittyä noita opintoja ja olen suosiolla lykännyt suunnitelmia syksylle. Työhön haluaisin palata vasta joulun jälkeen, kun lapset ovat ensin totutelleet tarhan menoon.
Eli hengissä ja melko selväjärkisinä selvittiin tästä tuplavauvavuodesta, vaikka viime keväänä pelotti aika paljonkin. Tuplakoliikkikin tuli saatua, mutta siitäkin selvittiin. Yöt ovat meillä edelleen aika pätkää, sillä lapset ovat edelleen rinnalla kerran pari yössä. Tästä olen ajatellut nyt vieroittaa pois, kun pahimmat sairastelut ovat nyt ohi. Imetys loppuu meillä muutenkin kesän aikana kokonaan. Pitkän imetyksen myötä olen onneksi päässyt eroon kaikista 20 raskauskilosta, vaikka kroppa voisi tietysti olla muuten paljon timmimpi ja entistä laihempi ; ). Varsinaista väsymystä aiheuttaa tätä nykyä eniten tuplapoika ja esikoinen, jotka heräävät kuuden jälkeen eivätkä usko äitiään, joka sanoo edelleen olevan yö! Pitäisi kai saada itsensä myös ajoissa nukkumaan, niin jaksaisi sitten nousta aamulla yhtä aikaisin pirteänä eikä murinalla kuten nyt.
Oikein ihanaa kevät/kesää kaikille! Kirjoitelkaa ihmeessä kuulumisia, kun ehditte.
T. Eerikanäiti ja Venkku & Jokke 11kk 3 pv.
Kommentit (9)
Emma ja Sara täytti lauantaina 10 kk, on totta tosiaan vuosi mennyt nopeasti. Täällä Norjassa on itsenäisyyspäivä 17.5. ja juuri muistelin viime vuotista, silloin mentiin ison mahan kanssa. Ja tuntuu että vastahan se oli...
Hyvin on sujunut täälläkin, ei ole ollut sitä kaaosta minka luuli tulevan kun kaksosraskaus selvisi. Meilläkin on ollut tuo oksennustauti, se oli kyllä rankkaa. Meillä vain isä säästyi, isosisko aloitti. Hän on jo yli 5 v ja osaa käyttää ämpäriä, mutta nämä pienet tosiaan saivat aikaan kunnon pyykkirumban. Mutta siitäkin selvittiin. Muuten on ollut muutamia vilustumisia, jospa niistäkin nyt päästäisiin kun kesä tuli. Ollut meinaan kunnon helteet täälläkin, yli 20 astetta jo monta päivää. Ihanaa kun ei tarvitse pukea ja topata vaatetta päälle niin kovasti.
9 kk neuvolassa viimeeksi on tytöt mitattu, silloin olivat 74 cm/8900 g ja 77 cm/11020 g (syntymämitat 47 cm/2895 g ja 49 cm/3055 g). Meillä liikutaan pyörien/ryömien/kontaten, hampaita on toisella 3 ja toisella ei yhtään (isosisko sanoi että Emma ei halua saada vielä hampaita kun hän tietää että niiden harjaaminen on tylsää!). Tarhapaikka on syyskuun alusta, silloin olisi töihin paluu edessä. Mutta onneksi vain osa-aikaisena, ettei se arki mene pelkäksi stressaamiseksi. Tarha on isonsiskon koulun vieressä (niin, jännä syksy siis edessä kun Ida aloittaa koulussa, täällä kun se alkaa sinä vuonna kun täyttää 6 v) ja kotimatkaa n. 300 m, eli viemiset ja hakemiset on onneksi helposti järjestettävissä.
Nyt kuitenkin nautitaan kesästä, ensi viikolla alkavasta lomareissusta ja kolmesta ihanasta tytöstä!
Meillä on jo huhtikuussa vietetty 1v. synttäreitä elikkä pikkuvauvoista ei ole enää tietoakaan... Kevät on meilläkin mennyt enemmän ja vähemmän sairastellessa (kaksosilla todettiin molemmilla astma ja maitoallergia, isosiskolla astma on ollut jo muutaman vuoden ja hänelläkin ruoka-aineallergioita). Mutta nyt näyttää jo hieman valoisammalta!
