*** MARRASMAMMOJEN ALKUVIIKKO (MA-KE) ***

Ilmeisti olen tosiaan Auringonkukka kutsunut poitsuanne Onniksi. Tämä menee samaan kastiin sen kanssa, kun puhun Helsingistä epähuomiossa nimellä Suomi. Eli siis kaikki pienet pojat ovat minulle Onneja. Onni = vauva :D Pikaiset paranemiset sinulle!



Täällä järkytyksestä toivun. Olin torkahtanut sohvalle, Onni on jo yöunila ja mies koirien kanssa venettä fiksaamassa. Heräsin Onnin sydäntä raastavaan itkuun, oikein huusi. Juoksin makkariin, enkä ensin huomannut mtään. Onnilla on sängyssä pehmoleluja, joita siirtelee ahkerasti. Siirsinkin yhden takaisin paikalleen ja huomasin, että Onnin käsi liikkui sen mukana. Tutkin ja huomasin, että lelussa oli pieni langansilmukka, johon raukka oli kieputtanut sormensa oikein tiukalle, eikä saanut sitä enää irti. Lanka oli todella tiukalla. Aikani räpellettyä hysteerisen itkun säestämänä sain langan irti. Puhalsin ja itku loppui siihen, kaveri nukahi, mutta sormessa on nyt nihaumaa pieneksi haavaksi asti :(



Aivan kamala olo tuli.



Onni on alkanut nostaa pyllyä kohti taivasta ja tänään sai jo itsensä illalla meidän sängyllä konttausasentoon, mutta kaatui sitten kyljelleen :) Tosiaan ryömii jo vauhdikkaasti paikasta toiseen.



Tämä äitiys on todella ollut kokonaisvaltainen kokemus. Tiesin, etten lapsen saatuani näkisi enää maailmaa samoin kuin ennen, mutta että nään sen näin, se on kuitenkin ollut yllätys. En koskaan aiemmin ole tiennyt tällaisesta rakkaudesta. Että voi olla näin huolissaan jostain ihmisestä ja hänen hyvinvoinnistaan. Kurkkua kuristaa pienikin huoli. Seinä nousee sielussa pystyyn, jos pienellä pienikin hätä. Että millään mulla ei lopulta ole merkitystä kuin tämän pienen ihmisen olemassaololla. Sydämeni ei pomppaile enää vailla syytä. Minulla on tarkoitus, syy elää.



Kyllä sitä välillä tuntuu, että sydän ryntää ulos rinnasta kun tuota pikkuista katselee.



Noema ja paljasjalkainen suomalainen Onni-vauva :D

Poika vetää sikeitä partsilla vaunulenkin jäljiltä, veikkaan kyllä että heräilee kohta nälkäisenä. Otettiin viikonloppuna possu ruokavalioon ja hyvinhän se liha tuolle pikku-miehelle maistuu. Oon tosin antanut vielä aika " laimeaa" versiota ja sekoitellut extra-kasvikset mukaan. Vatsakipuja ei ole ilmaantunut eikä myöskään ihottumalehahduksia, hyvä niin.



Sain eilen melkein paniikkikohtauksen kun laskettuani pojan sylistäni, huomasin että poitsulla on vaatteissa veripisaroita, samoin poskessa verta ja takaraivostakin löytyi verta. Aloin ihan kauhuissani tutkimaan poikaa että apua-apua, mistä se veri valuu. Samalla kummastelin miksi poika ei ole moksiskaan vaikka selkeästi jossain on pipi. Ei löytynyt haavaa mistään ja sitten vasta tajusin miettiä että voisko se veri valua sittenkin musta. Ja näinhän se oli. Multa oli revennyt luomi tuosta tissien yläpuolelta ja siitä oli " roiskunut" mukavasti verta kaikkialle. Komia verinoro meni myös pitkin ihoa mun rintsikoiden väliin, yäks. En ollut tuntenut kyllä yhtään mitään, ilmeisesti kipukynnys on synnytyksen jäljiltä hieman noussut. ;-) Olipahan vaan helpotus ettei pojalla ollut haavaa missään. Miehelle kun kerroin mun orastaneesta hysteriasta, totesi vaan että mun pitäis yrittää ottaa vähän rennommin. Miehen mielestä vouhkaan aina pojan ihottumien takiakin ihan liikoja. On se varmaan vähän tottakin...



Nyt poika heräsi. Heippahei!

Jotenkin nykyään aika laukkaa niin nopeesti ettei ehdi tänne kirjotella. Mutta jos nyt muutaman rivin kun neiti vielä nukkuu.



Meillä oli lauantaina puolivuotispäivä ja otettiin oikein juhlamekko päällä kuvia. Aikomuksena hankkia kehykset ja kehystää paras. Aikas veikeitä saatiinkin... siis niitä kuvia. Lauantaina alettiin myös maistella perunaa. Yök tytön ilmeitä. Ei äitin sose oikein tahtonut upota. Suu kyllä avautu nätisti lusikalle, mutta maku ei miellyttänyt yhtään. Jospas se tästä. Mitään oireita ei onneks tullut.



