Ymmärtävätkö miehet, että lapsivihamielisyys on kivoille naisille turn off?

Miellän itseni aika lailla nk. hyväksi naiseksi. Olen korkeasti koulutettu, hyvin toimeen tuleva ja ulkoisesti hyvännäköinen nainen. Minulla on yksi 17v lapsi. Saan deittikutsuja miehiltä, joiden mielestä olen "helmi", koska lapseni on jo iso. Kuulemma monet nuoret mimmit haluavat lapsia.
He siis sanovat mulle suoraan, että onpa kivaa kun lapset on tehty jo ja olen silti näin nuori. He kertovat heti alussa etteivät halua lapsia koska eivät siedä lapsiperhe-elämää.
Mulle tuo on turn off, koska minähän siis olen elänyt lapsiperhe-elämää suurimman osan elämästäni. MINUN elämäni on siis heille turn off. Lisäksi minusta tulee ehkä joskus mummokin, eli kodissani tulee olemaan lapsia käytännössä aina.
Yritin tässä seurustella itseäni nuoremman miehen kanssa, joka ryhtyi sitten kilpasille lapsen kanssa kaikesta. Häntä ärsytti kun lapsi olikin kotona eikä harrastamassa, hän halusi kahdenkeskistä aikaa koko ajan.
Yhteen muuttoa ei kuulemma voisi edes harkita lapsellisen naisen kanssa.
Kerroin hänelle, että lapsellani tulee olemaan avain aina kotiin ja hän saa tulla ja mennä kuten haluaa, mutta mies ei tätä tahtonut tajuta.
Tuntui ihan absurdilta, että aikuinen yli 30v mies taisteli huomiosta lähes täysi-ikäisen lapsen kanssa. :D
Mä en halua enempää lapsia, vietän itsenäistä elämää ja nautin lisääntyneestä vapaa-ajasta, mutta olen silti äiti.Vaikka en näytä stereotyyppisesti äidiltä (ulkonäöstä ei arvaisi, että mulla on lähes täysi-ikäinen lapsi).
MISTÄ ihmeestä näille aikuisille miehille on tullut tämä huomionkipeys ja lapsivihamielisyys? Kaikki tuntemani ihanat naiset pitävät lapsista, joko haluavat niitä, tai sitten heillä on lämpimät suhteet kummilapsiin ja sukulaislapsiin. Kukaan lämmin ja sydämellinen nainen ei inhoa lapsia tai ajattele niin, että lapset ovat jokin riesa.
Jos nämä miehet kerta haluavat naisen joka ei pidä lapsista, miksi he deittailevat naisia joilla on lapsi? olen törmännyt näihin useaan otteeseen. Yhdelle sanoin suoraan, että olen aivan väärä henkilö hänelle, koska mulla on lapsi. Mies väitti, että olen POIKKEUS naisten joukossa, koska en jatkuvasti puhu lapsestani tai pakota häntä tapaamaan heitä... ööö... jos olen jutellut jonkun miehen kanssa kuukauden netissä, en tosiaankaan tutustuta heitä lapseeni. Mutta jos suhde vakavoituu, niin tottakai arki tulisi sitten mukaan.
Miksi tuhlaisin aikaa mieheen, jolle lapsiperhe-elämä (oli lapsi minkä ikäinen tahansa) on turn off? Miksi miehet haluavat hellän ja huomioivan, epäitsekkään naisen, mutta naisella ei saa olla muita hellyyden kohteita kuin nämä miehet?
Mistä näitä itsekkäitä nuoria miehiä oikein tulee..?