Meidän neiti kävelee jo hienosti, mutta herraa ei vielä käveleminen innosta, kun konttaamallakin pääsee eteenpäin. Puistossa ollaan tutustuttu hiekkalaatikkoon ja keinuttu hurjasti. Arkea on myös helpottanut, kun kaksoset siirtyivät yksiin päikkäreihin (klo.12-15) ja yötkin nukutaan meillä tosi hienosti (klo.18.30-8).
Päivät ovat todella täynnä vauhtia eikä kolhuiltakaan voi välttyä (mustelmia tulee päivittäin). Lisäksi kaksoset ovat ruvenneet tappelemaan kaikista tavaroista ihan hurjasti. Tuntuu että sitä huutoa ja itkua on koko ajan, kun kaksoset tappelevat leluista, tuteista jne. kaikista tavaroista. Toisen kädestä viedään leivät ja maitomukit, vaikka itsellä olisi juuri samanlaiset... Huh huh! Välillä saa toimia koko päivän erotuomarina ja sitten kun lapset saa unille ei voi kun huokaista.
Mutta kyllä noita lapsia on silti mukava myös seurailla, kun kaksosilla on ihan selvästi keskenään paljon kiinteämpi suhde kuin " tavallisilla" sisaruksilla (vaikka meidänkin kaksoset ovat tyttö ja poika).
Ei muuta kuin nauttikaa lapsistanne ja hauskaa kesää!!
Meillä myös kaksoset täyttivät vuoden huhtikuun lopulla. Ei voi muuta kuin ihmetellä kuinka paljon lapsi muuttuu ensimmäisen vuoden aikana. Tyttö oppi vähän synttäreiden jälkeen kävelemään, mutta suurimmaksi osaksi vielä konttailee. Pojalle menee varmasti vielä tovi ennen kuin oppii. Ensimmäiset sanatkin on kuultu mutta ei voi todelakaan sanoa, että osaisivat puhua paljon kuitenkin ymmärtävät.
Paljon ollaan puistoiltu ja ulkoiltu nyt kun ilmat lämpenivät. Päivät kuluvat nopeasti. Meillä vaan on vähän tylsä puisto, kun siellä ei koskaan ole ketään muita, vai oltasko vaan huonoon aikaan, kun ollaan jo ennen toisia päikkäreitä yleensä siellä. Meillä siis nukutaan vielä kahdet unet. Pari kertaa olen koittanut, että joko pärjättäisiin yksillä, mutta ainakin vielä käy niin, että sitä vähemmän nukutaan mitä myöhemmin laitan nukkumaan. Eikä puolen tunnin päikkärit taida oikein riittää ;).
Tässä kevään kuluessa ollaan sairastettu monen monta räkätautia, siis yleensä oikein koko perhe. Vatsataudilta onneksi vältyttiin. Kuulosti tosi kurjalta teillä toi tauti Eerikaäiti, huh.
Kohta lähdetään ostamaan lapsille kunnon sandaaleja, ettei tarvi koko kesää kulkea umpinaisissa popoissa :)
Ihanaa ja aurinkoista kesää kaikille!
Enna ja taaperot 1v
Hei! vaan kaikki jotka muistaa ja tietty myytkin :)
Hulinaa on meilläkin ollut koko viime vuosi. Pojat ovat nyt siis 1v 2kk ja esikoinen 2v 10kk. A-vauvan koliikki valvotti ensimmäiset 3kk, sitten oli yösyöttöineen suht ok aikaa, mutta lopulta pojat valvotti heräämällä n.10-20 krt/vauva yössä. Unikoulutkin tuli kokeiltua, sillä meidän vanhempien voimat loppui. Itse sairastuin siinä väsymyksen kauheudessa synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja kaikki tuntui kaatuvan niskaan. Siitäkin selvittiin, meitä autettiin ja pojat alkoivat nukkua yönsä n.9kk iässä.