Annilla olis kova kiire liikkeelle. Ihan touhussa on masullaan kädet ja jalat ilmassa menossa, mutta kun eihän niin liikuta. Ehtiihän tuota oppia senkin taidon.



Kyllä on hankalaa toi lapsen pukeminen ulos näin lämpimällä. Maassa saattaapi olla vielä routaa ja helletamineet olis sopivat. Millään ei uskaltas tarpeeks vähän laittaa päälle. Ulkoiltu vielä pitkähihasissa ja sisällä ollaan ilman sukkia. Tai niinkun eilen pelkkä mekko päällä. Oli sisälläkin 26 astetta lämmintä. No ehtii sitä räntääkin vielä tälle keväälle tulla.



Pihatöihin pitäs taas lähtee. Vähän jäi eilen mansikkamaan kunnostus vaiheeseen. Jos sen nyt sais loppuun tehtyä. Sitten rupeis kevät urakka oleen hanskassa. Paitsi tietty ulkokukat ruukkuihin, mutta ne nyt ehtii vähän myöhemminkin...



Annin 6kk neuvola on vasta viikonpäästä. Kiva taas nähdä paljon tyttö on kasvanut.



Nyt taidan rahdata itseni sinne mansikkamaalle.



Aurinkoista alkuviikkoa kaikille!



Hertta ja Anni 6kk ja 2pv

Melettömät ilmat, wau! Ollaan käytännössä asuttu pihalla :) Onni on kova hikoilemaan ja vaatetusta on saanut keventää roimasti. Nyt jätkällä päällä shortsit ja t-paita, sekä äp:n makuupussi puoliksi kiinni, siten, että jalat ovat sen sisällä.



Eilen illalla huomasin, että poika oli pinniksessa kuumissaan. Riisuin yöpuvun pois (ei muuten edes herännyt) ja nukkuikin aamuun asti pelkillä vaipoilla. En aio pukea öiksi enää mitään, oli niin tyytyväinen ja lämmin vaippapylly meinaan pinniksessä aamulla kun herättiin.



Poika on alkanut ryömiä oikein tosissaan! Eteen päin mennään vauhdilla ja suunnan vaihdoskin sujuu muitta mutkitta. Nyt saa sitten olla koko ajan kärppänä seuraamassa poitsun edesottamuksia, että good bye vaan ajat vastasyntyneen..



Tänään lähden ostamaan Onnille kesävaatteita, vaatevarastoista löytyy vain yhdet shortsit ja yksi lyhythihainen paita ja niillä ei pitkälle pötkitä.



Tällä viikolla onkin sitten se kuuluisa PÄIVÄ ÄITIEN! Ensimmäinen kertani, joten sallikaa innokkuuteni :) Mitähän sitä sunnuntaina tapahtuu, saisikohan sitä viettää laiskan päivän myöhään nukkumisineen..? Jännää.



Noema

Poika aloitteli jo päivän toiset päikkärinsä parvekkeella, mutta sinne alkaa pikkuhiljaa paistaa aurinko joten lähden vaunuttelemaan niin poika toivon mukaan jatkaa vielä unia. Ellei sitten herää jo siihen kun sähellän vaunuja parvekkeelta pihalle.



Kittykatille tulin kommentoimaan niistä kiinteistä ruoka-ajoista. Meillä ei sellaisia ole johtuen siitä ettei pojalla ole ikinä ollut mitään kovin selkeää rytmiä. Päiväunien pituus vaihtelee tosi paljon eli sen puoleen mitkään tarkat ruokailu-ajat ei meillä onnistu. Ehkä vielä joku kaunis päivä. :-)



Nyt pihalle...

Marica: meillä myös tyttö tuli kuumeeseen vapunpäivänä. Maha meni myös huonoksi, eli kakka oli löysempää kuin normaalisti ja haisi valtavan pahalle ja sitä tuli paljon. Kuumetta jatkui vielä tiistain, mutta keskiviikosta eteenpäin kuumeton. Masu oli löysällä koko viikon. Torstaina vaihdoin 7 p-vaippaa. YÖK! Nyt toista päivää parempi. Lekurin mukaan kyseessä vatsatauti vaikka ei vesiripulille missään vaiheessa mennytkään.



Rankka viikko takana ja yhtään ei tosiaan auta se, että päiväunet on huonot ja vauveli ei viihdy yhtään ilman viihdytystä. Lisäksi meillä alkoi remontti eli ukko repi räystäslaudotukset pois (lue: mikä ihana sotku) ja kaivinkone kävi tekemässä valtavan maakuopan tohon tallia varten, joten tota multaa, savea ja soraa on nyt sitten tontilla. Meilläkin isohko tontti, mutta tänä vuonna en kyllä juurikaan panosta kuin vähän kesäkukkiin. Saa jäädä kasvimaakin perustamatta. Sen verran tulee tota remppahommaa riittämään. Missä ihmeessä on äidin omat lepohetket, kysynpä vaan. No onneksi meidän vauva joka ei ensimmäiseen neljään kuukauteen osannut öitään nukkua, nukkuu nyt hienosti. Viime yönä kannoin sänkyyn 22.15 ja heräsi sitten 7.10 aamulla. Vielä kun tuota nukkumaan laittoa ehtisi aikastuttaa tunnilla, niin hyvä ois. Meillä nimittäin illat menee selvästi pitkiksi...



