Puutteellisen vanhemmuuden ilmeneminen aikuisuudessa
Ensimmäiseksi haluan sanoa, etten ole katkera vanhemmilleni enkä syytä heitä mistään.
Olen kuitenkin nyt taloudellisesti ja henkisesti heikoilla. En halua jäädä tähän tilanteeseen, johon olen päätynyt. Tiedostan, että vastuu on aina itselläni. Tuntuu, että olen päätynyt kaiken ulkopuolelle ja vain jäänyt tänne. En oikeastaan tiedä, mitä tehdä päästäkseni elämään. Tuntuu, etten koskaan ole siinä ollut.
Tiedän minussa olevan vikaa, mutta en vain tiedä mitä. Tarvitsen apua.
Kommentit (7)
Vanhempiasihan kuitenkin syytätä, koska tuollaisen otsikon laitoit. Minä en ymmärrä tätä paasausta "omasta vastuusta", jos jonkun elämän on lapsuudessa muut pilanneet. Etenkään jos itse on jo voitavansa tehnyt kaikenmaailman terapioissa ramppaamalla, vaan edelleenkään ei muka ole varaa syyttää esim. vanhempiaan siitä että olivat huonoja vanhempia ja aiheuttivat sen.
Miten tämä liittyy puutteelliseen vanhemmuuteen? Minäkin aikoinaan alkoholisoiduin ja päädyin kaiken ulkopuolelle. Toki raitistumisprosessissa kävin myös lapsuuden traumat.
Vierailija kirjoitti:
Vanhempiasihan kuitenkin syytätä, koska tuollaisen otsikon laitoit. Minä en ymmärrä tätä paasausta "omasta vastuusta", jos jonkun elämän on lapsuudessa muut pilanneet. Etenkään jos itse on jo voitavansa tehnyt kaikenmaailman terapioissa ramppaamalla, vaan edelleenkään ei muka ole varaa syyttää esim. vanhempiaan siitä että olivat huonoja vanhempia ja aiheuttivat sen.
Syyttäminen viittaisi katkeruuteen, sen sijaan syyn ymmärtäminen ja tietäminen ei vaadi syyttävää asennetta.
Ap, se, että jo sanot ettet tiedä, "miten päästä elämään", kertoo siitä, että tiedät jo paljon. Kuinka vanha mahdat olla? Mä olen jo keski-ikäinen ja nyt vasta alkaa vähitellen aueta, mitä haluan ja mitä voisin tehdä oppiakseni lisää. Ihmissuhteet ovat aina olleet vaikeita, pinnallisesti katsoen olen iloinen ja seuraa rakastava tyyppi, mutta lähisuhteet ovat toinen asia.
Niin, sisältyikö sun postaukseen kysymys? Mitä haluaisit tietää?
Vierailija kirjoitti:
Vanhempiasihan kuitenkin syytätä, koska tuollaisen otsikon laitoit. Minä en ymmärrä tätä paasausta "omasta vastuusta", jos jonkun elämän on lapsuudessa muut pilanneet. Etenkään jos itse on jo voitavansa tehnyt kaikenmaailman terapioissa ramppaamalla, vaan edelleenkään ei muka ole varaa syyttää esim. vanhempiaan siitä että olivat huonoja vanhempia ja aiheuttivat sen.
Toki voi syyttää vanhempia, mutta huonot vanhemmat eivät koskaan korvaa tilannetta myöhemminkään. Siksi he ovat huonoja. Ei ole muuta vaihtoehtoa kuin koittaa selvitä itse.
Uudet harrastukset, sitä kautta ystävät. Terapia?
Vierailija kirjoitti:
Vanhempiasihan kuitenkin syytätä, koska tuollaisen otsikon laitoit. Minä en ymmärrä tätä paasausta "omasta vastuusta", jos jonkun elämän on lapsuudessa muut pilanneet. Etenkään jos itse on jo voitavansa tehnyt kaikenmaailman terapioissa ramppaamalla, vaan edelleenkään ei muka ole varaa syyttää esim. vanhempiaan siitä että olivat huonoja vanhempia ja aiheuttivat sen.
No jotkut päätyvät murhaamaan vanhempansa aikuisena Kostoksi. Ehkä he ansaitsevat sen, mutta seuraus on elinkautinen itselle. Joten muut keinot ovat suotavampia, jollei halua lusia elinkautista.
Mitä olet tehnyt ja mitä jättänyt tekemättä?
Onko sinulla koulutusta, työ, puoliso, lapsia yms? Mikä on väärää?