Nyt koko kevät ollaan myös sairasteltu koko ajan. Meillä oli myös tuplaoksennustaudit, koko perheellä tosi rajuina, ja ripuli kestikin sitten useamman viikon eikä ehtinyt lakatakaan ennen seuraavaa tautia, taisi olla flunssa. A-pojan kanssa piipahdettiin sairaalassa 5vrk ja kotirumbaa piti samalla pyörittää. Aika kauheeta. Juuri kun valoa näkyi tunnelissa, huomasin itkukseni, että toisella pojista on taas uusi flunssa. Meidän kaikilla kolmella pojalla jälkitautina tullut korvatulehdus kruunaa kaiken :D
Esikoisen uhma jatkuu edelleen, muttei niin voimakkaana kuin silloin kun pojat synty. Nyt on selkeästi veljesrakkautta havaittavissa ja isoveikka jaksaa hauskuuttaa pikkuveikkojaan.
Noh...sokerina päällä, meidän parisuhde on kärsinyt, usein tuntuu, että liikaa. Nyt sitten tässä mietitään mihin mennään...yhdessä vai erikseen....
Että näin meillä....mutta pikku pojat on aivan ihania ja kasvavat koko ajan ja niiden kehitystä on mielettömän hienoa seurata!
t.Tuplamuumi05 ja esikoinen 2v10kk + kaksoset 1v2kk
Meillä menee päivät reippaasti ja nyt ollaan sairasteltu jokainen vuoronperään:( Tuntuu että kun toinen paranee niin seuraavalla alkaa...
Esikoisella alkaa tänään futis treenit:)
Tytöt leikkii jo keskenään paljon ja ihana seurailla heidän touhujaan. Pelaavat palloa ja ajavat toisiaan takaa yms:) Jatkettaviin sänkyihinkin siirryttiin jo ja yllättävän helposti siirtyminen kävi:)
Yöllä edelleen heräillään...tai Nita nukkuisi hyvin, mutta Nanna on levoton öisin.
Kesää odotellaan. Tuettua perhelomaakin myönnettiin ja Heinäkuun lopulla olisi lähtö Sulkavalle koko perheen voimin.
sari & Nita ja Nanna 1v2kk ja Nico 3v11kk
En ehtinyt lukemaan vielä teidän tarinointeja. Lueskelen ne vähän myöhemmin, mutta kirjoittelen muutaman sanasen meidän arjesta.
Vuosi tuli täyteen toukokuun alussa ja vauhtia ja vaarallisia tilanteita todella riittää. Viime viikolla ' tein Britneytkin' , kun tuo vauhtijätkä onnistui tulemaan syöttötuolista omineen alas. Onneksi mitään ei käynyt.-)
Ikkunalaudoille kiipeillään ja eilen poika sai ' taaperokiikun' (siis ulkona sellainen muovinen ' kaukalokiikku' ) nurinpäin ja roikkui siis hetken pää alas päin. Sohvalle opittiin pari viikkoa sitten kiipeämään ja nyt pikkuhiljaa alkaa onneksi luonnistua alas tulokin ilman huutoja. Onneksi on paksu matto olkkarissa, on nimittäin pehmentänyt tosi monta pudotusta.
Meillä ollaan oltu tosi terveinä koko vuosi (koputtaa puuta) ja saldona onkin muutamat flunssat, oksennustauti ja korvatulehdus molemmilla. Toivottavasti jatkuukin yhtä hienosti. Poijan ruoka-aineallergiat on helpottanut, kun saatiin maito pois ruokavaliosta ja nyt on viimeset pari kuukautta voinut kokeilla uusia juttuja jo aika huoletta.
Yötkin ovat alkaneet sujumaan ja onkin jotenkin ihan epätodellisen tuntuista, kun viimeset pari kuukautta on ollut enemmän niitä öitä, jolloin ei tarvitse itse nousta. Tekee muuten ihmeitä ja on energiaa ihan eri tavalla. Illallakaan ei välttämättä simahda heti 21:00, vaikkei olisi ite ehtinyt päikkäreitä nukkumaan. Muksut käyvät nukkumaan n. 20:30-21 ja heräilevät suunnilleen klo 7:00. Päikkäreitä nukutaan vaihtelevasti yhdet tai kahdet. Yksillä unilla on kyllä vielä aika kiukuttelua päivä.