Ai niin, eilen kun kaivinkone teki salaojia, niin todettiin että vaikka tossa auringossa oli +27 niin maa todella on edelleen jäässä. Ei siis parane vielä toukkia maahan laskeskella vaikka muuten kyllä mekin ollaan ulkoiltu ihan sisävaatteissa ja valkoisella ohuella myssyllä.



Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!

Sormai toimii ennen kuin aivot

Niin sitä sanommani, että on se aika vaan niin vierähtänyt. Puoli vuotta, kun tässä kuussa nämä toukkaset täyttää.

Neuvolassa kävimme ukkelin kanssa. Piikistä vähän huonoa tykkäsi, mutta meni pian ohi. Painoa oli 8390g ja pituutta oli kolme senttiä tullut lisää. Eli nyt 68cm. Taitaa lapsukaiset kasvaa äidin eelle aika nopeeta, näyttää siltä, että isiin ovat tässä asiassa lähteneet. Minulla kun likemat näyttää huikeat 160cm.



Perttu nukkuu partsilla. Oli kyllä ongelmaa aamusella pukemisen suhteen. Aurinko lämpimästi paistelee, mutta tuuli oli kyllä aika vilponen. Esikko valitti, että hoisuille kylä, kun farkut oli jalassa. Ja haalaria vaan ois vailla, ja siittä käydään pienehkö taistelu aina ennen kuin ulos mennään.



Kaverille olen illalla menossa tupperi-kutsuille. Onko muut harrastanut? ajattelin, että voispa itsekin pitää tässä päivänä kauniina.



Äitienpäivää odotellaan täälläkin. =) mummujen kortit pitäisikin askarrella valmiiksi, kunhan muistaisin ostaa kaupasta liiman. Voi, esikko toikin puistosta salaisuus juttuja ja vei kaappiinsa piiloon =) ihania sellaset jutut!!!! Saas nähnä malttaako odottaa sunnuntaihin asti, isänpäivänä antoi jo vähän aikasemmin.



nyt perttu on hokassu pyörimisen. JA iloisena pyörimisen tuloksena löysi videot. Ja oli niin veikeä ilme jätkällä, kun nappuloi innoissaan. =)

Saa kohta alkaa miettiin sisustusta uudelleen pienen silmin.



Huomiseen!!!

En oo kauheesti jaksanut ja viitsinyt käydä kirjottelemassa, kun yhtä valitusta tuntuu aina vain juttuni olevan. Olen " säästänyt teidän korvia" . =) Osaispa olla vähän positiivisempi ja iloisempi ihminen! Ainakin viimeviikkoina oisi kaivattu noita piirteitä vähän lisää.



Mutta mutta, mitäs täällä on tapahtunut?



Hertta teillä oli ainakin tullut 6 kk täyteen, onnea onnea! Kauhee kun tää aika tosiaan vierähtää, tuntuu että kerkeääkö tästä vauva-ajasta lainkaan nauttia ennenkuin se jo onkin ohi?! Pitäisiköhän itsekin ottaa puolivuotiskuvia, hmm. Varmaan ainakin omalla kameralla. 1-vuotiskuvaan taidan viedä sit ihan oikealle valokuvaajalle.



kittykatti. meillä ei ole myöskään mitään kiinteitä ruokailuaikoja. ei meillä aikuisilla eikä vielä vauvallakaan sen tarkemmin kuin et päivällä kasvissosetta ja illalla hedelmäsosetta. ajat vaihtelee tosi paljon, kun täälläkin noi päikkärit nukutaan miten milloinkin, vaihtelee sekä pituudeltaan että ajankohdaltaan. Ehkä tännekin sitä rytmiä vielä joskus muodostuu...sitä odotellessa ;)



Noema mulla on kans eka äitienpäivä. ihkuu! :o) me mennään mun äitin luo viikonlopuksi. alkoi jo harmittaan, et oiskohan pitänyt sittenkin olla elämäni ensimmäinen äitienpäivä kotona, olis saanut omasta sängystä herätä. mut eiköhän tuollakin voi asiaa juhlistaa...hassua että ihan jännittää sunnuntai! =) Mun pitäis kans mennä ostaan kesävaatteita jossain välissä. sekä pojalle että itselle.



Me ollaan oltu nyt vaunuissa ihan sisävaatteilla eli body, housut ja sukat. sit jos on ollut sylissä ulkona, niin on ollut lisäksi lippis päässä varjostamassa sekä jos on tuullut tai ollut viileämpää illemmasta niin vielä collegehuppari päällä.



eipä muuta tällä erää. heipparallaa.



gerda