Lapsukaiset ovat ihania ja nauttivat selvästi toistensa seurasta. Yhdessä kikatellaan ja kontataan peräkkäin ja kaikilla on kivaa. Paitsi äidillä, kun lapsukaiset saavat päähänsä jotain kiellettyä. Valikoiva kuulo tuntuu olevan varsinkin tuolla meidän pikku ukolla, sillä ei-sanan ymmärtäminen on vähän tilanteesta kiinni. Tietää kyllä hyvin, mitä tarkoittaa, mutta kovapäinen kun on, niin ei äitiä aina voi uskoa.
Tukia vasten tepastellaan hienosti ja viime perjantaina alkoi poika ottaa haparoivia askeleita ihan itsekin. Oon kyllä yrittänyt sanoa, ettei mitään kiirettä tuon kävelyn suhteen ole.:)
Kahden viikon päästä ollaankin jo Kreetalla muksujen kanssa. Saa nähdä, mitä siitäkin tulee. Lentomatkat jännitää.
Mutta kevään jatkoa kaikille!!
Dummy + toistaiseksi nukkuvat pikku riiviöt (1v 1kk)
P.S. En tiedä, oletteko huomanneet tuota Valtsun (?) juttua, mutta muhun ainakin iski hyvin lujaa. Meillä oli eilen tosi känkkäränkkäpäivä ja satuin tuolloin lukemaan nuo kuulumiset. Tuli tosi typerä olo omasta ' huonosta päivästä' ja sai kieltämättä aika mietteliääksi. Toivottavasti kyseinen perhe saa itsensä jotenkin kasattua.
Minäkin pistän lusikkani soppaan!
Meillä lapset ovat nyt vuoden vanhoja, kehitysiältään 10 kk. Elämä alkaa vihdoin asettua uomiinsa, nautitaan jo ihan " tavis" arjesta - ja nimenomaisesti nautitaan siitä!
Viimeinen pari kuukautta on ollut hurjaa kehitysaikaa, samanaikaisesti hampaita tehdään sarjatuotantona. Tyttö otti ensimmäiset itsenäiset askelparinsa viime viikonloppuna, nyt ottaa aina itse askeleita ja pysähtyy sitten seisomaan ja taputtamaan itselleen ; ) ! Kovinhan tuo on vielä pieni kävelemään ja sen huomaa myös " järjen puutteesta" eli ei vielä kovinkaan tuo itsesuojeluvaisto toimi. Tyttö on aina ollut kielellisesti kovin kehittynyt (keskoskontrolleissa kiinnitetty erityishuomioita tähän) ja sanookin jo sanoja, jotka muutkin kuin me vanhemmat ymmärretään! Kiitti, hauva, terve, äiti, isi, lamppu yms. perussanat kuuluu valikoimaan. Poika, joka lokakuussa oli isossa leikkauksessa, on saanut tämän vuoden puolella fysioterapiaa, joka on kovasti auttanut kehitystä. Nyt poika kaikkien hämmästykseksi lähti ryömimään vaikka auki revitty rintalasta (joka jäi vielä ulospäin kuprulleen) on kovin arka edelleen. Seisoo hienosti ja ottaa sivuaskelia mutta ei vielä nouse pystyyn. Istumaan nousee. Sanoo muutamia sanoja mutta tyttöä epäselvemmin. Selvin on varmaan vilkutukseen liittyvä heihei.
Aina välillä meitä meinataan vähän koetella, viimeksi ajettiin mökiltä (140 km) lastenklinikalle kun pojalla pullahti rintalastan alapuolelle peukalon pään kokoinen patti (tyräksi diagnisoitiin). KOKS " ystävällisesti" ajoi meidät pois ja sanoi, että menkäähän kesämökkiläiset omiin sairaaloihin ; ) ! Tyräportti suljetaan syksyllä tehtävän nukutustoimenpiteen yhteydessä mutta ei ole mitenkään poikaa vaivannut.
Yöt on meillä menneet loistavasti jo pitkän aikaa, yhtä soittoa nukutaan klo 19-07 ja päivällä useimmiten kahdet lyhyet päikkärit (yht. puolitoista tuntia). Ennemmin niin, että nukkuvat päivällä vähän ja yöllä sitten kunnolla - saa itsekin levätä.
Itse teen töitä n. 3 pv / vko ja isä on lasten kanssa kotona edelleen. Syyskuun alussa lapset lähtee hoitoon 2,5 pv / vko ja itse jään osittaiselle hoitovapaalle. On tämä töissäkäynti sellainen henkireikä, etten ole kokonaan valmis kotiinkaan jäämään vaikka lapset tärkeintä maailmassani ovatkin. Isä on nauttinut kovasti omasta ajastaan lasten kanssa ja lapset ovat nauttineet ajasta isän kanssa - upea tunne on itsestäni mennä kotiin ja saada märkiä suukkoja ja onnellisia hymyjä lapsilta, jotka ovat selkästi iloisia minut nähdessään!
Voikaa kaikki hyvin,
Maha ja mukulat 1 v
Hieno juttu Eerikanäiti että aloitit ketjun. Huhtikuussa ei kukaan tainnutkaan sitä tehdä. Itse käyn melkein päivittäin lueskelemassa mutta eipähän vaan saa aikaiseksi kirjoitella... Mutta nytpä jotain meidänkin perheen kuulumisia.
Ensiksi...voi sua Eerikanäiti, on kyllä ollut takuulla rankkaa! Hienosti vaikutat selvinneen, mutta olisit toki pyytänyt apua! Mua ihan pelottaa, että mitä jos meille tulee moinen, täällä Hollannissa ei olekaan ketään ketä apuun pyytää...miehen pitäisi jäädä avuksi töistä. Ja mulla sentään ei ole kuin nää tuplani, sulla vielä se pikkuinen esikoinenkin! Jaksamisia sinne!
Ja sitten...multa se ihan itku tuli kun näin otsikkosi, mutta totta se on...ei nää oikein enää vauvoilta tunnu...hurjaa vauhtia on vauvavuosi mennyt, vielä sitä olisi kuukausi edessä, kun meidän tyttösethän juuri tänään 11kk. Vuosi sitten näihin aikoihin olikin elämä vielä toisenlaista ja odotus hurjaa...
Täällä Amsterdamin kupeessa on onneksi jo täysi kesä ja paahdetta ollut jo monta päivää, tyttöjen kanssa pikkumekoissa kirmataan. Että se pukemisrumpa on jo helpottanut! Ihanaa! Jaksaa lähteä rattailemaan jo pelkästään vaikka omaksi ja tyttöjen iloksi. Ja tuntuuvat tyttösetkin nauttivan tästä kesästä ja lämpimästä. Takapihalle olen päästänyt tytöt konttailemaan, on tietysti vahdittava silmä kovana kun tahtoovat ruohot ja mullat ja lehdet mennä suuhun... Ja nyt ei voi enää nukuttaa ulos, kun on aivan liian kuuma, ja sisälle eivät sänkyihinsä nukahda, mutta eteisen hämärään rattaisiin onneksi tosi hienosti! Meilläkään ei vielä kävellä, mutta ehtiihän senkin vielä. Yöt on olleet vaihtelevat, mutta nyt taas hiukka peremmat. Välillä heräilivat vähän väliä. Muutoin kyllä nukkuvat 11 tuntia yössä, mutta kunhan heräilyä olisi vähemmän... Ruoka maistuu edelleen hyvin ja hienosti olivatkin tytöt kasvaneet, 10kk mitat 9360g 73,5cm (2730g 48cm) ja toisella 9920g 77cm (2545g 47cm). Reippaita ovat ja tempperamenttisiakin ja meillä myös taistellaan leluista ja tukistetaan toista jos ei miellytä...Mutta myös kikatellaan ja leikitäänkin yhdessä!
Pääsiäinen oltiin Suomessa sukulaisissa ja kylläpä olikin mukavaa! Ikävä jäi... Mutta kyllä tämä elämä on täälläkin rullannut omalla painollaan... Ja törmättiinpä täällä Italialaiseen pariskuntaankin joilla 14kk kaksostytöt ja vaihdettiin puhelinnumerot! Tällaista tänne meille. Toivottavasti muutkin ehtivät kirjoittelemaan kuulumisia.
Marjainka ja pikkupimut 11kk tasan tänään